Isyyslaissa säädetään lapsen isyyssuhteen syntymisestä. Isyyslain mukaan isyys joko todetaan isyysolettaman perusteella (avioliitossa syntynyt lapsi) tai vahvistetaan erikseen. Jos lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä, aviomies oletetaan aina lapsen isäksi. Tällöin vanhemmat ovat yhdessä myös lapsen huoltajia.

Sen sijaan jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, on lapsen isyys aina erikseen vahvistettava joko tunnustamalla tai tuomioistuimen päätöksellä. Isyys tulee siten vahvistaa, vaikka vanhemmat olisivat lapsen syntyessä avoliitossa. Jos vanhemmat solmivat avioliiton lapsen syntymän jälkeen, on isyys myös tuolloin vahvistettava erikseen.

Isyyden vahvistamisen myötä lapsen ja isän välille syntyy oikeudellisesti pätevä sukulaisuussuhde. Lapsesta tulee isän rintaperillinen, ja hänelle voidaan antaa isän sukunimi. Lapsella on isyyden vahvistamisen jälkeen oikeus saada elatusta myös isältään ja hänelle syntyy oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä riippumatta vanhempien keskinäisestä suhteesta. Lapsella on myös oikeus saada perhe-eläkettä isänsä kuoleman jälkeen sekä vakuutuksista korvauksia. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen huoltajana on lapsen äiti. Isyyden tunnustamisen yhteydessä vanhemmat voivat sopia myös lapsen yhteishuollosta.

Isyys voidaan tunnustaa joko ennen lapsen syntymää raskausaikana neuvolassa tai lapsen syntymän jälkeen lastenvalvojan luona. Jos Suomen viranomaisilla ei ole tietoa lapsen äidin siviilisäädystä, lapsen äidin on toimitettava maistraattiin kotimaastaan virallinen todistus siviilisäädystään lapsen syntyessä.

Ennen lapsen syntymää isyys voidaan tunnustaa äitiysneuvolakäynnin yhteydessä terveydenhoitajalle tai kätilölle, jos isyys on selvä. Neuvolassa molempien vanhempien yhtäaikainen läsnäolo isyyttä tunnustettaessa on välttämätöntä. Vanhempien on todistettava henkilöllisyytensä virallisella, voimassaolevalla henkilöllisyystodistuksella (suomalainen ajokortti, passi, henkilökortti). Neuvolasta tunnustamisasiakirjat lähetetään lastenvalvojalle odottamaan vauvan syntymää. Vauvan syntymän jälkeen lasketaan 30 vuorokauden määräaika, jonka kuluttua lastenvalvoja lähettää tunnustamisasiakirjat maistraattiin isyyden vahvistamista varten, jos isyyden tunnustamista ei ole peruutettu. Lapsen äiti, isyyden tunnustanut mies tai toinen mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, voi peruuttaa isyyden tunnustamisen lastenvalvojalle kirjallisesti ennen em. määräajan päättymistä.

Erityisestä syystä isyys voidaan tunnustaa ennen lapsen syntymää myös lastenvalvojan luona.

Maistraatti lähettää päätöksen isyyden vahvistamisesta vanhemmille ja lastenvalvojalle postitse.

Lapsen syntymän jälkeen isyyden selvittäminen tapahtuu lastenvalvojan luona. Väestörekisteriviranomainen toimittaa viran puolesta tiedon avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta äidin kotikunnan lastenvalvojalle, joka lähettää äidille kutsun isyyden selvittämistä koskevaan neuvotteluun. Vanhemmat voivat saapua yhdessä lastenvalvojan luo, tai äiti voi aloittaa selvittämisen yksin. Myös mahdollinen isä voi tehdä aloitteen lastenvalvojalle isyyden selvittämiseksi.

Lapsen sukunimi on ilmoitettava väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lapsen nimi ilmoitetaan lapsen kotikunnan maistraatille. Ilmoituksen voi tehdä myös lapsen kastetilaisuuden yhteydessä evankelisluterilaisen tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle, jonka jäseneksi lapsi liitetään.

Lapsen sukunimeksi voidaan valita sukunimi, joka jommallakummalla vanhemmalla on sillä hetkellä, kun lapsen nimi ilmoitetaan väestötietojärjestelmään. Lapselle, joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella, voidaan antaa isän sukunimi vasta sen jälkeen, kun isyys on vahvistettu.

Jos isyyttä ei ole vahvistettu nimeä ilmoitettaessa, lapsi saa sukunimekseen äidin sukunimen. Lapsen sukunimi voidaan kuitenkin isyyden vahvistamisen jälkeen muuttaa isän sukunimeksi maistraattiin tehtävällä ilmoituksella.

Jos isäehdokkaita on useita tai isyys on epäselvä, isyys varmistetaan DNA-tutkimuksella, joka tehdään lastenvalvojan tapaamisella lastenvalvojan valvonnassa. Näyte otetaan lapsesta, äidistä ja mahdollisesta isästä posken sisäpinnasta suoritettavalla sivelynäytteellä.

Lastenvalvoja toimittaa näytteet THL:lle tutkittaviksi ja ilmoittaa saapuneista tutkimustuloksista asianosaisille kirjeellä tai puhelimitse. Jos tutkimustulos vahvistaa biologisen isyyden, varataan vanhemmille uusi aika lastenvalvojalle isyyden tunnustamista varten. Jos tutkimustulos sulkee pois tutkitun miehen isyyden, selvittämistä voidaan jatkaa muiden isäehdokkaiden osalta. Tutkimus on asianosaisille maksuton.

Vieraassa valtiossa annettu isyyspäätös, joka on voimassa siinä valtiossa, missä se on annettu, voidaan tunnustaa Suomessa ilman eri vahvistusta. Suomalaista isyyden tunnustamis- ja vahvistamismenettelyä ei tarvita.

Vanhempien tulee toimittaa vieraassa valtiossa annettu isyyspäätös maistraattiin, joka tallentaa isyyttä koskevan tiedon väestötietojärjestelmään. Päätöksen tulee olla alkuperäinen tai virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös ja se tulee olla myös asianmukaisesti laillistettu. Päätös tulee olla käännetty joko suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Päätöksenä pidetään tuomioistuimen ja muun viranomaisen päätöstä sekä oikeustoimen vahvistamista tai rekisteröintiä, jos lapsen ja miehen välistä suhdetta pidetään tällaisen toimenpiteen seurauksena isyyssuhteena siinä valtiossa, jossa rekisteröinti tai muu toimenpide on suoritettu. Päätöksenä ei pidetä sen sijaan esim. lapsen syntymätodistuksessa ilmoitettua lapsen isän nimeä.

Jos suomalaisten vanhempien asuinmaassa ei ole juridista isyyden vahvistamismenettelyä lainkaan, vanhemmat voivat ulkomailla asuessaan ottaa yhteyttä lähimpään Suomen suurlähetystöön, jossa isyys voidaan tunnustaa Suomen isyyslain mukaisesti. Lähetystö lähettää tunnustamisasiakirjat äidin kotikunnan lastenvalvojalle Suomeen jatkotoimenpiteitä varten. Jos äidillä ei ole kotikuntaa Suomessa, asiakirjat lähetetään Helsingin lastenvalvojalle. Lähetystössä voidaan tarvittaessa ottaa myös DNA-näytteet isyyden varmistamiseksi.

Jos raskaana oleva nainen menee naimisiin toisen miehen kanssa ennen lapsen syntymää, on hänen aviomiehensä isyysolettaman perusteella lapsen isä. Jos aviopuolisot kuitenkin pyytävät isyyden selvittämistä lastenvalvojalta kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä ja jos DNA-tutkimus osoittaa, että aviomies ei voi olla lapsen isä, maistraatti voi vanhempien yhteisestä hakemuksesta kumota aviomiehen isyyden. Hakemus maistraatille on tehtävä ennen kuin vuosi on kulunut lapsen syntymästä.

Aviomiehen isyys kumoutuu myös, jos äiti, aviomies ja lapsen biologinen isä ovat yksimielisiä lapsen isyyssuhteesta ja biologinen isä tunnustaa isyytensä lastenvalvojan luona. Lapsen äidin ja aviomiehen tulee hyväksyä tunnustaminen, minkä jälkeen maistraatti vahvistaa biologisen isän isyyden. Kaikkien osapuolien tulee olla yksimielisiä asiassa.

Miehellä, joka katsoo olevansa äidin avioliiton aikana syntyneen lapsen isä, on myös oikeus nostaa kanne käräjäoikeudessa äidin aviomiehen isyyden kumoamiseksi kolmen edellytyksen täyttyessä.

Ensimmäinen edellytys on, että äiti ja aviomies asuivat erillään lapsen syntymän aikaan. Toiseksi, lapsen isänä itseään pitävän miehen on tullut asua lapsen äidin kanssa lapsen syntymän aikaan ja miehen ja lapsen välille on muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Kolmanneksi edellytetään, että tuomioistuin arvioi kanteen nostamisen olevan lapsen edun mukaista.

Miehen on nostettava kanne kahden vuoden kuluessa siitä, kun lapsi on syntynyt.

Mies voi käynnistää isättömän lapsen osalta isyyden selvittämisen varaamalla ajan lastenvalvojalle. Miehen tulee antaa tiedot lapsesta ja tämän äidistä, jotta äitiä voidaan kuulla asiassa. Jos isyyttä ei saada selvitetyksi lastenvalvojalla, lastenvalvoja tekee isyyden selvittämisestä keskeyttämispäätöksen. Keskeyttämispäätöksen johdosta mies voi nostaa tuomioistuimessa isyyden vahvistamiskanteen, jolloin käräjäoikeus määrää DNA-tutkimukset asianosaisista tehtäväksi.

Miehen, joka katsoo olevansa lapsen isä, on pantava kanne vireille vuoden kuluessa sitä seuraavasta päivästä, jona hän sai tiedon lastenvalvojan keskeyttämispäätöksestä. Jos lapsi on kuitenkin täyttänyt jo 15 vuotta, häntä on kuultava asiassa ja hän voi myös halutessaan kieltää isyyden selvittämisen sekä kanteen ajamisen.

Alaikäinen, mutta 15 vuotta täyttänyt lapsi voi käynnistää isyyden selvittämisen itse varaamalla ajan lastenvalvojalle.

Jos asiaa ei saada selvitetyksi lastenvalvojan luona vapaaehtoisella tunnustamisella, 15 vuotta täyttänyt lapsi voi myös nostaa isyyden vahvistamiskanteen käräjäoikeudessa. Lastenvalvoja käyttää tuomioistuimessa alle 18-vuotiaan lapsen puhevaltaa isyyden vahvistamisoikeudenkäynnissä.

Jos avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen mahdollinen isä ei suostu vapaaehtoisesti isyyden selvittämiseen, isyys voidaan vahvistaa käräjäoikeudessa ajettavalla isyyskanteella. Isyyskanteen yhteydessä voidaan vaatia myös elatusavun vahvistamista. Lastenvalvoja edustaa alaikäistä lasta oikeudenkäynnissä, eikä siitä pääsääntöisesti aiheudu lapselle mitään kuluja.

Jos lapsen mahdollinen isä on kuollut ennen lapsen syntymää, mutta mies on tunnustanut lapsen ennakollisesti ennen kuolemaansa, isyys vahvistetaan maistraatin päätöksellä lapsen syntymän jälkeen. Jos mies ei ehtinyt tunnustaa lasta ennen kuolemaansa, maistraatti voi silti vahvistaa isyyden, jos isyys selvitetään yhteisymmärryksessä miehen täysi-ikäisten oikeudenomistajien kanssa ja DNA-tutkimus osoittaa, että mies on lapsen isä. Oikeudenomistajien tulee antaa suostumuksensa sekä DNA-tutkimuksen tekemiseen että isyyden vahvistamiseen. Jos miehen oikeudenomistajana on alaikäisiä lapsia, isyys voidaan vahvistaa vain tuomioistuimessa.

Isyys voidaan vahvistaa myös tuomioistuimessa mahdollisen isän kuoleman jälkeen, vaikka oikeudenomistajat vastustaisivatkin sitä. Lastenvalvoja nostaa alaikäisen lapsen osalta kanteen käräjäoikeudessa miehen oikeudenomistajia vastaan. Oikeudenomistajia ovat pääsääntöisesti vainajan puoliso ja lapset. Mikäli heitä ei ole, oikeudenomistajia ovat vainajan elossaolevat vanhemmat. Isyyden toteennäyttämiseksi käräjäoikeus määrää DNA-tutkimuksen, joka vainajan osalta voidaan ottaa kudosnäytteestä tai tarvittaessa myös hänen lähisukulaisistaan.

Jos lapsen äiti on ollut avioliitossa lapsen syntyessä, aviomies oletetaan aina lapsen isäksi.

Aviomiehen isyys kumoutuu, jos toinen mies tunnustaa isyytensä lastenvalvojalla ja lapsen äiti, hänen aviomiehensä, 15-vuotias lapsi sekä asiaa käsittelevä maistraatti hyväksyvät tunnustamisen.

Aviopuolisot voivat myös yhdessä pyytää isyyden selvittämistä lastenvalvojalta kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Mikäli DNA-tutkimus osoittaa, että aviomies ei ole lapsen isä, puolisoiden tulee tehdä yhteinen hakemus maistraatille aviomiehen isyyden kumoamiseksi. Hakemus on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa lapsen syntymästä.

Aviomiehen isyys voidaan kumota myös tuomioistuimen päätöksellä. Kanteen saa nostaa lapsi, äiti tai mies, jonka isyys on avioliiton perusteella todettu. Kanne tulee nostaa kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.

Myös mies, joka katsoo olevansa äidin avioliiton aikana syntyneen lapsen isä, voi nostaa isyyden kumoamiskanteen käräjäoikeudessa tietyin, isyyslaissa määritellyin, edellytyksin. Kanne voidaan nostaa, jos äiti ja aviomies asuivat erillään lapsen syntymän aikaan, ja lapsen isänä itseään pitävä mies asui lapsen äidin kanssa lapsen syntymän aikaan ja hän osallistui lapsen hoitoon, tai miehen ja lapsen välille on muutoin muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Edellytyksenä on myös, että tuomioistuin arvioi kanteen nostamisen olevan lapsen edun mukaista. Miehen on nostettava kanne kahden vuoden kuluessa siitä, kun lapsi on syntynyt.

Isyyden kumoaminen on käynnistettävä asianosaisten itsensä toimesta. Viranomaisaloitteisesti isyyden kumoamiseen ei voida ryhtyä, eikä isyyden kumoamiskanteiden ajaminen tai niissä avustaminen kuulu lastenvalvojan virkatehtäviin.

Lapsen vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista ja heidän velvollisuutenaan on vastata lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta. Vanhempien erotessa, on heidän ratkaistava ensiksi, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsella voi olla kotikuntalain mukainen asuinpaikka vain yhdessä osoitteessa. Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on puolestaan turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei. Elatuslain mukaan vastuu lapsen elättämisestä on vanhemmilla ja lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona.

Vanhemmilla on lähtökohtaisesti sopimusvapaus ja he voivat tehdä sopimukset lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta. Jotta sopimukset olisivat täytäntöönpanokelpoisia, tulee ne laatia kirjallisesti lapsen asuinkunnan lastenvalvojalla, joka vahvistaa sopimukset, jos ne eivät ole lapsen edun vastaisia. Vahvistetut sopimukset vastaavat lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.

Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sovintoon, vanhemmat voivat viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskeva asia pannaan vireille siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

Lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta sekä elatusta koskevat asiat voidaan ratkaista myös vanhempien avioeron yhteydessä, jos vanhemmat ovat yksimielisiä lapsen asioista. Asia saatetaan vireille avioerohakemuksen liitännäisvaatimuksena jommankumman puolison kotikunnan käräjäoikeudessa.

Vanhemmat voivat sopia lapsen asioista myös keskenään mutta lainvoimaltaan vanhempien keskinäiset suulliset tai kirjalliset sopimukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia sopimuksia.

Lapset eivät tee päätöksiä näistä asioista. Lasten huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevien asioiden ratkaisu on vanhempien ja aikuisten vastuulla. Lastenvalvoja ei kuule lasta, vaan sopimusasioissa lapsen vanhempien tehtävänä on ratkaista alaikäisten lastensa asiat heidän etunsa mukaisesti ja selvittäen sekä ottaen huomioon myös lastensa omat mielipiteet. Lastenvalvojan luona käytävissä keskusteluissa on tärkeää huomioida se, miten vanhemmat ovat lasten kanssa erosta keskustelleet ja mitä tukea vanhemmat toivoisivat saavansa näihin keskusteluihin.

Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, vanhemmat voivat viedä asiat tuomioistuimen ratkaistavaksi, jolloin lasta voidaan kuulla olosuhdeselvitystä tehtäessä ja tarvittaessa myös oikeudessa.

Huolto- ja tapaamisasia on aina ratkaistava lapsen edun mukaisesti. Lapsen etu ei aina ole yhtä kuin lapsen tahto. Lapsen mielipide on yksi lapsen edun arviointiin vaikuttavista seikoista.

Lasten huoltoon, tapaamisoikeuteen, asumiseen ja elatukseen liittyvissä asioissa asianosaisia ja sopijapuolia ovat vanhemmat. Lastenvalvoja ei määrää sopimusten sisällöstä, vaan sopimusneuvottelut käydään sopijapuolten, siis vanhempien, kesken. Lastenvalvojan tehtävänä on avustaa vanhempia pääsemään sopimukseen ja laatia vanhempien sopimista asioista täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Jotta sopimuksia voitaisiin laatia, tulee molempien vanhempien olla yhtä aikaa paikalla. Josvanhemmat eivät pääse keskenään sopimukseen, voivat vanhemmat joko yksin tai yhdessä viedä asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Lapsia koskevissa riidoissa sovinnon löytäminen on kuitenkin keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista. Vanhemmat voivatkin kääntyä sovintoratkaisuun pääsemiseksi perheasioiden sovittelijoiden puoleen. Tampereella perheasioiden sovittelua on tarjolla kaupungin perheneuvolassa, kaupungin perheoikeudellisissa palveluissa ja seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksessa.

Käräjäoikeudesta on myös mahdollista hakea asiantuntija-avusteista tuomioistuinsovittelua, ns. Follo-sovittelua, lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevassa riita-asiassa. Pelkästään elatusapuasiaa ei voida käsitellä Follo-sovittelussa. Sovittelun tavoitteena on saada kestävä sopimus vanhempien välille.

Sovitteluun voi hakeutua käräjäoikeudelle toimitetulla vapaamuotoisella hakemuksella tai tätä tarkoitusta varten laaditulla kaavakkeella, joita saa käräjäoikeuden kansliasta. Osapuolet voivat tehdä hakemuksen yhdessä tai erikseen. Molempien täytyy kuitenkin suostua sovitteluun. Sovittelu tapahtuu perheasioihin perehtyneen tuomarin johdolla ja häntä avustaa asiantuntijana lapsiasioihin perehtynyt psykologi, sosiaalityöntekijä tai lastenvalvoja. Ratkaisua erimielisyyksiin haetaan neuvottelemalla ja punnitsemalla eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta.

Käräjäoikeudessa sovitteluun varataan aikaa koko päivä ja sovittelu on maksullista. Molemmat vanhemmat maksavat myös omien asianajajiensa kustannukset, jos he käyttävät sovittelussa avustajaa.

Käräjäoikeudessa sovittelu voi alkaa myös siten, että riita-asiaa käsittelevä tuomari tekee osapuolten suostumuksella päätöksen oikeudenkäynnissä vireillä olevan jutun siirtämisestä erilliseen sovitteluun. Jos sovittelussa ei saavuteta sopimusta, asia palautuu takaisin oikeudenkäyntiin.

Lapsen huollolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoa. Lapsen huoltajia voivat olla hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltajalla on oikeus saada tietoa lasta koskevista asioista eri viranomaisilta ja huoltaja myös edustaa lasta lapsen henkilöä koskevassa asiassa. Lisäksi lapsen huoltaja toimii holhoustoimilain nojalla lapsen edunvalvojana hoitaen lapsen taloudellisia asioita.

Huoltomuodolla (yhteishuolto/yksinhuolto) ei ole vaikutusta kummankaan vanhemman verotukseen eikä sosiaaliturvaan. Huoltomuoto ei myöskään vaikuta lapsen oikeuteen tavata muualla asuvaa vanhempaansa eikä vanhemman velvollisuuteen huolehtia lapsen elatuksesta. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää kahdeksantoista vuotta tai sitä ennen menee avioliittoon.

Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa lapsen asioissa. Yhteishuolto ei sen sijaan tarkoita sitä, että lapsi asuisi vuorotellen kummankin vanhemman luona. Lapsen yhteishuolto edellyttää vanhemmilta kykyä keskustella ja myös tehdä lasta koskevia päätöksiä yhdessä.

Kun vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, tekee hän yksin kaikki lasta koskevat päätökset. Viranomaiset (esim. päiväkoti, koulu, terveydenhuolto, sosiaalitoimi) antavat lasta koskevat tiedot vain huoltajalle ja vain huoltajan erikseen antamalla luvalla toiselle vanhemmalle. Ei-huoltaja-vanhempi päättää kuitenkin lapsen päivittäiseen hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista silloin, kun lapsi on hänen luonaan.

Tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan vanhempien ohella yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut siihen suostumuksensa. Oheishuolto ei vapauta vanhempia heidän elatusvastuustaan eikä tuota oheishuoltajalle elatusvelvollisuutta lasta kohtaan.

Oheishuoltaja toimii vanhempien/vanhemman ohella lapsen huoltajana. Kaikilla lapsen huoltajilla on yhdenvertainen päätöksenteko-oikeus lapsen asioista, ellei sitä ole erikseen rajattu käräjäoikeuden antamilla tehtävienjakomääräyksillä. Oheishuollon määräämisen edellytyksenä on, että se on lapsen edun mukaista. Oheishuoltoa haetaan käräjäoikeudesta.

Lapsen huolto määräytyy lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan. Huoltolain mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on tuomioistuimen päätöksellä uskottu. Huoltaja päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltaja myös edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa.

Jos lapsen huoltajina olleet vanhemmat ovat kuolleet, käräjäoikeus voi uskoa lapsen huollon yhdelle tai useammalle henkilölle, joka on antanut tähän suostumuksensa. Kun sosiaalilautakunta on saanut tiedon lapsen jäämisestä vaille huoltajaa, se neuvottelee lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tekee tarvittaessa käräjäoikeudelle hakemuksen huoltajan määräämiseksi lapselle.

Uuden huoltajan määrää lapsen asuinpaikan käräjäoikeus. Käräjäoikeuden määräämä huoltaja huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lasta koskevien päätösten tekemisestä siten kuin huoltajana oleva vanhempikin.

Lapsen huoltoa koskeva asia laitetaan vireille hakemuksella, jonka voivat tehdä lapsen vanhemmat, lapsen huoltaja tai sosiaalilautakunta. Jos lapsi on huoltajan kuoleman vuoksi jäänyt vaille huoltajaa, voi hakemuksen tehdä myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö.

Lapsen huoltoa koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Lisäksi on otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista.

Lapsen "testamenttaaminen" ei siis ole mahdollista. Vanhemmat voivat kuitenkin kirjata toiveensa lapsen huollon uskomisesta jollekin tietylle henkilölle, mutta tämä toive ei sido viranomaisia, vaan tuomioistuimen tulee ratkaista asia kuitenkin aina lopulta lapsen edun mukaisesti.

Silloin kun vanhemmat ovat yhdessä lapsen huoltajia, mutta eivät asu yhdessä, on ratkaistava, kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lapsen asumisesta päätettäessä lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Vanhempien tulee neuvotella ja punnita eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta ja harkittaessa lapsen asuinpaikkaa on tärkeää ottaa huomioon kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.

Lapsia koskevissa riidoissa sovinnon löytäminen on keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista. Vanhemmat voivatkin kääntyä sovintoratkaisuun pääsemiseksi perheasioiden sovittelijoiden puoleen.

Jos vanhemmat eivät pääse sopuun lapsen asuinpaikasta, tulee asia viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu käytännössä puolet tai lähes puolet ajastaan vuorotellen vanhempiensa luona. Lapsi voi kuitenkin olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä paikassa. Mm. lapsen lähikoulu ja koulukuljetukset määräytyvät lapsen asuinpaikan mukaan. Asumistukea ja monia muita etuuksia myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lapsilisää maksetaan vain toiselle vanhemmalle, lähtökohtaisesti sille, jonka luona lapsi virallisesti asuu.

Vuoroasuminen edellyttää vanhemmilta erittäin hyvää kykyä yhteistyöhön sekä joustavuutta. Vuoroasumisratkaisun tulee perustua lapsen tarpeeseen ja etuun, ei vanhemman tahtoon tai taloudellisiin intresseihin.

Lainsäädännössä 12-vuotiaan lapsen mielipiteelle on asetettu erityinen painoarvo. Maininta löytyy useissa säädöksissä, kun puhutaan lapsen kuulemisesta ja asianosaisuudesta. Mielipiteen ilmaiseminen on kuitenkin eri asia kuin päätösoikeus.

12 vuotta täyttänyt lapsi voi esim. vaatia sosiaalipalveluja, vastustaa avohuollon sijoitusta ja huostaanottoa, vastustaa asumisen ja/tai tapaamisen osalta pakkotäytäntöönpanoa, hän voi pitää oman sukunimensä ja voi vastustaa uskontokuntaan liittämistä tai siitä erottamista. 12 vuotta täyttäneelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain mukaan häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja hänellä on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa. 12 vuotta täyttäneelle tulee antaa päätös häntä koskevasta, mielenterveyslakiin perustuvasta, hoidosta ja hän voi myös hakea muutosta omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin. 12-vuotiasta ei voida adoptoida ilman hänen suostumustaan ja hänellä on myös muita adoptiolaista ilmenenviä oikeuksia.

Jos vanhemmat ovat erimielisiä lapsen asumiseen ja/tai tapaamisiin liittyvistä asioista, käräjäoikeudessa käytävässä huoltoriita-asiassa pyydetään yleensä sosiaalitoimelta olosuhdeselvitystä, jonka kuluessa lapsia tavataan ja heidän mielipiteitään selvitetään myös nuorempien kuin 12 vuotta täyttäneiden lasten osalta.

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata sitä vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamissopimuksessa on syytä ottaa huomioon mm. lapsen ikä, koulu, päivähoito, harrastukset ja vanhempien kotien välinen etäisyys. Mahdollisten erimielisyystilanteiden välttämiseksi olisi hyvä, että tapaamisoikeus olisi määritelty mahdollisimman tarkasti.

Tapaamisoikeudesta sovittaessa on hyvä sopia normaalin viikkorytmin lisäksi myös lomien ja juhlapyhien vietosta. Tapaamissopimuksessa voidaan sopia tapaamisten lisäksi muusta yhteydenpidosta sekä lapsen kuljettamisesta että tarvittaessa myös tapaamismatkakulujen jakamisesta.

Lapsen asioista sovittaessa lähtökohtana tulee olla lapsen etu. Vanhempien tulee neuvotella ja punnita eri vaihtoehtoja ennen muuta lapsen kannalta. Tapaamissopimusta tehdessään vanhempien on tärkeää ottaa huomioon kuinka asiat järjestyvät lapsen arjessa.

Lapsella on oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu huolimatta siitä, millaiset keskinäiset välit hänen vanhemmillaan on. Jos vahvistettu sopimus ei vastaa vallitsevaa tilannetta, voidaan aiempaa sopimusta tai päätöstä muuttaa joko uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Voimassa olevan vahvistetun tapaamissopimuksen tai oikeuden päätöksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, kun päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu. Käytettävissä olevia pakkokeinoja ovat uhkasakko ja lapsen nouto. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos 12-vuotias tai sitä nuorempi, mutta riittävän kehittynyt lapsi sitä vastustaa.

Täytäntöönpanon hakijana voi olla joko lapsen lähivanhempi, joka vaatii lapsen palauttamista luokseen tai tapaava vanhempi, joka vaatii vahvistetun tapaamisoikeuden toteuttamista. Sen sijaan lähivanhempi ei voi vahvistetusta tapaamisoikeudesta huolimatta vaatia toisen vanhemman velvoittamista tapaamaan lastaan.

Tuomioistuin lähettää vireillä olevan asian pääsääntöisesti ensin täytäntöönpanosovitteluun. Sovittelun avulla pyritään saamaan asianosaiset noudattamaan vapaaehtoisesti päätöstä tai sopimusta. Jos asia ei ratkea täytäntöönpanosovittelussa, täytäntöönpano toteutetaan antamalla täytäntöönpanomääräys, jolla hakijan vastapuoli velvoitetaan luovuttamaan lapsi hakijalle (huollon täytäntöönpano) tai sallimaan lapsen ja tapaavan vanhemman väliset tapaamiset (tapaamisoikeuden täytäntöönpano). Lisäksi täytäntöönpano-oikeudenkäynnissä vahvistetun tapaamisoikeuden ehtoja voidaan muuttaa tai täsmentää joko väliaikaisesti tai vähäisissä määrin myös pysyvästi.

Täytäntöönpanoa haetaan lapsen tai hakijan vastapuolen asuinpaikan käräjäoikeudelta. Täytäntöönpanoa on haettava kirjallisesti ja hakemukseen on liitettävä sopimus tai päätös tapaamisoikeudesta alkuperäisenä tai päätöksen antaneen viranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä.

Lapsia koskevissa riidoissa sovinnon löytäminen on kuitenkin keskeisen tärkeää. Usein sovinto vähentää vanhempien välisiä ristiriitoja ja on siten lapsen edun mukaista. Vanhemmat voivat kääntyä tapaamisoikeuden toteuttamiseen liittyvissä erimielisyystilanteissa myös perheasioiden sovittelijoiden puoleen.

Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat olla yhteydessä myös perheasioiden sovittelijoihin.

Jos vanhempien välillä on voimassa oleva lastenvalvojan vahvistama sopimus tai oikeuden päätös tapaamisoikeudesta, on molempien vanhempien lähtökohtaisesti noudatettava sitä. Jos lähivanhempi estää tapaamiset, on tapaajavanhemman haettava tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudesta toimittamalla tätä koskeva kirjallinen hakemus käräjäoikeuden kansliaan.

Jos tapaamisoikeudesta ei ole vahvistettua sopimusta tai oikeuden päätöstä, ei täytäntöönpanoa voi hakea. Tällaisessa tilanteessa vanhempien tulisi ensin sopia tapaamisoikeudesta tai, jos sopua ei synny, viedä asia käräjäoikeuteen tapaamisoikeuden vahvistamiseksi.

Lähivanhempi ei voi vahvistetusta tapaamisoikeudesta huolimatta vaatia toisen vanhemman velvoittamista tapaamaan lastaan. Pakolla toteutettua tapaamista ei voida pitää lapsen edun mukaisena.

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeus on ensisijaisesti lapsen oikeus ja vanhempien tehtävänä on turvata myönteinen ja läheinen suhde kumpaankin vanhempaan. Jos lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa, tulisi vanhempien pyrkiä selvittämään tilannetta. Tarvittaessa vanhemmat voivat kääntyä esim. perheneuvolan puoleen.

Tapaamisoikeuden toteutumiseen liittyvissä ongelmissa vanhemmat voivat olla yhteydessä myös perheasioiden sovittelijoihin.

Jos tapaava vanhempi laiminlyö toistuvasti tapaamisia, ei tapaamisia voida välttämättä enää pitää lapsen edun mukaisena. Toistuva turha odottaminen ja toistuvat pettymykset saattavat tehdä tapaamisoikeuden toteuttamisesta lapsen edun vastaista. Tapaamisoikeus tulisi vahvistaa vastaamaan vallitsevia olosuhteita ja todellista tilannetta.

Jos vanhempi on ollut pitkään poissa lapsen elämästä, tulisi vanhempien yhdessä pyrkiä sopimaan siitä, miten tapaamiset voidaan aloittaa uudelleen. Mitä nuoremmasta lapsesta on kysymys, sitä enemmän vanhemman pitkä poissaolo vaikuttaa lapsen elämään. Sovintoratkaisuun pääsemiseksi vanhemmat voivat olla yhteydessä perheasioiden sovittelijoihin. Tarvittaessa vanhemmat voivat kääntyä myös esimerkiksi perheneuvolan puoleen.

Lapsenhuoltolain nojalla kumpikin vanhempi on velvollinen myötävaikuttamaan tapaamisten toteutumiseen. Jos vanhempien välillä on vahvistettu sopimus tai tuomioistuimen päätös tapaamisista, sitoo se lähtökohtaisesti kumpaakin vanhempaa.

Tapaamiset eivät kuitenkaan saa muodostua uhkaksi lapsen terveydelle, hyvinvoinnille tai turvallisuudelle. Lähivanhemman ei siten tarvitse luovuttaa lasta esimerkiksi päihtyneelle tai uhkaavasti käyttäytyvälle vanhemmalle. Lähivanhemman on kuitenkin tehtävä itse arvio tilanteesta ja päätettävä, antaako hän lapsen tapaamiseen. Jos toistuvasti ilmenee tekijöitä, joiden vuoksi lasta ei voida antaa tapaamisiin turvallisesti, tapaamisoikeuden ehdoista tulisi pyrkiä sopimaan uudestaan. Lapsen tapaamisia voidaan järjestää myös valvottuina tai tuettuina tapaamisina.

Tapaajavanhemmalla on oikeus hakea tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa käräjäoikeudesta. Jos lähivanhempi estää tapaamisen ilman hyväksyttävää syytä, käräjäoikeus voi määrätä tapaamisoikeutta koskevan vanhempien välisen sopimuksen tai oikeuden päätöksen täytäntöön pantavaksi.

Jos lapsen tapaamisoikeudesta sovittaessa tai päätettäessä ilmenee riskitekijöitä, joiden vuoksi lasta ei voida turvallisesti antaa tapaavan vanhemman yksinomaiseen huolenpitoon, voidaan tapaamiset toteuttaa joko tuettuina tai valvottuina. Tuettujen ja valvottujen tapaamisten toteuttamisen edellytyksenä on, että niistä on sovittu lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai niistä on tuomioistuimen päätös.

Valvottu tapaaminen voidaan järjestää, kun halutaan turvata tapaamisen sujuminen riskitilanteissa (esimerkiksi kun perheessä on ollut väkivaltaa tai kaappausuhka). Valvotussa tapaamisessa tapaamista seurataan jatkuvasti. Valvova henkilö on koko tapaamisen ajan samassa tilassa tai jatkuvassa näkö- ja kuuloyhteydessä tapaajiin.

Tuettu tapaaminen voidaan järjestää, kun vanhemmuudessa tarvitaan tukea tai kun vanhempien välillä on luottamuspula. Tuetussa tapaamisessa ulkopuolinen henkilö on tarvittaessa saatavilla. Hän huolehtii tapaamisen alkamisesta ja päättymisestä ja seuraa tilannetta. Tuen avulla voidaan varmistaa tapaamisen sujuminen lapsen edun mukaisesti.

Lisäksi voidaan järjestää valvottu vaihto esimerkiksi silloin, kun vanhempien välille on määrätty lähestymiskielto tai vaihtotilanteissa syntyy toistuvasti riitaa vanhempien välille. Valvotun vaihdon tavoitteena on varmistaa, että lapsi voi turvallisesti siirtyä toisen vanhemman luokse.

Tapaava vanhempi voi pitää lasta luonaan vain tapaamisoikeuden määrittämissä rajoissa, elleivät vanhemmat keskenään toisin sovi. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen tai sosiaalitoimen vahvistaman sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, jos päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu. Lähivanhempi voi vaatia lapsen palauttamista luokseen toimittamalla tätä koskevan kirjallisen hakemuksen käräjäoikeuden kansliaan

Lapsen asumista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa voidaan hakea tuomioistuimen asemesta lapsen kotipaikan, vakituisen asuinpaikan tai oleskelupaikan ulosottomieheltä, jos asumista koskevan päätöksen antamisesta on kulunut vähemmän kuin kolme kuukautta.

Jos vahvistetun sopimuksen tai oikeuden päätöksen mukaisen tapaamisen päätyttyä tapaavalla vanhemmalla on huoli lapsen olosuhteista lähivanhemman luona, hän voi ottaa yhteyttä sosiaalipäivystykseen ja tehdä lastensuojeluilmoituksen, tai virka-aikana pyytää palvelutarpeen arviointia lapsiperheiden sosiaalityöstä. Tapaava vanhempi ei voi luovuttaa lasta tapaamisen päättyessä päihtyneelle vanhemmalle tai jättää lasta yksin kotiin tietämättä lähivanhemman tilanteesta.

Vanhempien tulisi yhteisymmärryksessä ja lapsen etua arvioiden pyrkiä siihen, että lapsella on oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tästä johtuen myös se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, on osaltaan velvollinen edistämään tapaamisten toteutumista, myös esimerkiksi osallistumalla tarvittaessa niihin kustannuksiin, jotka tapaamismatkoista aiheutuvat. Jos jompikumpi vanhempi muuttaa kauemmaksi, voi olla aiheellista neuvotella tapaamisjärjestelyistä uudelleen. Samalla vanhemmat voivat sopia tapaamismatkakustannusten jakamisesta vanhempien välillä.

Elatuslain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Riittävä elatus pitää sisällään lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Elatuslain mukaan vanhemmat ovat vastuussa lapsensa elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa.

Elatusavun suuruuteen vaikuttavat useat eri seikat, joita on lähtökohtaisesti arvioitava aina yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Oikeusministeriö on laatinut elatusavun määrittämiseen ohjeen, joka on tarkoitettu vanhempien avuksi heidän neuvotellessaan lapsensa elatusavun määrästä.

Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona. Vanhemmilla on lähtökohtaisesti sopimusvapaus ja he voivat sopia elatusavun keskenään joko suullisesti tai kirjallisesti. Vanhempien sopimus, jossa luovutaan lapsen oikeudesta saada elatusapua vastaisuudessa, on kuitenkin sellaisenaan mitätön.

Jotta sopimus olisi täytäntöönpanokelpoinen, tulee se laatia kirjallisesti oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella lapsen asuinkunnan lastenvalvojalla, joka vahvistaa sopimuksen, jos se ei ole lapsen edun vastainen. Vahvistettu sopimus vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.

Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu käytännössä puolet tai lähes puolet ajastaan vuorotellen vanhempiensa luona. Lain mukaan lapsi voi kuitenkin olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä paikassa. Elatuslain mukaan elatusapu voidaan vahvistaa maksettavaksi, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta tai jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempansa luona.

Vanhemman vastuu lapsen elättämisestä ei koskaan määräydy suoraan sen ajan perusteella, jonka lapsi vanhemman luona viettää. Myös vuoroasumistilanteessa elatusavun määräytymisen pohjana on aina lapsen tarve, joka jaetaan vanhempien kesken heidän elatuskykyjensä mukaisessa suhteessa. Elatusapu voidaan siis vahvistaa maksettavaksi vuoroasumisesta ja runsaasta luonapidosta huolimatta esimerkiksi silloin, kun lähivanhemman elatuskyky on heikko.

Vanhempi ei siis vapaudu suorittamasta elatusapua pelkästään sillä perusteella, että lapsi asuu yhtä paljon kummankin vanhemman luona. Vaikka lapsen välttämättömät päivittäiset elinkustannukset (ruoka, hygienia) tulisivatkin vuoroasumistilanteessa jaetuksi vanhempien kesken tasan, tulee vanhempien tämän lisäksi sopia myös muiden lapsen elatuksesta aiheutuvien kustannusten (esim. päivähoito-, harrastus- ja vaatekustannukset) jaosta. Tarvittaessa myös tämä voidaan tehdä myös elatusavun muodossa.

Pitää maksaa. Työttömyyskorvaukseen sisältyy lapsikorotus, mikä katsotaan elatusvelvollisen maksukyvyksi.

Aiemmin vahvistettua elatusapua on mahdollista muuttaa joko vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä. Vahvistetun elatusavun määrää voidaan muuttaa, jos olosuhteet elatusavun vahvistamisen jälkeen ovat muuttuneet olennaisesti ja elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Muutos voi olla myös määräaikainen, jolloin aiemmin vahvistettua elatusapua alennetaan vain määräajaksi.

Mikäli myös toinen vanhempi suostuu elatusavun muuttamiseen, voivat vanhemmat varata ajan lastenvalvojalta elatusavun tarkistamista varten. Elatusapua voidaan alentaa, jos elatusvelvollisen todetaan olevan hyväksyttävästä syystä kykenemätön osallistumaan lapsensa elatukseen vain vähäisissä määrin.

Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää 18 vuotta. Elatuslain mukaan vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se katsotaan kohtuulliseksi.

Koulutusavustusta koskevan ratkaisun kohtuullisuutta arvioitaessa merkitystä on annettava myös lapsen ja hänen vanhempiensa taloudellisille oloille ja vanhempien kyvylle vastata lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Koulutusavustuksen määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

Jos koulutusavustus vahvistetaan ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta, lapsen edustajana toimii lapsen lähivanhempi. Sen sijaan täysi-ikäinen lapsi vaatii koulutusavustusta itse ja tarvittaessa hän voi kohdistaa vaateensa kumpaankin vanhempaansa. Koulutusavustus maksetaan 18 vuotta täyttäneen lapsen omalle tilille. Mikäli vanhemmilla ei ole maksukykyä, sopimusta ei voida tehdä, koska Kela ei maksa koulutusavustusta.

Indeksikorotuksen tarkoituksena on säilyttää vahvistetun elatusavun reaaliarvo rahan arvon muuttuessa. Velvollisuus indeksikorotuksen maksamiseen perustuu suoraan lakiin. Elatusapuja tarkistetaan kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin (1951:10=100) nousua vastaavasti.

Indeksikorotuksen maksuvelvollisuus seuraa suoraan laista, eikä vanhemmille näin ollen ilmoiteta erikseen viran puolesta tulevista korotuksista. Jos vanhemmat hoitavat elatusavun maksamisen keskenään, tulee heidän itse huolehtia myös indeksikorotusten merkinnöistä. Pyynnöstä vanhemmat voivat saada alkuperäiseen sopimukseensa merkinnän korottamisajankohdasta sekä korotetusta elatusavun määrästä perheoikeudellisten palveluiden toimistosta. Jos elatusapu maksetaan elatustukena tai on ulosottoperinnässä, huolehtii Kela ja ulosottoviranomainen viran puolesta indeksikorotuksista.

Elatusapujen ja myös indeksikorotusten vanhenemisaika on viisi vuotta. Mikäli elatusvelvollinen ei ole maksanut indeksikorotuksia, tarkoittaa tämä sitä, että hän ei ole maksanut elatusavun erääntynyttä määrää kokonaan. Indeksikorotukset voidaan periä erikseen, tarvittaessa ulosoton kautta.

Jos vanhempien välillä on voimassa oleva lastenvalvojan vahvistama sopimus tai tuomioistuimen päätös elatusavusta, on maksamaton elatusapu sellaisenaan ulosottokelpoista velkaa. Lapsen lähivanhempi voi käynnistää ulosottoperinnän toimittamalla kirjallisen ulosottohakemuksen sekä alkuperäisen elatussopimuksen tai oikeuden päätöksen ulosottomiehelle.

Lapsen lähivanhempi voi hakea myös elatustukea Kelasta, jos elatusvelvollinen ei ole maksanut vahvistettua elatusapua. Maksamatta olevien elatusapujen sekä niille laskettujen viivästyskorkojen perintä siirtyy tällöin Kansaneläkelaitokselle. Usein elatustuen hakeminen Kelasta on lähivanhemmalle suositeltavampi vaihtoehto kuin ulosottoperintä, sillä elatustukea saa ainoastaan Kelan kautta. Jos elatusvelvollisella ei ole ulosottokelpoisia tuloja maksaa Kela silti elatustuen, mutta sen sijaan ulosoton kautta elatusapuvelka ei tällöin lyhenisi lainkaan.