Siirry sisältöön

Amurin työläismuseokorttelissa aikamatkaa tehdään sadan vuoden ajanjaksolla

Julkaistu 11.8.2020 14.13

Amurin työläismuseokorttelissa vieraileva pääsee keskelle upeasti toteutettua museota, jossa unohtuu porttien ulkopuolelle jäävän kaupungin kohina. Tarkat yksityiskohdat ja asukkaille luodut tarinat vievät mukanaan ja on helppoa heittäytyä tunnelmaan mukaan.

Sisäkuva yhdestä museon makuuhuoneesta.
Kaikki huokuu aikakauttaan ja yksityiskohdat on mietitty viimeistä piirtoa myöten.

Amurin puutalokortteleiden rakentaminen alkoi 1860-luvulla. Näistä kortteleista on jäljellä vain Amurin työläismuseokortteli, johon kuuluu viisi alkuperäisillä paikoilla olevaa asuinrakennusta sekä neljä piharakennusta. Asuinrakennuksiin on sisustettu asuntoja, jotka ilmentävät aikakauttaan tarkkojen yksityiskohtien avulla hienosti. Nämä kodit ajoittuvat vuosien 1882 ja 1973 väliselle ajalle.

Yhden museokorttelitalon sisäänkäynti.
Museoalueelta löytyvät myös yleinen sauna, leipomo, suutarinverstas, osuuskauppa sekä paperi- ja lyhyttavarakauppa.

Amurin työläismuseokortteli on avoinna kesäisin, ja yksi kesäoppaista on oppaana jo kokenut Tuomo Salonen.

– Hain Amurin Työläismuseokortteliin töihin, koska minulla on yleisesti kiinnostusta museoihin. Opiskelen historiaa Tampereen yliopistossa ja sivuaineenani on museologia. Työ ja opiskelu ovat tukeneetkin toisiaan. Olen viihtynyt Amurissa hyvin, joten siksi nyt on menossa jo viides kesä, Salonen kertoo.

Opas Tuomo Salonen istumassa museokorttelin sisäpihalla.
Tuomo Salonen on viihtynyt hyvin Amurin työläismuseokorttelin oppaan työssä. Hän pitää tärkeänä, että työkavereiden kanssa on muodostunut tiivis työyhteisö.

– Monelle museo on oikeastaan yllätys eikä tiedetä, mihin on tultu. Se, miten aikoinaan on eletty, on kiinnostavaa ja ainutlaatuisella tavalla esitetty täällä Amurissa. Kadun puolelta ei näe, minkälainen maailma avautuu, kun portista astuu sisään. Museovieras saa perspektiiviä omaan arkeensa ja alkaa ymmärtää, miten ihmisten arkielämä on muuttunut noin sadan vuoden aikajaksolla. Tamperelaisille täällä on tietenkin esillä arvokas pala oman kaupungin historiaa, Salonen kertoo.

Salosen mukaan kesätyöt ovat lisänneet hänen tiedonjanoaan ja halukkuutta tietää lisää 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Työ on tuonut tiedonjanoa ja halukkuutta tietää asioista lisää, vaikka kiinnostus tuohon aikakauteen oli jo olemassa valmiiksi. Ihmisten arkielämä on muuttunut noin sadan vuoden aikana. Salosen opinnot ovat tuoneet varmuutta oppaan työhön, kun oma tietomäärä on kasvanut opintojen edetessä.

Museon portti.
Museon portista kulkiessa voi jättää kaupungin vilinän taakseen ja pysähtyä rauhallisen pihapiirin tunnelmaan.

– Museo-oppaan työhön kuuluvat museon avaaminen, vieraiden opastaminen, kassatyöskentely sekä normaalina kesänä opaskierrokset. Kesällä 2020 museovieraille on opaskierrosten sijaan annettu lyhyt alkuopastus. Myös lapsille järjestetyt kierrokset ovat olleet tänä kesänä tauolla, Salonen toteaa.

– Oppaiden perehdytykseen sisältyy paloturvallisuuskoulutusta sekä opaskierroksen läpikäynti. Oppaiden kesken vinkkejä ja tietoa jaetaan paljon. Olemme aika tiivis seitsemän hengen työyhteisö ja joukossa on niin historian- ja kieltenopiskelijoita kuin opettajaksi opiskelevia. Täydennämme hyvin toisiamme, koska osaamista on eri osa-alueita. Koen onnistuneeni, kun saan kiitoksia ja huomaan, että museovieras on aidosti kiinnostunut kertomistani asioista. Myös lasten riemu ja ilo ovat tarttuvia.

Työläismuseokortteli edustaa varsin tyypillistä korttelia Amurissa, jollainen se oli valmistuttuaan. Jokainen pihapiiri on oma suljettuna yksikkönsä ja jokaiselle tontille kuljettiin porttien kautta. Amurin kaupunginosan rakentamisen aikaan Tampere oli pieni ja ihmisten elinpiiri kapea.

Opas esittelee museoalueen karttaa.
Museoalueella on kartta, josta on helppo hahmottaa korttelin rakennukset ja niiden käyttötarkoitukset. Museokorttelissa on neljä tonttia.

– 1800-luvun loppupuolella asunnot olivat pieniä ja perheillä oli pääsääntöisesti yksi huone asuntonaan. Amurin kaupunginosa oli siinä mielessä erikoisuus, että taloihin rakennettiin yhteiskeittiöt. Muualla Tampereella se ei ollut niinkään yleistä, Salonen kertoo.

Esimerkki tarinataulusta.
Asuinhuoneisiin on tehty tarina, jolla luodaan hetken tunnelma. Jokaiselle huoneelle on kuvitteellinen asuinkunta – sopiva kokonaisuus henkilöistä, jotka olisivat asunnossa voineet asua.

Yleiset saunat rakennettiin tonttien reunoille. Amurin työläismuseokorttelin pihan keskellä oleva sauna on rakennettu museota varten.

– Koska tehtaissa oli lauantaisin lyhyemmät työpäivät, valikoitui lauantai saunapäiväksi, kertoo Salonen.

Sisäkuva Amurin työlaismuseokorttelin saunasta.
Saunoissa käytettiin muun muassa paloturvallisuuden takia materiaalina betonia.

Siirryttäessä 1920-luvun asuintaloon ero vanhempaan taloon on merkittävä. Keittiön puolella on jokaiselle perhekunnalle omat keittolevyt ja keittiössä on vesihana. Myös sähkövalot olivat tulleet osaksi asumista ja valaisimet olivatkin ensimmäisiä sähköllä toimivia laitteita kodeissa. Sähkövalo oli tuttua tehdassaleista, mutta on helppo kuvitella, miten se on muuttanut arkisten askareitten tekemistä kodeissa.

Opas kertomassa sähkövalaisimesta.
Sähkövalaisimet olivat 1920-luvun kodeissa vielä varsin uusia.

– Talon omistajien asunnot olivat isompia kuin vuokralaisten asunnot. Tilaa oli huomattavasti enemmän. Museossa esimerkkinä olevassa talonomistajan kodissa on keskellä ruokasali ja perällä varsin olohuonemainen sali, joka oli pyhitetty oleskeluun. Talonomistajat rakennuttivat talot ja asuivat itse niissä saaden tuloja muiden asuntojen vuokraamisesta. Jokaisella pihalla oli omat talonomistajansa ja talot oli nimetty heidän mukaansa, kertoo Salonen.

Vaatteita sängyllä.
Talonomistajan asunnossa perhe on lähdössä matkalle ja pakkaamista varten on levitetty vaatteita sängylle.

Amurin työläismuseokorttelia suunniteltaessa yhden asukkaan poismenon jälkeen perikunta luovutti irtaimiston tulevalle museolle. Päätös jättää Lempin asunto sellaiseksi kuin se oli Lempin siinä asuessa, on hieno osoitus siitä, että arkinen ja tuttu voi vuosien päästä olla historiallisesti arvokasta. Vuoden 1973 sisustustyylissä on monelle jotain tuttua – joko lapsuudenkodista tai mummolasta.

Lempin asunto.
Lempin asunto vuodelta 1973 muistuttaa monia museovieraita joko lapsuudenkodistaan tai mummolastaan.

– Samassa talossa Lempin asunnon kanssa on puu-Amurin viimeisten vuosikymmenten asuntoja. Monelle meistä huoneissa on esineitä, jotka ovat tuttuja kotoa tai mummuloista. 1950-luvun kodissa huomio kiinnittyy kuivumassa oleviin sukkahousuihin ja toisessa asunnossa radiosta kuuluu vuoden 1952 olympialaiset. 1960-luvun asunto on jo aikamoinen tavarataivas. Asunnosta näkee, että ihmisten reviiri oli laajentunut, koska ulkomaanmatkoilta oli tuotu viirejä koristeeksi. Moni toteaa tämän asunnon kohdalla, että tämä on kuin mummolassa, kertoo Salonen.

1960-luvun asunto.
Korttelin ainoa televisio on 1960-luvun asunnossa.

Kesätyönsä ansiosta Salonen kertoo saaneensa paljon esiintymisvarmuutta, rohkeutta ja uskallusta elämässä yleensä.

– Ihmisten kohtaaminen on tuonut paljon itselleni ja uskallan esimerkiksi tarttua haasteisiin paremmin, Salonen pohtii ja jatkaa olevansa ylpeä voidessaan olla osa jotain näin hienoa kokonaisuutta.

Pelargonioita eteisessä.
Museo on kuin keidas keskellä kaupunkia.

Museokierroksen jälkeen on hyvä lepuuttaa jalkoja tunnelmallisessa Amurin Helmi -kahvilassa. Kahvila huokuu samanlaista rauhallisuutta kuin koko museokortteli.

Amurin Helmen sisustusta.
Amurin Helmi on kauniisti sisustettu ja tunnelmaltaan viehättävä kahvila.
Tarjolla pullia.
Amurin Helmessä kaunis esillepano, tuoksut ja herkulliset maut tarjoavat nautintoja kaikille aisteille.

Teksti Elina Haapala

Kuvat Hanna Leppänen