Siirry sisältöön

Lapsiperheiden sosiaalityössä kuljetaan pikku askelin kohti parempaa

Julkaistu 27.3.2020 9.22

Vuosi sitten Tampereen kaupungin sosiaalityössä oltiin ahdingossa: lapsiperheiden sosiaalityön saatavuudessa oli ongelmia. Töitä oli, mutta pätevät työntekijät olivat kiven alla. Iso asiakasmäärä kuormitti vähiä työntekijöitä ja henkilöstön vaihtuvuus oli suurta.

 

Keväällä 2019 kaupungilla piirrettiin askelmerkit kohti parempaa ja aloitettiin lasten, nuorten ja perheiden sosiaalityön saatavuuden kehittämisprojekti. Sen tavoitteena oli turvata sosiaalityön palvelut, varmistaa henkilöstön saatavuus, kehittää johtamista, sitouttaa ja osallistaa työntekijöitä ja parantaa työhyvinvointia ja -turvallisuutta.

Sosiaalityötekijöiden palkkaa korotettiin, ja samalla aloitettiin laajamittainen uusien työntekijöiden rekrytointikampanja kaupungin sisäisenä ja ulkoisena hakuna. Kampanja on ollut menestys, sillä vuoden aikana kaupungille on saatu 30 uutta sosiaalityöntekijää lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityöhön. Kolmannes palkatuista on työskennellyt kaupungilla jo aiemmin sijaisena sosiaalityössä tai muissa avohuollon palveluissa.

– Suurin osa uusista sosiaalityöntekijöistä on sijoittunut lastensuojelun avohuollon sosiaalityöhön. Kymmenen tehtävä on lapsiperheiden sosiaalityössä ja kuuden sijais- ja jälkihuollon sosiaalityössä. Lisäksi työntekijöitä on sijoittunut sosiaalipäivystykseen ja lastensuojelun asiakasohjaus Luotsiin, kertoo projektipäällikkö Hanna Harju-Virtanen.

Uusille työntekijöille tarjotaan laaja perehdytys työtehtäviin

Yksi uusista aloittaneista on vs. sosiaalityöntekijä Outi Kärenlampi. Hän aloitti läntisen alueen lapsiperheiden sosiaalityössä 1.9.2019 viransijaisuuden, jonka yhteydessä suoritti myös kolmikuisen syventävien opintojen harjoittelun Tampereen yliopistolle. Helmikuussa 2020 Kärenlampi valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja sai sosiaalityöntekijän pätevyyden. Perhevapaan sijaisuus Tipotien sosiaali- ja terveysasemalla jatkuu kesään saakka.

– Viime keväänä alkanut rekrytointikampanja oli hyvä, ja oli mainio idea tuoda se yliopistolle. Infotilaisuudessa oli puhumassa sosiaalityöntekijöitä, johtavia sosiaalityöntekijöitä ja palvelupäälliköitä. Varsinkin infopisteellä tavattavissa olleet työntekijät tavoittivat opiskelijoita, Outi Kärenlampi kertoo.

Myös uusille työntekijöille järjestetty laaja perehdytysohjelma saa Kärenlammelta kiitosta. Viime syksynä tarjottiin laaja kattaus koulutusta eri aiheista, kuten kirjaamisesta, työturvallisuudesta, lakipykälistä, nepsy-perusteista sekä asumis-, talous- ja velkaneuvonnasta.

Ne ovatkin tarpeen, sillä vaikka sosiaalityöntekijä työskentelee perhepalveluissa lasten ja nuorten parissa, on jokainen perhe yksilöllisesti niputettu kokonaisuus eri tekijöitä: vahvuuksia, heikkouksia, ilonaiheita ja ongelmia.

– Meillä on asiakkaina aivan tavallisia perheitä, joilla on sosiaalisia haasteita tai muita ongelmia arjessa. Perheen ongelmia lähestytään lapsen hyvinvointi edellä, mutta usein teemme myös aikuissosiaalityötä, Kärenlampi kertoo.

– Paljon on ylisukupolvisia ongelmia, lapsiperheköyhyyttä ja läheisverkostojen puutetta. Jos vanhemman voimavarat menevät taloudellisten ongelmien sumplimiseen, ei hän välttämättä jaksa tukea esimerkiksi lapsen koulunkäyntiä. Silloin voimme sopia tapaamisia talous- ja velkaneuvonnan kanssa tai myöntää taloudellista tukea lapsen harrastusmaksuihin. Perheen taloustilanteen koheneminen tukee myös lapsen tilannetta.

Perhepalveluissa pyritään konkreettiseen tavoitteeseen

Lapsiperheiden sosiaalipalvelussa on kaksi yhtä tärkeää kärkeä: lastensuojelu ja lapsiperheiden sosiaalityö.

Lapsiperheiden sosiaalityössä tehdään sosiaalihuoltolain mukaisia palveluarpeen arviointeja asiakkaan oman yhteydenoton, lastensuojeluilmoituksen tai viranomaisen yhteydenoton perusteella.

– Tampereen kaupungin sosiaalipäivystys ottaa lastensuojeluilmoitukset ja yhteydenotot vastaan ja ohjaa suuren osan niistä palvelutarpeen arviointiin alueasemille. Kaikki ilmoitukset käsitellään ja tuen tarve arvioidaan. Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus, vaan väline ilmoittaa huolesta, Outi Kärenlampi toteaa.

Perhepalvelussa perheet voivat itse hakeutua matalan kynnyksen palveluihin tarvitessaan apua arjessa selviämiseen. Kaikkia autetaan ja ohjataan oikean palvelun piiriin.

– Sosiaalityöntekijä toimii ikään kuin koordinaattorina, joka selvittelee lapsiperheen tarvetta esimerkiksi perheneuvolan, mielenterveyspalveluiden, päihdepalvelujen tai lastensuojelun palveluille.

– Asiakkuuden aluksi laadimme palvelutarpeen arvioinnin yhteenvedon, jossa pyritään konkreettiseen päämäärään. Esimerkiksi jos nuori ei halua käydä koulua, voidaan harkita perhetyötä eli kotiin tuotavaa nuoren ja vanhempien kanssa tehtävää ohjaustyötä, Kärenlampi kertoo.

Palvelutarpeen arviointeja tehdään työparina, joka muodostuu sosiaalityöntekijästä ja sosiaaliohjaajasta. Kärenlammella on parhaillaan 60 asiakaslasta, joista osa on palvelutarpeen arvioinnissa ja osa perhepalvelujen asiakkuudessa.

– Määrä ei kerro laadusta, sillä sama määrä perheitä voi olla yhdellä sosiaalityöntekijällä paljon työllistävämpi kuin toisella.

– Yllättävän iso osa työajasta kuluu kirjoittamiseen. Meillä on päivittäin 1–3 tapaamista sosiaaliasemalla, kodeissa tai esimerkiksi kouluilla, ja ne täytyy kirjata asianmukaisesti. Keskeinen osa työtä on lapsen mielipiteen selvittäminen, ja siinä tehtävässä teemme usein yhteistyötä esimerkiksi koulukuraattorien tai päiväkotien kanssa.


Lapsiperheiden sosiaalityössä töitä tehdään ruohonjuuritasolla, lapsen etu edellä.

Työntekijänä Outi Kärenlammelle on muodostunut hyvä kuva perhepalveluista. Toimistolla on hyvä henki ja toimiva tiimi, ja lähiesimies suhtautuu kannustaen, vaikka kiire onkin alituinen seuralainen.

– Kaoottinen olo minulla ei ole, mutta kiire on koko ajan. Päivissä pitää olla pelivaraa, jotta jokaisen perheen tilanteen ehtii ajatella ennalta läpi. Palvelutarpeen arvioinnissa on kolmen kuukauden määräaika, ja se asettaa työlle omat raaminsa. Mietin usein, jääkö meillä tarpeeksi aikaa arvioinnin jälkeiseen, sosiaalihuoltolain mukaiseen työhön, johon asiakkaat ovat oikeutettuja.

Vaikka sosiaalityöntekijöiden rekrytointikampanjalla pyrittiin vähentämään työntekijän kuormitusta, ei työmäärä tunnu Kärenlammesta kevyeltä. Syitä tähän on varmasti useita.

– Eri ihmiset kokevat saman työtaakan eri tavoin, ja 20 vuotta alalla ollut käsittelee stressiä eri tavoin kuin vastavalmistunut työntekijä.

– Myös sairastapaukset lisäävät työn kuormittavuutta, kun joudutaan etsimään sijaisia ja siirtämään tapaamisia. Nyt on mietittävä lennossa, kuka paikkaa ketäkin ja miten peruuntuneet tapaamiset hoidetaan lakisääteisessä ajassa. Lähiesimies kyllä muistuttaa, että aikataulujen ylittyminen on hänen ongelmansa eikä minun, mutta toki se minuakin askarruttaa, Kärenlampi pohtii.

Hanna Harju-Virtanen kertoo, että työtekijöiden kuulemiseen on nyt satsattu. Viime syksynä sosiaalityöntekijöille tehtiin kaksi kyselyä: yksi johtamisesta ja siinä koetuista epäkohdista ja toinen työntekijäkokemuksesta.

– Havaitsimme, että usein johtamiseen kohdentuva kritiikki liittyy viestinnän ja tiedonkulun puutteisiin ja vuorovaikutuksen vähäisyyteen. Johto onkin lisännyt tehtävänsä läpinäkyvyyttä muun muassa blogikirjoitusten avulla ja vuorovaikutuksen lisäämisellä.

Kyselyvastauksista ilmeni tarve kehittää myös lähiesimiesten tukemista.

– Tulevaisuudessa lähiesimiehille järjestetään klinikkatyöpajoja keskeisistä teemoista. Kehittämistyö on vielä kesken, ja työn alla on myös johtamisjärjestelmän kuvaaminen, palveluprosessien kehittäminen ja lastensuojelun tuottavuuspilotti.

– Itse ajattelen johtamisen olevan sellainen teema, jota on tarpeellista tarkastella säännöllisesti ja pohtia sen toimivuutta yhdessä työntekijöiden kanssa, Harju-Virtanen toteaa.

Työntekijöiden vaihtuvuus on taittunut

Ostopalvelut ja sijaisten palkkaaminen helpottavat lapsiperheiden sosiaalityön työntekijäpulaa ja jakavat työtaakkaa, mutta sijaisella kestää aikansa päästä alkuun ja oppia talon tavoille. Outi Kärenlampi painottaakin sijaisten sitouttamista.

– Sijaisia tulee ja menee, ja heitä pitää jatkuvasti perehdyttää työhön. Tälle keväälle oli suunnitteilla hyvä koulutus uusille työntekijöille, mutta osa siitä on nyt peruttu koronatilanteen vuoksi.

Ratkaisuksi Kärenlampi on pohtinut jonkinlaista pysyvää, kiertävien sijaisten järjestelmää, joka voisi keventää työn painetta ja tehdä työstä houkuttelevampaa.

– Sairausloman sattuessa olisi helpottavaa tietää, etteivät työt jää rästiin tai kaadu työkaverin niskaan ja myöhemmin minulle. Olisi hyvä, jos joku paikkaisi automaattisesti ja hoitaisi juoksevia asioita, eikä asiakas joutuisi esimerkiksi oman perheeni vatsataudin vuoksi odottamaan tukea pitkäksi aikaa, Kärenlampi miettii.

Hanna Harju-Virtanen kertoo, että kiertäviä sijaisia on mietitty ja joskus kokeiltukin.

– Esimerkiksi lyhyissä sairaslomatilanteissa sijaisjärjestelmä palvelisi, mutta tällä hetkellä sijaistarpeet ovat pääosin pitkiä. Sijaisia on vähän tarjolla, joten sekin rajoittaa järjestelmän toteuttamista, mutta ehdottomasti mahdollisuutta kannattaa selvittää, Harju-Virtanen toteaa.

Työntekijöiden vaihtuvuus sosiaalityössä on hienoisesti taittunut.

– Koko palveluryhmämme noin 130 sosiaalityöntekijän joukossa on ja tulee aina olemaan tilapäistä liikehdintää esimerkiksi perhesyistä johtuvien vapaiden vuoksi, Harju-Virtanen kertoo.


Sosiaalityöntekijä Outi Kärenlampi kokee työssään ratkaimpana pitkittyneet eroriidat, jos vanhemmat eivät pysty sopimaan lapsen asioista yhdessä.

Sosiaalityö on intensiivistä, ja työntekijällä täytyy olla koko ajan tuntosarvet herkillä. Kärenlampi ei ole onneksi kohdannut työssään väkivaltaa tai sen uhkaa, mutta riskinarviointia hänkin tekee päivittäin.

– Tarvittaessa voimme täällä sosiaaliasemalla pyytää vartijan mukaan tapaamiseen, ja jos kotikäynnillä näyttää siltä, että vanhempi on esimerkiksi humalassa, siirrämme kotikäynnin toiseen päivään.

– Uutena työntekijänä pitäisi osata ottaa asiat nopsasti haltuun, vaikka perheet ja tilanteet vaihtelevat jatkuvasti. Työssä on eduksi, jos pystyy olemaan joustava ja suhtautumaan tilanteiden muutoksiin rauhallisesti.

Outi Kärenlampi viihtyy työssään ja aikoo sijaisuuden jälkeen hakea pysyvämpää työpaikkaa alalta. Hanna Harju-Virtasen mukaan olisi kaupunginkin etu saada sijaisuuksien kautta työskentelyn alkuun päässeet työntekijät hakemaan vakituista virkaa.

– Kaikkein palkitsevinta on, kun onnistumme luovimaan niin, että lapsen asiat paranevat ja vanhemmat toteavat tyytyväisinä, että "teiltähän saa ihan oikeasti apua", Outi Kärenlampi toteaa.


Teksti Marja Kyllönen

Kuvat Hanna Leppänen