Siirry sisältöön

Muutoslaboratoriossa tehtiin laaja-alaista yhteistyötä asunnottomuuden vähentämiseksi

Julkaistu 16.4.2020 15.12

Asunnottomuutta kokevien tamperelaisten määrä on vähentynyt usean vuoden ajan, mutta vuonna 2018 suotuisa kehitys taittui. Uusia ratkaisuja asunnottomuuden vähentämiseksi lähdettiin hakemaan Asunnottomuustyön muutoslaboratoriosta.

 

Tampereen yliopiston tutkijaryhmän ohjaaman kehittämismenetelmän avulla laadittiin toimenpide-ehdotukset asunnottomuuden vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi.

Muutoslaboratoriossa hahmoteltiin asunnottomuustyön viisi tärkeintä tavoitetta. Niitä ovat asuntojen saatavuuden vahvistaminen, asumisyksiköiden toimintakulttuurin kehittäminen, liikkuvan Nopsajalka-tukimallin kehittäminen ja käynnistäminen, asunnottomuustyöntekijöiden koulutus sekä asunnottomien työtoiminnan kehittäminen. Toimenpide-ehdotuksia laadittiin yhteensä 25, ja niillä pyritään asunnottomuuden vähentämiseen, asumisen turvaamiseen ja tamperelaisten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Muutoslaboratoriotyöskentelyyn osallistui laaja joukko asiantuntijoita kaupungin asumispalveluista ja aikuissosiaalityöstä, vuokra-asuntotoimijoilta, asumisyksiköistä, päihde- ja mielenterveyskuntoutuksesta sekä kaupungin asuntopolitiikan valmistelusta. Muutoslaboratorion tuottamat toimenpide-ehdotukset tukevat myös ympäristöministeriön vuonna 2019 käynnistämää yhteistyöohjelmaa, jonka tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoteen 2023 mennessä.

– Yliopiston tutkijaryhmä muutoslaboratoriomenetelmineen oli hyvä tuki yhteiskehittämiselle. Asuntojen saamisen turvaamisen ja palveluiden kehittämisen tarpeet saatiin puhuttua avoimesti. Tunnistimme yhdessä asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja puolittamiseksi tarvittavia kehittämistoimenpiteitä, kertoo asunto- ja kehityspäällikkö Auli Heinävä.

Asuntojen saatavuutta parannetaan

Muutoslaboratorion ehdotukset Tampereen asunnottomuuden vähentämiseksi ovat konkreettisia, ja ne on suunnattu päätöksentekijöille, viranomaisille ja asunnottomuustyön käytännön toteuttajille.

Päihde- ja mielenterveyskuntoutujille sekä asunnottomuusuhan alaisille ihmisille tulisi laatia asumispalveluiden palveluverkkosuunnitelma ja päivittää sitä säännöllisesti. Tampereelle tulisi luoda asumista turvaava yhteistyömalli kaupungin ja vuokra-asuntoyhteisöjen kesken. Samalla vuokra-asuntotoimijoiden verkostoa voitaisiin laajentaa, jotta toimijat asuttaisivat vuokra-asuntoihin hajautetusti asunnottomuusuhan alla olevia ihmisiä.

Tontinluovutuksen ja asemakaavoituksen avulla voitaisiin luoda edellytyksiä asuntojen syntymiseksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujille sekä asunnottomuusuhan alaisille ihmisille. Myös nuorten asunnottomuuden ehkäisyn kehittäminen ja asumisneuvontatoiminnan vakinaistaminen ovat tärkeitä askelia asunnottomuuden ehkäisemisessä.

MAL-sopimuksessa neuvotellaan kaupunkiseudun kuntien yhteinen vastuu edellytyksistä, joilla turvattaisiin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen riittävä uudistuotanto. Kaupunkiseudun kunnat ovat jo käynnistäneet asuntopoliittisen ohjelman laatimisen.

Kaupungin ja asunnottomuustyötä tekevien toimijoiden kesken tulisi organisoida asunnottomuuden ehkäisyn yhteistyöryhmä, ja turvata samalla tiedonkulku ja yhteiskehittämisen foorumit.

Asumisyksiköiden toimintakulttuuria kehitetään

Päihdeasiakkaiden palveluyksikössä työskentely on vaativaa asiakastyötä. Asukkaiden keskinäinen väkivalta ja ulkopuoliset vierailijat voivat vaarantaa asumisyksikön turvallisuuden. Työntekijöiden rooli voi muuttua valvojaksi, ja hitaasti syntynyt luottamus kärsii.

Muutoslaboratorio esittää, että asumisyksiköiden toimintatapaa kehitettäisiin valvonnasta valmennukseksi. Asukkaan tulisi olla aktiivinen yhteisön jäsen, joka saa merkityksellisyyden kokemuksia osallisuudesta yhteiseen toimintaan. Työtapoja ja toimintamalleja tulisi kehittää ja ottaa kokemusasiantuntijat mukaan työn suunnitteluun.

Kolmessa eri asumisyksikössä käynnistetään toimintakulttuurin muuttamiseen tähtäävä pilottihanke. Kokeilut toteutetaan Tampereen kaupungin asumispäivystyksessä, Tampereen A-Kilta ry:n Terhokujan tukiasumisyksikössä ja AlfaKuntoutuksen Hervannan tukiasumisen yksikössä. Pilottihankkeelle perustetaan tukiryhmä, johon kutsutaan laaja-alaisesti eri tahojen asiantuntijoita, asukkaita ja kokemusasiantuntijoita. Henkilöstöä koulutetaan ja valmennetaan toistensa valmentajiksi, ja asukkaat ovat yhteisöön vaikuttavia jäseniä.

Toimintakulttuurin muutokseen tähtäävässä pilotissa painotetaan, että jokaista asukasta tulisi ohjata yksilöllisesti, myönteisellä asenteella eteenpäin. Asukkaan merkityksellisyyden tunnetta vahvistettaisiin huomioimalla hänen mielipiteensä ja ohjaamalla oppimisen kautta osaamiseen. Kokeilun aikana syntyneet ideat koottaisiin yhteiselle alustalle, josta niitä voisi jatkossakin hyödyntää.

Nopsajalka on liikkuva tuki asunnottomuustyössä

Asunnottomuuden hoito onnistuu ainoastaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, ja usein asunnoton ihminen tarvitsee vuokranantajan asunnon lisäksi myös mielenterveys- ja päihdepalveluita. Suuressa kaupungissa palvelu voi olla pirstaleista, ja asiakkaan kokonaistilanne voi jäädä hahmottumatta.

Pitkäaikaisasunnottomien lukumäärä on ollut viime aikoina pienessä nousussa. Tuettua asumista on tuotettu ostopalveluna, eikä uusilla toimijoilla ole välttämättä tietotaitoa moniongelmaisen ihmisen kohtaamiseen ja tukemiseen.

Asunnottomuuden yhteydessä puhutaan ns. kovasta ytimestä, johon katsotaan kuuluviksi esimerkiksi väkivaltarikollisia, rikollisjengien jäseniä tai psykoosisairaita ihmisiä, joilla on hallitsematonta päihdekäyttöä eikä asianmukaista lääkitystä. Kova ydin vaatii tuekseen erityisiä toimenpiteitä ja yhteistyötä terveydenhuollon, sosiaalityön, vuokranantajayhteisöjen ja järjestöjen kesken.

Muutoslaboratorio ehdottaa Nopsajalan eli moniammatillisen, liikkuvan tuen tiimin kehittämistä ja käynnistämistä. Nopsajalka tarjoaisi apua joustavasti, tehokkaasti ja pitkäjänteisesti asunnottomille ja heille, joiden asuminen on kriisiytymässä ja jotka tarvitsevat monialaista tukea asumiseensa. Asunnottomuus on sekä yksilön että rakenteellinen ongelma, joten Nopsajalan työ painottuisi sosiaalityöhön.

Työntekijöiden jaksamista ja sitoutumista tuettaisiin positiivisella palautteella ja lisäkoulutuksella, ja huomiota kiinnitettäisiin asiakasryhmien erityistarpeiden ymmärtämiseen ja luottamuksellisen asiakassuhteen syntymiseen.

Työntekijöitä tuetaan ja koulutetaan

Asiakastyö asunnottomien ja asunnottomuusuhan alaisten ihmisten kanssa on vaativaa ja työntekijät voivat ylikuormittua, väsyä ja turhautua. Työntekijöiden työhyvinvointia ja jaksamista tulisi tukea niin oman työyhteisön sisällä kuin koko kaupungin alueella ja valtakunnallisesti. Avainasemassa ovat työntekijöiden onnistunut rekrytointi ja työyhteisöön perehdyttäminen.

Palveluntuottajien kilpailuttaminen luo haasteen asunnottomuuden hoidossa, sillä se asettaa eri tahot kilpailuasemaan keskenään. Asetelma voi haitata tiedonvälitystä, jos hyviä käytäntöjä ei jaeta. Asunnottomuustyötä vaikeuttaa myös yleinen suhtautuminen asunnottomiin ja heidän parissaan työskenteleviin ihmisiin.

Muutoslaboratorio ehdottaa traumainformoidun-työotteen vahvistamista. Traumaattiset kokemukset saavat ihmisen käyttäytymään usein epätarkoituksenmukaisesti, ja tämän huomioimalla työntekijä voi helpottaa traumatisoituneen ihmisen oppimista ja toimintaa.

Asunnottomien parissa työskenteleville tulisi järjestää yhteisiä koulutuksia ja koota säännöllisesti kokoontuva verkosto. Palvelutuottajien kilpailutuksissa voisi edellyttää henkilöstön osaamisen ja työhyvinvoinnin tukemista työnohjauksella. Yhteisellä sähköisellä alustalla voitaisiin jakaa ja välittää tietoa.

Sosiaalinen kuntoutus vahvistaa yksilön sosiaalista toimintakykyä, jotta hän voisi integroitua yhteiskuntaan. Asunnottomuuteen liittyy kohonnut riski sairastua ja jopa kuolla, ja asunnottomuuden pitkittyessä myös päihde- ja mielenterveysongelmat usein lisääntyvät.

Asumispalveluissa järjestettävä työtoiminta tukee asukkaan osallisuutta, toimijuutta ja elämänhallintaa. Työtoiminnan tavoitteena on tukea asukkaan itsenäistä selviytymistä arjessa, ehkäistä asumisen ongelmia, yksinäisyyttä, päihteiden liikakäyttöä ja antaa mielekästä tekemistä.

Muutoslaboratorio suosittaa asiakkaan nostamista toimijaksi palvelun keskiöön. Asiakasta ja lähettävän tahon mielipiteitä tulisi kuunnella päätöksenteossa, ja asunnottomien asumisyksiköihin tulisi järjestää työvalmentajat. Kaupungille tarvitaan koordinaattori, joka tukee asumisyksiköiden työvalmentajia ja toimii linkkinä kaupungin ja työtoimintapaikkojen välillä. Matalan kynnyksen työtoimintapaikoissa tulisi ottaa käyttöön osallisuus- tai ahkeruusraha, ja toimintaan osallistumisen olisi vapaaehtoista.

Tampere on ollut vuodesta 2016 lähtien mukana asunnottomuuden ennaltaehkäisyohjelmassa (AUNE). Keväällä 2019 hyväksi havaittuja toimintamalleja ja käytäntöjä haluttiin lisätä, sillä asunnottomuusriski koskee yhä laajemmin eri ihmisryhmiä ja kytkeytyy taloudellisiin ongelmiin, yleiseen velkaantumiseen, perusturvan heikennyksiin ja maksuongelmiin. Uusia ratkaisuja tarvittiin myös piiloasunnottomuuden ja nuorten syrjäytymiseen liittyvä asunnottomuuden torjuntaan.

Lisätietoja:
Palvelujohtaja
Maritta Närhi
puhelin 050 320 6325
sähköposti [email protected]

Asunto- ja kehityspäällikkö
Auli Heinävä
puhelin 040 800 7391
sähköposti [email protected]


Teksti Marja Kyllönen

Kuvat Marja Kyllönen