Siirry sisältöön

Oikeudellinen ennakointi turvaa ikäihmisen itsemääräämisoikeutta

Julkaistu 13.2.2020 10.16

Koukkuniemen vanhainkodin juhlasali täyttyi seinästä seinään ja käytäviä myöten, kun seminaarissa käsiteltiin ikäihmisten itsemääräämisoikeutta ja oikeudellista asemaa.

Aihe on vanhustenhuollossa kuuma pottu, jota pyöritellään sylistä syliin. Kuinka tukea muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja omannäköistä elämää? Kuka päättää vajaakykyisen asiakkaan puolesta?

Kysymys on itsemääräämisoikeudesta, joka on keskeinen perus- ja ihmisoikeus sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan johtava periaate. Perustuslaissa taataan jokaiselle oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen, eikä henkilökohtaiseen koskemattomuuteen saa puuttua eikä vapautta riistää ilman laissa säädettyä perustetta.

Toisaalla vaakakupissa painaa suojaamisen periaate, jolla pyritään siihen, ettei ihminen ymmärtämättömyyttään vahingoita itseään tai kärsi oikeuksiensa loukkaamisesta. Vanhustenhuollon ammattilaiset tekevät työssään jatkuvasti puntarointia näiden kahden vaakakupin välillä.

Patsaita Koukkuniemessä.
Heikommassa asemassa olevalla ihmisellä on oikeus saada suojelua.

Tampere Senior -ohjelma järjesti tammikuussa seminaarin hoitoalan ammattilaisille. Tilaisuudessa puhui vanhuusoikeuden tutkija ja yliopisto-opettaja Henna Nikumaa Itä-Suomen yliopiston Hyvinvointioikeuden instituutista.

– Itsemääräämisoikeus on jokaisen ihmisen yhdenvertainen oikeus päättää itse omista asioistaan. Se edellyttää päätöksentekokykyä eli kykyä harkita vaihtoehtoja, ymmärtää seuraamukset ja kyetä ratkaisun tekemiseen. Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös oikeus tehdä irrationaalisia, typeriä ja huonoja ratkaisuja, kertoi Henna Nikumaa.

Täysi-ikäinen ihminen toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan tekemällä oikeustoimia, joilla omia oikeuksia ja velvollisuuksia perustetaan, muutetaan tai kumotaan. Oikeustoimia ovat esimerkiksi autolainan ottaminen, testamentin tekeminen ja remonttisopimuksen tai avioliiton solmiminen.

– Oikeudellista toimintakelpoisuutta voi rajoittaa tuomioistuinpäätöksellä, eikä muistisairaus tai edunvalvonta poista sitä. Muistisairas ikäihminen voi olla muodollisesti oikeustoimikelpoinen, vaikka ei tosiasiallisesti sitä enää olisikaan, kertoi Nikumaa.

Muistisairauden eteneminen heikentää ihmisen oikeudellista toimintakykyä, jolloin hän tarvitsee enemmän tuettua päätöksentekoa ja suojaamisen toimenpiteitä hoitohenkilöstöltä ja omaisilta. Toisinaan hoitotyössä käytetään suojaamisen keinona rajoittamista eli hygieniahaalaria tai geriatrista tuolia.

Uusi itsemääräämisoikeuslaki on vireillä

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti jo vuonna 2010 työryhmän valmistelemaan itsemääräämisoikeuslakia. Tehtävä ei ole ollut helppo, sillä ikäihmisten itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevat säännökset ovat puuttuneet lainsäädännöstä kokonaan. Normiston ontuessa rajoituskäytännöt ovat vaihdelleet eri hoitoyksiköissä: yhtäällä hygieniahaalarista on luovuttu ja toisaalla se on yhä käytössä.

Viimeisin esitysluonnos ehdottaa potilaslain ja sosiaalihuollon asiakaslain yhdistämistä laiksi, johon lisättäisiin itsemääräämisoikeutta tukevia ja rajoittavia säännöksiä. Ikäihmisten kannalta lakiluonnoksessa on merkittäviä uudistuksia, kuten tuettu päätöksenteko, vapaamuotoiset hoivatoiveet ja oikeudellisen ennakoinnin ohjaus- ja neuvontavelvollisuus.

Nukkekotimummo Koukkuniemessä.
Ihmisellä on oikeus saada tukea päätöksiinsä, eikä niitä tarvitse tehdä tyhjiössä.

Nikumaa muistuttaa, ettei pelkkä hyvä laki tai tahto riittäisi, vaan ohjelman merkitys on toimeenpanossa.

– Lakiuudistuksen toteuttaminen vaatii laajaa muutosta hoitokulttuurissa. Meiltä edellytetään valtavasti ammattitaitoa, luovuutta ja kekseliäisyyttä, jotta voimme välttää ikäihmisen itsemääräämisoikeuden rajoittamista. Usein se onnistuu mielekkäällä tekemisellä ja muistisairaan omannäköisen elämän tukemisella.

Hoitohenkilöstön on jatkuvasti punnittava ikäihmisen kykyä ymmärtää oikeudellisia asioita. Ellei ikäihminen kykene itsenäiseen päätöksentekoon, avustetaan häntä tuettuun päätöksentekoaan. Tukihenkilökään ei tee päätöksiä ikäihmisen puolesta, vaan esimerkiksi avustaa kommunikoinnissa ja päätöksenteossa kuvakortteja tai viittomia käyttäen.

Jos ikäihminen ei kykene tuettunakaan päätöksentekoon, selvitetään, onko hän terveenä ilmaissut tahtoaan tai tehnyt esimerkiksi hoitotahtoa tai edunvalvontavaltuutusta. Jos tahto ei ole tiedossa, sitä selvitetään haastattelemalla omaisia ja perehtymällä potilaan historiaan. Ennen tärkeää hoitopäätöstä selvitetään siis ikäihmisen tahtoa, ei omaisten tahtoa. Viime kädessä potilasta hoidetaan tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Oikeudellinen ennakointi tehdään pahan päivän varalle

– Edes lähiomainen ei voi hoitaa toisen ihmisen asioita ilman valtuuksia, jotka täytyy antaa etukäteen riittävän oikeustoimikelpoisena, Nikumaa huomautti. Hän puhuu voimakkaasti oikeudellisen ennakoinnin puolesta, sillä se ehkäisee väärinkäytöksiä ja vahvistaa itsemääräämisoikeutta.

Oikeudellisen ennakoinnin keinoja ovat valtakirjavaltuutus, hoitotahto, edunvalvontavaltuutus ja testamentti.

Edunvalvontavaltuutus tehdään etukäteen ajaksi, jolloin ihminen ei pysty päättämään asioistaan. Valtuuttaja nimeää ne henkilöt, jotka valtuuttaa päättämään omaisuuteensa, talouteensa tai hoitoonsa liittyvistä asioista.

Henna Nikumaa Koukkuniemessä.
Henna Nikumaa kannustaa tekemään edunvalvontavaltuutuksen ”hyvinä päivinä”.

– Edunvalvontavaltuutuksen tekoon on selkeät muotosäännöt, joten tekemisessä kannattaa turvautua asiantuntija-apuun. Valtuutus tehdään kirjallisena ja allekirjoitetaan kahden todistajan läsnä ollessa. Lähisukulaiset eivät kelpaa todistajiksi. Valtuutus tulee voimaan vasta kun se vahvistetaan maistraatissa. Jos toimintakyky pysyy hyvänä koko iän, ei edunvalvontavaltuutusta tarvitse ottaa käyttöön lainkaan, kertoi Nikumaa.

Hoitotahdon tekemiseen ei ole muotovaatimuksia, vaan sen voi kirjata vaikka ruutupaperille tai kertoa suullisesti hoitajalle. Todistajien allekirjoituksia tarvita. Hoivatahto sitoo hoitohenkilöstöä, mutta hoitotahdon osana usein olevia hoivatoiveita noudatetaan mahdollisuuksien mukaan.


Teksti Marja Kyllönen

Kuvat Marja Kyllönen