Siirry sisältöön

Vierailevat tähtöset osana elämää – erään tukiperheen tarina

Julkaistu 16.4.2018 10.21
Asuimme aikoinaan rannikkokaupungissa neljä vuotta mieheni opiskelun takia. Itse olin kotona kahden lapsen kanssa. Ajattelin tuolloin, että kyllä tähän muutama muukin lapsi mahtuisi. Kaupungissa sattui samaan aikaan olemaan tarve perhepäivähoitajan äitiyslomasijaiselle. Nuorempien hoitolasten lisäksi hoitopaikkaa tarvitsi perhepäivähoitajan luokse sijoitettu ekaluokkalainen poika. Vähän jännityksellä sen pojan meille otin, koska silloin minulla ei vielä ollut minkäänlaista koulutusta lapsista ja omatkin olivat 1- ja 3,5 -vuotiaat.
Joutsenpesue.
 

Kymmenen kuukautta poika oli meillä perhepäivähoitolasten lisäksi ja näin jälkikäteen ajateltuna tämä aika oli tosi opettavainen ja kasvatti minua ihmisenä. Tämän pestin jälkeen jäin omieni kanssa kotiin keskenämme. Samaan aikaan kuulin kotikaupungissamme esiin nousseesta ilmiöstä. Jotkut nuoret tytöt tekeytyivät raskaaksi saadakseen oman asunnon. He myös halusivat jatkaa lapsesta huolimatta huoletonta elämää. Tästä lähti kimmoke - mitä jos kouluttauduttaisiin tukiperheeksi?

Otin yhteyttä silloisen kotikaupunkimme tukiperheyhteyshenkilöön ja juuri sopivasti olikin alkamassa samaisella viikolla tukiperhekoulutus, johon ilmoittauduimme mukaan. Emme kuitenkaan ottaneet vielä tuossa vaiheessa lapsia perheeseemme, koska suunnitelmissamme oli muutto Tampereelle. Tampereelle saavuttuamme otin heti yhteyttä Luotsiin ja siitä ne pyörät lähtivätkin sitten pyörimään. Vuosi oli 2001, kun aloitimme tukiperheenä.

Tavallista viikonloppuarkea

Vuosien aikana meillä on käynyt yli kymmenen vierailevaa tähtöstä. Nuorin on ollut aloittaessaan 10 kk ja vanhin 7-vuotias. Pisin tukiperhesuhde on kestänyt 7-vuotiaasta siihen asti, kun tähti täytti 18. Yksi tähti aloitti meillä 2,5-vuotiaana ja lopetti 12-vuotiaana. 12-vuotiaan mielipidettä kysytään ja kaverit alkoivat olemaan tärkeämpiä.

Perhepäivähoidossa olleen ekaluokkalaisen pojan jälkeen opin sen verran, että meille sopivien tukilasten ikäraja oli oman vanhimman lapsen ikä. Näin tietäisin, kuinka sen ikäiset lapset toimivat ja kasvavat.

Vierailevat tähtöset tuovat viikonloppuihin säpinää ja toimintaa. Tähtöset tulevat meille tavallisen perheen tavalliseen viikonloppuarkeen. Emme ole missään vaiheessa erityisesti järjestäneet viikonlopuiksi toimintaa, vaan tehneet sitä samaa, mitä omien lastenkin kanssa tehdään: retkiä metsään, leikkipuistoihin ja uimahalliin.

Omat lapset ja vierailevat tähdet innostuivat yhtenä vuonna tekemään animaatioita videokamerallamme. Projekti jatkui kuukaudesta toiseen. He piirtelivät paperille animaationukkeja ja kuvasivat tarinoita, joita sitten katselimme yhdessä.

Kerrostalossa asuessamme järjestimme saunapäivät lauantaisin niin, että mukaan otettiin aina puhallettava uima-allas. Allas täytettiin vedellä ja me aikuiset pystyimme saunomaan pitkäkin aikaa, kun lapset viihtyivät leikkimässä altaassa - ja hehän viihtyivät.

Tukiperheenä on mahtavaa, kun näkee tähtösten kasvun ja kehityksen. Kuinka pienestä arasta tähdestä kasvaa rohkea itseensä ja taitoihinsa luottava lapsi. Kuinka se pieni tähtönen oppii kuivaksi ja voidaan iloita siitä vanhemman kanssa. Kuinka maitopullo jää pois ja kuinka itse oppii syömään. Kuinka tähti oppii erilaisia taitoja, kuten uimisen tai pyörällä ajamisen. Osa tähtösistä on jäänyt tukiperhesuhteen jälkeen meidän elämäämme ja osa lentänyt pois. Osasta on tullut elinikäisiä ystäviä meidän omien lastemme kanssa.

Aina kun meillä on aloittamassa uusi vieraileva tähtönen, pyydän äitiä kirjoittamaan minulle lapsestaan: millainen arki, millaiset rutiinit kotona on, mitä tapahtuu mihinkin aikaan, mistä ruuasta tykkää, mistä ei tykkää, mitä tykkää tehdä, mitä leikkiä jne. Näin minun on helpompi ymmärtää lasta ja hänen käyttäytymistään mahdollisissa konfliktitilanteissa.

Osa tukiperhesuhteista kestää vuosia, osa voi loppua lyhyeenkin perheen paikkakunnalta muuton takia tai jos tarvetta ei enää ole. Täytyy myös hyväksyä se, että välillä ei vaan yksinkertaisesti kemiat kohtaa millään lailla lapsen vanhemman kanssa ja senkin takia voi suhde loppua lyhyeen. Luotsilta saa onneksi tukea vaikeisiinkin asioihin, eikä yksin kannata jäädä pohtimaan kinkkisiä tilanteita.

Itsekin olen vuosien varrella joutunut kerran käymään läpi, olenko oikeassa hommassa. Sain tukea Luotsilta, että kyllä olen. Yksi suhde meidän piti lopettaa itse. Lapsi oli noin puolitoistavuotias. Hän tuli joka kerta innoissaan meille, mutta kun mieheni tuli lähelle, alkoi lapsi huutaa kurkku suorana. Lopulta mieheni ei voinut kävellä samassa huoneessa lainkaan. Juttelin tästä äidille ja yritimme yhdessä miettiä syytä lapsen käytökselle. Kun syytä ei löytynyt, mutta huuto jatkui, piti meidän sekä lapsen että mieheni takia katkaista suhde.

"Kiitos että olette olemassa"

Parhainta tukiperhetoiminnassa on se kun ihan yllärinä tulee kiitosta vanhemmilta. "Kiitos että olette olemassa", "Kiitos että lapsellani on mahdollisuus käydä luonanne", "Mä puhun teistä varaäitinä ja varaisänä, onhan se ok?", "Saako teitä kutsua mummolaksi?". Meidät on myös kutsuttu yhden tähtösemme rippijuhliin, joissa äiti itki ja kiitti meidän olemassaolosta. Se oli koskettava kiitos ja lämmitti sydäntä. Ja nyt viimeisin yllärikiitos oli, kun uudet tähtöset aloittivat meillä ja tulivat tutustumaan suuri kukkapuska kainalossa.

Tukiperheenä toimiminen on kasvattanut perhettämme suuresti. Lapsemme ovat oppineet jakamaan meidät ulkopuolisten tähtösten kanssa. Kaikki ovat aina olleet samalla viivalla niin omat murusemme kuin vierailevat tähtöset. Lapsemme ovat tottuneet tukiperheen elämään pienestä pitäen, joten se on heille ihan luonnollista. On hienoa huomata, kuinka lapsemme ovat oppineet tulemaan toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Se, että me jaetaan kotimme tähtösille, on meille antoisaa, kun saamme jakaa tähtösten iloja ja suruja. Saamme taloomme ääntä, riemua, onnistumisen iloja, itkuja, kiukkuja. Saamme tarjota väsyneelle yksinhuoltajaäidille pienen hengähdystauon arkeen ja jaksamisia eteenpäin. Ehkä meidän avullamme jonkun äidin tai isän elämänsuunta saa uuden käänteen.

Päivääkään en antaisi pois. On rikkaus olla tukikoti. Sydämessä on aina tilaa pienille vieraileville tähtösille. Luin joskus jostain tämmöisen ajatuksen: Vuosi on kuin 365 sivuinen kirja. Millaisen sivun sinä tänään kirjoitat? Niin, millaisen sivun minä tänään kirjoitan? Entä millaisen sivun vieraileva tähtönen saa omaan 365 sivuiseen kirjaansa?

Se saa meidät jatkamaan.

Keväisin terveisin Ässä

**
Kirjoittaja toimii Tampereen kaupungin Perhehoito Luotsin tukiperheenä.

Kirjoittaja Lapselliset-blogin kirjoittajat