Siirry sisältöön

Autismikirjon häiriöt

Valokuva: Saturnus.

Autismikirjon häiriöihin kuuluvat lapsuusiän autismi, epätyypillinen autismi, Aspergerin oireyhtymä (AS) sekä tarkemmin määrittelemätön lapsuuden laaja-alainen kehityksen häiriö.

Autismikirjon häiriöille ovat ominaisia vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä, mutta vaikeuksien tasossa on suurta vaihtelua yksilöiden välillä. Autismikirjon häiriötä esiintyy kaikkialla maailmassa, kaikissa roduissa ja yhteiskuntaluokissa. Autisminkirjon häiriöiden esiintyvyys on vaihdellut suuresti eri tutkimusten välillä, mutta esiintyvyys voi olla uusimpien tutkimusten valossa jopa yhden prosentin (1 %) tasoa.

Autismi on keskushermoston neurobiologinen kehityshäiriö, jonka syitä ei toistaiseksi tunneta tarkalleen. Autismikirjon häiriöihin on liitetty lukuisia geenimuutoksia, mutta mitään yksiselitteistä muutosta perimässä, mikä johtaisi autismikirjon häiriöön, ei ole vielä pystytty selvittämään. Sen sijaan autismikirjon häiriöihin on havaittu liittyvän poikkeavaa toimintaa aivojen "tietoliikenteessä", eli hermosolujen ja hermosoluverkkojen välisissä yhteyksissä mm. sosiaalisten taitojen käsittelyyn osallistuvilla aivojen alueilla.

Autismikirjon häiriöiden erityispiirteet säilyvät läpi elämän, mutta iän ja saadun kuntoutuksen myötä vaikeuksien taso voi muuttua ja taidoissa voi tapahtua kehitystä. Kuntoutuksella voidaankin vaikuttaa suuresti elämänlaatuun ja toimintakykyyn.

Lapsuusiän autismi

Lapsuusiän autismille on ominaista poikkeava kehitys, joka on nähtävissä jo ennen kolmen vuoden ikää. Häiriöön kuuluvat vaikeudet ja poikkeavuudet molemminpuolisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä sekä kapea-alainen toistuva käytös.

Ennen kolmen vuoden ikää viivästymistä voidaan havaita sosiaalisen vuorovaikutuksen, puheen ja leikin kehityksessä. Kehitysviive voi näkyä yhdessä tai jopa kaikissa edellä mainituissa taidossa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet voivat olla sekä määrällisiä (taidon puutetta) tai laadullisia (taitojen käyttöä poikkeavalla tavalla).

Autistisilla yksilöillä on usein vaikeuksia käyttää katsekontaktia, ilmeitä ja eleitä vuorovaikutuksessa tarkoituksenmukaisesti. Myös omien ja toisten tunteiden tunnistaminen sekä niihin vastaaminen voi olla poikkeavaa. Näistä syistä mm. lapsen kasvoilla näkyvä tunnetila ei välttämättä vastaa hänen sisäistä kokemustaan.

Omien ja toisten kokemusten jakaminen on puutteellista varhaiskehityksestä lähtien ja myöhemmällä iällä myös kokemusten kuvaileminen tuottaa vaikeuksia. Kaverit löytyvät usein selvästi eri ikäisten lasten tai jopa aikuisten joukosta. Lisäksi kaverisuhteet ovat usein lyhytkestoisempia ja tarvitsevat enemmän vanhempien tukitoimia alkaakseen ja säilyäkseen.

Kielenkehityksen viivästymät ja poikkeavuudet voivat tulla esille jo varhain vastavuoroisen jokeltelun vähäisyytenä tai puuttumisena. Puhe voi myöhemmin sisältää mm. omia sanoja ja sanamuotoja sekä ulkoa opittuja lauseita ja sanoja muista yhteyksistä, esim. televisio-ohjelmista tai sarjakuvista.

Leikki voi olla monella tapaa poikkeavaa. Tyypillistä on mielikuvitusleikin puuttuminen. Leikkikaluja voidaan asetella järjestykseen mieluummin kuin käyttää niitä tarkoituksen mukaisesti (esim. autot laitetaan toistuvasti riviin eikä niillä ajella). Leluissa kiinnostus voi kohdistua muotoon, hajuun, ääneen tai materiaaliin, ja lapsi voi uppoutua lelun tarkasteluun pitkäksi aikaa varsinaisesti leikkimättä sillä.

Kapea-alaisuus ja toistuva käytös näkyy mm. mielenkiinnon kohteissa ja rutiinien tärkeytenä. Mielenkiinto voi olla rajoittunut yhteen tai muutamaan kohteeseen, joka voi olla sisällöltään iän mukainen (esim. Muumit) tai ei ikää vastaava (esim. puhelinluetteloiden nimilistat, metrokartat).

Rutiinien noudattaminen (esim. iltatoimet, koulumatkan reitti, esineiden paikat, aikataulut) aina samalla tavalla pieniä yksityiskohtia myöten voi olla hyvin tärkeää ja noudattamatta jättäminen voi saada aikaan esim. raivokohtauksen. Lisäksi lapsella voi olla erilaisia monimutkaisia liikesarjoja esim. sormien heiluttamista silmien edessä, hyppelyä ja käsien räpyttelyä.

Lapsuusiän autismiin voi lisäksi liittyä yleisiä oireita kuten pelkotiloja, uni- ja syömishäiriöitä, raivokohtauksia ja aggressiivisuutta. Aggressiivinen käytös on yleisempää niillä lapsilla, joilla on autismin lisäksi älyllinen kehitysvammaisuus.

Epätyypillinen autismi

Epätyypillinen autismi poikkeaa lapsuusiän autismista siten, että siinä poikkeava kehitys havaitaan myöhemmin tai autistisia piirteitä esiintyy määrällisesti vähemmän kuin lapsuusiän autismissa.

Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymässä on samanlaisia vastavuoroisen sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöitä ja rajoittunutta ja toistavaa käytöstä kuin lapsuusiän autismissa. Sen sijaan lapsuusiän autismiin kuuluvaa lääketieteellisesti merkittävää puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeutta sekä poikkeavaa kognitiivisten taitojen (esim. havaitseminen, oppiminen, muisti, päättely, ongelmanratkaisu) kehittymistä ei ole havaittavissa.

Aspergerin oireyhtymään liittyy useimmiten normaali älykkyystaso, ja osalla (mutta ei kaikilla) yksilöillä voi olla yksittäisiä erityistaitoja. Oireyhtymään liittyy usein myös liikunnallista kömpelyyttä.