Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Rauhaniemen sairaala oli antoisa työpaikka kandille: ”Sarja on paras mahdollinen muisto kandikesästä”

Julkaistu 15.1.2015 14.02

Maanantaina 19.1.2015 se alkaa: Kandien toinen tuotantokausi Yle TV2:lla. Miska Laakso, yksi kahdeksanosaisen sarjan päähenkilöistä, nuorista lääketieteen kandeista, odottaa jännityksellä, miltä valmis sarja kokonaisuutena näyttää. Hän muistelee hyvällä kokemuksiaan Koukkuniemen alueella sijaitsevassa Rauhaniemen sairaalassa, jossa hän työskenteli ensimmäisen kesänsä lääkärinä.

– Vanhustenhoito on työkenttänä haastava ja laaja. Toisaalta se on aloittavalle kandille antoisa työpaikka. Vanhemmalla väestöllä on usein runsaasti sairauksia, ja heitä hoitaessa tulee näihin sairauksiin väkisinkin tutustuttua. Usein aikaa on päätösten tekemiselle rauhassa, ja tapauksia ehtii pohtia seniorilääkärinkin kanssa. Lisäksi vanhusten hoidossa on tiiviisti mukana monta muuta ammattiryhmää, kuten hoitajat, fysioterapeutit ja sosiaalityöntekijät. Yhteistyötä tehdessä oppii paljon paitsi lääkärin työstä, myös elämästä yleensä, arvioi Laakso.

Laaksosta oli hienoa päästä mukaan sarjaan.

– Kuvausprojekti oli kyllä hieno kokemus. Siinä pääsi näkemään, miten televisiosarjaa tehdään, ja myös omaa ja sairaalan toimintaa tuli pohdittua vielä syvällisemmin. Lisäksi sarja on kyllä kandikesästä paras mahdollinen muisto, jonka kirjahyllyyn itsestään voi saada. Varmasti tulee vielä vanhempana ja kokeneempana palattua katsomaan, mistä sitä aikoinaan lähdettiin, ennustaa Laakso.

"Koukkuniemen miljöö on kuin puutarha"

Näsijärven rannalla luonnonkauniilla paikalla sijaitseva Koukkuniemen alue teki vaikutuksen Miska Laaksoon.

– Rauhaniemen sairaalan ympäristöhän oli kesällä työmiljöönä aivan lyömätön. Melkein kun olisi töissä puutarhassa. Ei paljon paremmassa paikassa olisi voinut kesää töissä olla. Kun kuvauksissa kuljettiin vielä ulkokautta kulkea talojen välillä, niin väkisinkin sai nauttia auringosta ja kesästä päivittäin. Nyt kun ohjelma tulee keskellä talvea ja jäätä, kesää voi vain muistella, toteaa Laakso.

– Toinen työsuhde-etu oli runsas liikunta: kuinka paljon tuli liikuttua talosta toiseen töissä kulkiessa. Askelmittarin mukaan keskivertotyöpäivänä kuljin yli 5000 askelta. Kuvausryhmäkin kulki lähes koko ajan mukana eli koko porukka sai hyvää hyötyliikuntaa. Urheasti kameramieskin kulki portaita kameraa kantaen, muistelee Laakso.

Entä millaista oli tehdä lääkärintyötä kameran edessä, varsinkin ensimmäistä kertaa lääkärin vastuilla?

– Dokumentin kuvaus ei varsinaisessa lääkärin työssä paljoa näkynyt. Hommat tehtiin kuten olisi tehty ilman kameraakin, kuvausryhmä seurasi ja tallensi tilannetta kärpäsenä katossa. Työtehtävien välissä saatoimme käydä nopean keskustelun kuvausryhmän kesken kulloisestakin tapauksesta ja tilanteesta, kertoo Laakso.

Mitä haluat sanoa sarjan katsojille tv-lääkärinä olemisesta ja oman persoonan merkityksestä lääkärin työssä ja tässä tapauksessa vanhustenhoidossa?

– Tämmöinen dokumenttisarja tehdään ihmisistä ja persoonista. Erilaisia luonteita löytyy niin potilaista, lääkäreistä, hoitajista ja ihan kaikista ihmisistä. Kannattaa seurata henkilöitä ja heidän tunnereaktioitaan eri tilanteissa. Rauhaniemessä pääsin itse kokemaan iloa, surua, jännitystä ja onnistumisia. Ympärillä työtä tekevistä huomasin ensisijaisesti työmoraalin ja tahdon auttaa potilaita. Toivottavasti nämä seikat välittyvät sarjastakin, summaa Laakso.


Teksti Outi Aaltonen