Siirry sisältöön

Hämeensillan remontti toi Pirkkalaisveistokset kuurosokeiden ulottuville

Julkaistu 10.5.2019 15.06

Oletko koskaan Hämeensiltaa kävellessäsi kurkotellen hipaissut Veronkantajan isovarvasta? Moni epäilemättä on, sillä sen pinta on hioutunut tuhansien sormien kosketuksesta sileäksi. Sinä luultavasti voit myös katsella 4,5 metrin korkuisia patsaita, mutta kuurosokeille mielikuva niistä on perustunut lähinnä tuohon varpaaseen – tähän saakka.

Pirkkalaisveistokset kokoelmakeskuksen pihalla.
Syntymästään kuurosokea Santeri Grönlund tutkii tulkkinsa Erika Laineen kanssa Suomen neitoa.

Monen kuurosokean mielikuva patsaista muuttui, kun he pääsivät 8.5.2019 tutkimaan Pirkkalaisveistoksia, jotka ovat Hämeensillan remontin takia evakossa Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa Ruskossa. Tavallisesti sillalla seisovat massiiviset patsaat, Suomen neito, Eränkävijä, Kauppias ja Veronkantaja, ovat kokoelmakeskuksessa vaakatasossa, joten niitä voi tarkastella aivan läheltä ja tutkia käsin kokeilemalla päästä varpaisiin.

Järjestöohjaaja Milla Lindh Suomen Kuurosokeat ry:stä on innoissaan voidessaan koskea Pirkkalaisveistoksia.

– Haluaisin kaikki patsaat pitkälleen, koska patsasta koskiessa ja läheltä katsoessa tulee ihan erilainen mielikuva kuin jonkun kuvaillessa sitä. Näkövammaisille on älyttömän tärkeää saada näppituntuma asioista, sanoo Lindh.

Lindh kertoo, että putkinäön takia hänellä kestää kauan hahmottaa yksityiskohtia. Hämeensillalla seisovat Pirkkalaisveistokset samoin kuin muutkin patsaat näyttäytyvät hänelle aluksi mustina möhkäleinä eikä ole toivoakaan, että voisi erottaa esimerkiksi korkealle kohoavien patsaiden kasvojen piirteitä pitkänkään katsomisen jälkeen.

Aki Silvennoinen ja Milla Lindh
Kokoelma-amanuenssi Aki Silvennoinen (vas.) kertoi Pirkkalaisveistoksista kuurosokeiden ryhmää vetäneelle Milla Lindhille.

Milla Lindh toivoo, että kulttuuria ja taidetta tehtäisiin enemmän kaikkien saavutettavaksi.

– Jos jokin on kuurosokean saavutettavissa, se on taatusti myös kaikkien muiden saavutettavissa.

Jo pienillä asioilla voidaan parantaa saavutettavuutta, esimerkiksi hyvällä valaistuksella ja esteettömillä kulkureiteillä, ja sillä, että kaikki ei ole lasivitriinissä. Suomen Kuurosokeat ry:n viestinnän sisällöntuottaja Jaakko Evonen on samoilla linjoilla.

– Kannustan yhteisöjä tuomaan taidetta vammaisten ulottuville. Auttaa kaikkia, kun taiteen saavutettavuus paranee.

Evosesta on hienoa, että kuurosokeat pääsivät tutkimaan patsaita vaakatasossa. Hänestä patsaat näyttävät mahtipontisemmilta maatessaan kuin normaaliasennossa. Veronkantajan isovarpaan sileys verrattuna muuhun patsaaseen ei ole jäänyt häneltäkään huomaamatta.

– Tunnustellessa voi huomata isovarpaan kuluman ja muualta karkeamman pinnan, toteaa Evonen.

Veronkantaja-veistoksen isovarvas
Veronkantajan isovarvas on liki 90 vuoden aikana kulunut kosketuksista sileäksi.

Kokoelma-amanuenssi Aki Silvennoisen mukaan museot haluavat parantaa asiakaslähtöisyyttään ja miettivät, miten palvellaan haastavia asiakasryhmiä, esimerkiksi juuri kuurosokeita. Yhteistyö kuurosokeiden kanssa on lähtenyt poliisiammattikorkeakoulun aloitteesta.

– Ei kyse ole isoista asioista vaan siitä, että osaa miettiä heidän kannaltaan, kuinka kokemuksesta voidaan tehdä parempi näyttelyteksteistä lähtien, sanoo Silvennoinen.

Sormiviittomia
Koleassa kevätsäässä patsaiden pinnat tuntuvat viileiltä. Santeri Grönlund ja Milla Lindh keskustelevat sormiviittomin kierroksen päätteeksi.

Patsaat palaavat Hämeensillalle remontin valmistuttua

Kokoelmakeskuksessa Pirkkalaisveistokset puhdistetaan, pestään ja käsitellään pigmentoidulla vahalla. Aikoinaan valussa jääneet pienet reiät peitetään, jotta sadevesi ei pääse patsaan sisään.

– Patsaat ovat yllättävän hyvässä kunnossa, kertoo Aki Silvennoinen.

Vihreää ja mustaa patinaa ei hävitetä, sillä se suojaa veistosta ja kertoo omaa, mielenkiintoista ajankuvaa Tampereesta.

– Esimerkiksi musta patina on savupiippuajalta.

Patsaita irrotettaessa paljastui, että ne eivät olleet mitenkään kiinni jalustassaan. Kovalla tuulella patsaat heiluvat, mikä huomattiin irrotuksen yhteydessä.

– Nyt ne saavat kiinnikkeet, lupaa Silvennoinen.

Pirkkalaisveistokset ovat kiinteä osa tamperelaista maisemaa, sillä ne ovat seisseet Hämeensillalla vuodesta 1929 saakka. Takaisin paikoilleen patsaat palaavat sillan remontin valmistuttua syksyllä 2020.


Teksti Marika Haapala

Kuvat Elina Pynnönen