Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Täydennysrakentamista Tammelassa: Tehdasalueesta asuinkortteliksi

Julkaistu 8.2.2019 17.23

Puolitoista kilometriä Tampereen keskustasta koilliseen sijaitsee 1900-luvun alkuun juurensa juontava entinen Haarlan kirjekuoritehdas. Nykyisin funkkisrakennuksessa palvelee eläkeläisille ja ikäihmisille tarkoitettu Pohjolan palvelukeskus.

Pohjolankatu 29:n julkisivua.
 

Muutoksen mahdollisti vuonna 2011 toteutettu asemakaavan muutos, jonka seurauksena samalle tontille toteutettiin muitakin täydennysrakentamisen hankkeita. Kekkosentietä aiemmin reunustanut kaupungin varikko korvattiin asuinrakennuksilla maanalaisine pysäköintitiloineen. Projekti ei ollut peruskauraa edes vajaan kolmenkymmen vuoden uran nähneelle asemakaavoituksen projektiarkkitehti Vesa Kinttulalle.

- Olin hankkeessa tilaajana ja vastasin kaavaprosessista, tarkentaa Kinttula. Suunnittelupalvelujen puolelta asemakaavoittajana yhteistyötä kanssani teki suunnittelija Jenni Mettälä. Teimme ensin kaavan valmiiksi, minkä jälkeen silloinen kiinteistötoimi järjesti tontinluovutuskilpailun. Voittajiksi valikoituivat 38 ehdokkaan joukosta SRV Rakennus Oy ja Kotilinnasäätiö.

Aloite täydennysrakentamishankkeesta tuli tontin omistajalta, kaupungilta, ja siitä vastasi tuolloin Tilakeskus. Ennen täydennysrakennusprojektia tontti oli ollut moninaisessa käytössä Pelastusarmeijasta vastaanottokeskukseen. Erityishaasteita kohteessa oli monia, mukaan lukien Kekkosentien meluntorjunnan järjestäminen sekä riittävän parkkitilan löytäminen.

Kädenvääntöä kirjekuoritehtaasta

Kinttula kävi kaavoitustyön aikana neuvotteluja useammankin tahon kanssa. Uudelleenkaavoitettavan alueen luoteiskulman naapurina sijaitsevan Moisionkatu 1:n taloyhtiö ei pitänyt kaavamuutosta ja täydennysrakentamista hyvänä asiana.

- Muutosta veivattiin jonkin aikaa, minkä vuoksi kaavan sisältöä ja rajausta muutettiin.

Maakuntamuseon huolena taas oli kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirjekuoritehtaan säilyttäminen.

- Siitä käytiin vähän sellaista kädenvääntöä, että kuinka paljon saadaan purkaa siitä. Lopulta päätettiin purkaa tehtaan uudempi osa, kun taas vanhempi säilytettiin yhdessä alkuperäisen julkisivun ja arvokkaiden porrashuoneiden kanssa.

Kaakkoiskulman asuinrakennus suunniteltiin korkeaksi, jotta saatiin kaupunkikuvallinen aihe Asunto Oy Terästammelan seitsenkerroksiselle tornille ja Haarlan tehtaan itäpäätyä korostetuksi kaupunkikuvassa.

Melu kuriin muurimaisella suunnittelulla

Eräs keskeinen haaste oli vilkasliikenteisen Kekkosentien aiheuttaman melun torjunta. Tehtävä ei ollut helppo, koska vilkasliikenteinen tie tuotti päivisin jopa 70 dB:n meluhaitan. Ratkaisuksi päädyttiin rakentamaan muurimainen asuintalo suojaamaan sisäpihaa. Lisäksi kerrostalon kaksi alinta tienpuoleista kerrosta osoitettiin kaavalla muuhun kuin asumiskäyttöön soveltuviksi, kuten varastoiksi ja työtiloiksi.

- Muuritaloa olisi voitu pidentääkin, mutta silloin tontilla sijaitsevaa Naistenlahden lämminvesipumppaamoa olisi jouduttu siirtämään, jatkaa Kinttula. Sen poissiirtäminen olisi maksanut toista miljoonaa. Teoriassa sen voisi edelleen siirtää, tosin se ei ollut mieleen luoteisnaapurin taloyhtiölle.

Meluratkaisu on nähtävästi toiminut, sillä valituksia asiasta ei ole tehty. Muita ympäristöterveyteen liittyviä huolenaiheita aiheutui ilmanlaadusta ja vanhan tehdasalueen maaperästä, jota jouduttiinkin tutkimusten myötä poistamaan. Tämä kuitenkin entuudestaan järkevöitti ratkaisua sijoittaa pysäköinti maan alle, kun maata jouduttiin joka tapauksessa kaivamaan pois.

Pohjavesi ja peruskallio parkkihallin tiellä

- Kaikki pysäköintitilat oli tarkoitus laittaa maan alle kahteen kerrokseen, mutta ne eivät ihan mahtuneet kun pohjavesi tuli vastaan ja peruskallioon on muutenkin kallista louhia. Maanalaiset parkkipaikat levitettiinkin yhteen tasoon eri tonteille niin, että maanalaisella rasitteella järjestetyn kulkuyhteyden avulla yhden tontin kautta voi ajaa sisään ja toisesta ulos, kertoo Kinttula.

Kaiken kaikkiaan Kinttula pitää projektia onnistuneena, kokemusta kartuttaneena kokeiluna parissakin mielessä, eikä hänelle tule mieleen mitään mitä olisi jälkikäteen mieluummin tehnyt toisin.

- Tässähän käytännössä harjoiteltiin täydennysrakentamista Tammelassa, miten saada muodostettua lisäarvoa tonteille sekä uudenlaisia pysäköintiratkaisuja. Pääsääntöisestihän ne ovat kaikki avopaikkoja. Lisäksi oli hyvää työnjakoa laatia kaava ensin ja järjestää tontinluovutuskilpailu sen pohjalta. Paikka oli sen verran hankala, että suunnittelutilanne olisi lähtenyt helposti kaupungin näkökulmasta käsistä jos tontit olisi vuokrattu eteenpäin kehittäjille jo kaavan luonnosvaiheessa. Nyt kaavasta ei tarvinnut juurikaan poiketa, ja laatutaso tuli turvatuksi kaavasuunnittelussa.

Vastakkaisia kokemuksia Kinttula ammentaa samoihin aikoihin valmistelussa olleen Kalevanrinteen kaavoituksesta, jossa oli mukana myös yksityisiä kehittäjiä osapuolina.

- Meillä meni viisi vuotta sen hankkeen kanssa. Oli äärimmäisen hankalaa saada kaikki tahot puhaltamaan samaan hiileen. Työnjako toimi hyvin, kun Pohjolankadulla annettiin kilpailun kautta rakennussuunnittelulle vapaat kädet valmiin kaavan pohjalta. Samanlaista projektiluontoista työskentelytapaa täällä ollaan harjoiteltu nyt kahdeksan vuotta, mikä lisää työprosessin jatkuvuutta ja tasaa kuormittavuutta.

- Ehkä asukkaiden vaihtuessa ajan kanssa aletaan naapurissa Moisionkadulla uudelleen miettiä, että täydennysrakentamisella voisi saada lisäarvoa ja rahoitusta remontteihin – se on tutkitusti ihan täysin mahdollista, lopettaa Kinttula viitaten hankkeen uinuviin mahdollisuuksiin.


Teksti Jaakko Reinikainen