Siirry sisältöön

Sosiaalityöntekijä tekee toista työpäivää uppoutumalla dekkareiden maailmaan

Julkaistu 14.11.2019 12.35

Jaakko Melentjeffillä on tarkka päivärutiini: kotoa Ylöjärveltä töihin pyörällä, työpäivä sosiaalityöntekijänä Tipotien terveysasemalla ja kotimatkan jälkeen suihku, ruoka ja kahvi sekä loppuilta seuraavan dekkarin kirjoittamista.

Jaakko Melentjeffin kolmas dekkari syntyy makuuasennossa tyyny ja kannettava tietokone vatsan päällä. Kirjoitusasennon ymmärtää, kun tietää, että hänellä on takanaan yhteensä 30 kilometrin työmatkat pyörällä polkien sekä täysi työpäivä asiakkaiden kanssa nojatuolissa istuen ja seisontapöydän takana seisten.

Aamukuudelta alkanut päivä päättyy iltaseitsemältä alkavalla heittäytymisellä kirjojen maailmaan. Maailmaan, jossa liikutaan ympäri Eurooppaa ja tietenkin Tampereella, jossa sijaitsevat dekkareiden päähenkilön Paula Korhosen koti ja työpaikka keskusrikospoliisin Tampereen toimipisteessä.

– Kun herään aamulla, en kysele itseltäni, onko minulla sellainen fiilis, että haluaisin lähteä töihin. Samalla tavalla en mieti iltaisin, onko minulla kirjoitusfiilistä, kun aloitan kello 19 dekkarin parissa. Kirjoitan vähintään puoli yhdeksän uutisiin saakka, mutta usein jatkan niiden jälkeen iltakymmeneen asti, Jaakko kertoo.

Iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla on syntynyt kiinnostavista juonenkäänteistä koostuvia trillereitä, ja sitä ennen myös julkaisematon jännitysromaanin käsikirjoitus.

Jaakko Melentjeff.

Melentjeff valmistui sosiaalityöntekijäksi vuonna 1993. Hän oppi jo uransa alkuaikana kokeneelta lääkäriltä, että auttamisellakin on rajansa, ja se tosiasia täytyy vain hyväksyä.


– Äärimmäisen harvoin enää työmatkalla tai kotonakaan ajattelen työtäni.

Sosiaalityöntekijän työhön kuuluu tukea nuoria itsenäistymisen ensi askelissa

Sivutoiminen kirjailija työskentelee kokopäiväisesti psykiatrian nuorten aikuisten työryhmässä 18–25-vuotiaiden sosiaalityöntekijänä. Hänen asiakkaillaan voi olla erilaisia traumataustoja ja diagnooseja.

Melentjeff tietää, että nuoret aikuiset vasta opettelevat asioidensa hoitamista. Hän harjoitteleekin itsenäistyvien nuorten kanssa esimerkiksi raha-asioiden hoitamista.

– Mietimme, mitä asumistuki sisältää ja miten raha riittää ruokaan ja vuokraan. Kelan kanssa asioimme usein, ja autan hakemusten teossa sen verran kuin asiakas tarvitsee.

– Itselleni on runsaasti hyötyä Kelan viranomaispuhelimesta ja -chatista, josta saan vastauksen hyvin nopeasti. Kirjoitustaitoni ansiosta osaan kysyä asiat täsmällisesti, sosiaalityöntekijä-kirjailija kertoo hymyillen.

– Teen yhteistyötä oman työryhmäni kanssa. Kun kuusi vuotta sitten aloitin tässä tehtävässä, meillä oli 200 asiakasta ja pieni työryhmä. Nyt potilaiden määrä on yli 900 ja työryhmän koko on kasvanut. Lääkäreitä ryhmäämme kuuluu neljä.


Melentjeff on päässyt näkemään tuen vaikutuksen. Moni nuori alkaa pärjätä elämässään paremmin ja siirtyy tukiasunnosta asumaan itsenäisesti.

Viisikymppislahjaksi tuli vihdoin kustannussopimus

Kirjailijan uran alkutaival ei ollut Jaakko Melentjeffille helppo. 1990-luvun alussa lapsen hoitovapaalla hän kirjoitti pitkää proosatekstiä, mutta ei saanut yrityksestä huolimatta kustannussopimusta.

– Minulla oli lähes kymmenen vuoden tauko, kunnes aloin kokeilla dekkarin tekemistä. Viita-akatemian kirjoittajakoulussa vuosina 2010–2012 sain hyvää perehdytystä ja sparrausta. Koulutuksen päätyttyä lähetin tekstejäni kustantamoihin, ja vaimo lähetti niitä eteenpäin jopa kertomatta minulle.

Kun Melentjeff vietti 50-vuotispäiviään vuonna 2015, hän sai lopulta erikoisena lahjana Atena-kustantamolta hylkykirjeen, mutta samalla häntä pyydettiin kirjoittamaan kokonaan uusi tarina.

– Toipuessani lonkkaleikkauksesta kirjoitin viisi kuukautta, kirja alkoi valmistua ja kustannussopimus solmittiin. Lopulta vuonna 2017 ilmestyi Hukkuneet ja jo vuonna 2019 sen itsenäinen jatko-osa Papin kosto.

Kirjailijan Tampereen tuntemus näkyy jokaisessa dekkarissa

Tamperelaisen rikospoliisin Paula Korhosen lisäksi kirjoissa puurtavat tutkimusten parissa ruotsalainen kollega Annmari Akselsson sekä etsivä Kalle Nordin. Kirjat ovat trillerityyppisiä, mutta henkilöhahmojen merkitys on suuri.

– Olen asunut Tampereen seudulla ikäni: ensin Lielahdessa ja nyt Ylöjärvellä, joten mukaan oli pakko saada mukaan tamperelainen päähenkilö. Minun oli helppo kirjoittaa tutkija Paula Korhosen näkökulmasta. Olen työskennellyt ainoana miespuolisena naisten kanssa, myös ennen kaupunkia kuntoutusryhmien sosiaalityöntekijänä. Olen myös jonkin verran yli viisikymppinen, kuten hänkin.

– Kirjani henkilöt ovat mielikuvituksen lisäksi sekoitus ihmisiä, joita olen työssäni tavannut. Olen osallistunut yli 10 000 asiakastapaamiseen ja tavannut myös runsaasti eri kuntoutusryhmien jäseniä.

– Elämänkokemus ja työ ovat auttaneet kirjoittamistyössä. Olen kohdannut vaikeita ja kuormittavia asioita, jotka ovat muokanneet elämänkatsomustani.

Jo ilmestyneet Hukkuneet ja Papin kosto ovat osa moniosaista dekkarisarjaa, mutta toimivat myös itsenäisinä teoksina.

Internet ja Google Maps auttavat kirjailijaa paikkojen hahmottamisessa, eikä jokaiselle tapahtumapaikalle ole pakko matkustaa voidakseen kirjoittaa niistä. Kirjoissa liikutaan Tampereen lisäksi esimerkiksi Ukrainan rajalla, hämeenkyröläisellä kesämökillä ja ruotsalaisessa vankilassa.

Kirjoissa murhataan, ja ruumiita löytyy Porista, Tukholmasta ja Reykjavikista.

– Kirjassa täytyy olla tarpeeksi realismia, jotta uskottavuus säilyy. En kuitenkaan halua mässäillä väkivallalla tai kirjoittaa niihin seksikohtauksia.

– Turha kuvitellakaan, että voisin saada luotua kaikkia miellyttävää tekstiä. Toisten mielestä jaarittelen, toiset taas pitävät henkilöiden tarkasta kuvauksesta.

Käännöskirja, kirjamessut ja lukijoiden kiinnostus siivittävät jatkamaan työtä

Kirjastojen lainausmääristä Jaakko Melentjeff on laskenut, että kirjoja ovat lukeneet jo tuhannet ihmiset. Nyt niillä on myös kuulijoita. Papin kostosta tehtiin äänikirja, mikä oli kiva yllätys. Ensimmäisen käännössopimuksen tarjouskin ilmaantui ihan puun takaa.

– Sveitsiläinen kustantaja aloitti suomalaisen kirjallisuuden viennin saksankieliselle myyntialueelle ja ehdotti tekevänsä ensimmäisenä suomenkielisenä käännöksenään Hukkuneista saksankielisen kirjan. Se ilmestyi huhtikuussa, ja minun dekkarini jälkeen kustantamo käänsi vasta Antti Tuurin Ikitien, myhäilee Sveitsissä pienen kiertueen tehnyt Melentjeff.

Myös Turun ja Helsingin kirjamessuilla esiintyminen on tuonut kirjailijan elämään uusia elämyksiä.

– Esiintyjien ovesta kulkeminen, yhteishaastattelut ja nimikirjoituksen antaminen kirjoihin on tuntunut hienolta.

Melentjeff on kiitollinen lukijoilleen ja iloitsee siitä, että voi tehdä kahta rakastamaansa työtä: sosiaalityöntekijän ja kirjailijan.

– Tietoisuus lukijoista takaa sen, että jalat pysyvät joka päivä tukevasti maassa ja mieli kiitollisen nöyränä, vaikka mielikuvitus lentääkin taivaan korkeimmissa sfääreissä kohti ääretöntä ja vähän sen ylikin. Mielikuvitus kun ei tunne rajoja. On aina vain ja uudestaan kihelmöivä tunne astua kuviteltuun maailmaan ja kirjoittaa siitä.


Teksti Tuuli Oinonen

Kuvat Veli-Matti Lahdenniemi