Siirry sisältöön

Ohjaamisen ja oppimisen perustaa

Tutustu kaikkien teemojen sisältöihin, sillä ne kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden, joka on ohjauksen ja oppimisen perustaa. Esimerkit on koottu vahvemmin perheen näkökulmasta mutta antavat myös vinkkejä ammattilaisille. Kun lähdet tutustumaan ja harjoittelemaan lapsen ohjaamista näiden teemojen avulla, on hyvä muistaa olla armollinen itseä ja lasta kohtaan ja edetä pienin askelin.

Keskeiset teemat ohjaamisen ja oppimisen tueksi

Yleistä ohjaamisesta ja oppimisesta

Mitä enemmän lapsella on haasteita kuten esimerkiksi ohjeiden ymmärtämisen, tarkkaavuuden ja käyttäytymisen säätelyn sekä itsehillinnän suhteen, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisten ohjausta.

"Aivojen ja käyttäytymisen välisen kehityksellisen yhteyden oivaltaminen saattaakin vaatia hieman vaivannäköä. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, koska aivojen kehityksen peruslainalaisuuksia ja niiden käytännön merkitystä ymmärtävä voi löytää parhaat tavat ohjata lasten oppimista ja kehitystä. Ennen kaikkea ymmärrys voi auttaa välttämään niitä tapoja, jotka estävät tai jarruttavat joustavasti muovautuvaa kehitystä." (s.65 Sajaniemi, Suhonen, Nislin, Mäkelä. 2015. Stressin säätely – Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin).

Oppiminen on monitahoinen prosessi, ja moni asia vaikuttaa siihen, miten kukin oppii. Oppimista voi myös oppia ja jokainen voi löytää itselleen tehokkaimman tavan. Oppimiseen vaikuttavat myös vireystila, temperamentti, aktiivisuus, sinnikkyys ja häiriöherkkyys. Oppiminen on tiedonkäsittelyä, johon vaikuttavat aiemmat tiedot ja kokemukset sekä oppimismenetelmät. Jokainen kokemus on oppimiskokemus.

Oppiminen ja sen suunnittelu vaatii aikaa. Voit aloittaa suunnittelemalla, milloin harjoittelette ko. asiaa: Milloin on paras aika harjoitella? Milloin syödään? Milloin harrastetaan tai ollaan kavereiden kanssa? Milloin nukutaan tai levätään?

Oppimisen suunnitteluun kuuluu tavoitteiden miettiminen. Tavoitteet ovat työkaluja, joiden avulla saamme asioita tehdyksi. Hyvä tavoite on konkreettinen, selkeä ja sopivan kokoinen. Tavoite on hyvä tehdä näkyväksi esimerkiksi kuvittamalla ja/tai kirjoittamalla. Tavoitteet voidaan jakaa pää- ja välitavoitteisiin. Välitavoitteet ovat etappeja, joiden kautta päästään päätavoitteisiin. Millaisia asioita pitää tehdä, jotta tavoitteet saavutetaan?

Aseta aikarajoja. Huomioi oma ja lapsesi vireystila. Mieti asioiden tärkeysjärjestys. Ajattele ääneen ja opeta lastasi siihen myös. Se auttaa myöhemminkin harjoiteltavan asian oppimista.

Pohdi näitä:
Millaisessa tilanteessa lapsi oppii hyvin ja millaisessa ei? Mitä minä aikuisena teen kyseisissä tilanteissa? Miten toimin? Mitä minä voi tehdä toisin, jotta ohjattavani oppii mahdollisimman hyvin tilanteessa, joka tällä hetkellä on mielessäni päällimmäisenä ja /tai joka ei tällä hetkellä mielestäni suju niin hyvin kuin pitäisi?

Vuorovaikutus ja yhteinen ymmärrys

Aikuinen on aina vastuussa vuorovaikutuksen sujumisesta lapsen kanssa. Positiivinen kehä vuorovaikutukseen syntyy myönteisistä ajatuksista, kehonkielestä ja sanoista. Merkityksellistä on mitä sanotaan ja miten sanotaan. Kun lapsi kokee aikuisen olevan kiinnostunut juuri hänestä, se luo hyvän pohjan vuorovaikutukselle.

Vuorovaikutustilanteissa lapsi oppii, miten nimetä, tunnistaa ja säädellä tunteita, toimintaa ja käyttäytymistä. Aikuinen toimii tässä mallina.

Keinoja vuorovaikutuksen ja yhteisen ymmärryksen syntymiseen:

  • Leiki ja touhua lapsen kanssa 15-20 min. joka päivä keskittyneesti.
  • Kohtaa lapsi kiireettömästi.
  • Anna tilaa, huomaa lapsen aloitteet ja vastaa niihin.
  • Huomioi lapsen ikä- tai kehitystaso ja käytä sellaista ilmaisutapaa, jonka lapsi tunnistaa ja ymmärtää.
  • Anna suoria, lyhyitä ja ymmärrettäviä ohjeita, kuten esim. "Puhu hiljempaa, kiitos" on tehokkaampi kuin "Älä huuda".
  • Ole läsnä, lue lapsen ilmeitä, eleitä ja tunnetilaa, osoita myötätuntoa ja rajaa sopivasti.
  • Tutkaile, onko lapsi kuulolla ja ymmärtääkö. Mene luokse, hae katsekontakti, tarvittaessa
  • Pysäytä, kutsu nimellä ja kosketa. Varmista, että lapsi sietää kosketustasi.
  • Anna myönteistä ja kannustavaa palautetta niin usein kuin voit.
  • Muista, että aina voit aloittaa alusta ja lähestyä lasta uudella tavalla, uusin silmin ja korvin.
  • Luota olevasi itsekin kehityskelpoinen ja usko oppivasi yhdessä lapsen kanssa.
  • Usko lapsen kykyihin ja etsikää, löytäkää ja ihmetelkää yhdessä erilaisia vaihtoehtoja.

Positiivisuus, myönteinen ohjaaminen ja palkitseminen

Myönteinen tunnekokemus toimii palkinnon tavoin sekä lapselle että aikuiselle. Aikuisen tehtävä on auttaa ja tukea lasta kaikin tavoin silloin, kun lapsella on haasteita esimerkiksi itsensä ohjaamisessa, toiminnanohjauksessa ja oppimisessa ja kun harjoittelu vaatii tukea. Aikuisen positiivinen läsnäolo rakentaa ja luo hyväksynnän ilmapiiriä ja on hyvä perusta kaikelle oppimiselle.

Kehu ja palkitse jo siitä, kun lapsi yrittää toimia annetun ohjeen mukaan. Se on ensimmäinen askel myönteiseen tunnekokemukseen ja siten tukee etenemistä kohti toivottua päämäärää. Näin lapsi oppii sinnikkyyttä ja hänelle rakentuu myönteinen minäkuva itsestään oppijana.

  • Anna lapselle myönteistä huomiota ja palautetta hänen toiminnastaan, se antaa hänelle mielihyvää eli palkitsee. Hän alkaa suosia sellaista toimintaa, joka tuottaa iloa hänelle itselleen ja läheisilleen. Tällaisen tunnekokemuksen merkitys motivaatioon on vaikuttavan suuri.
  • Varaa aikaa suunnitellusti yhteisiä jaettuja hetkiä varten, sillä myönteiset kokemukset vahvistavat aikuisen ja lapsen vuorovaikutusta ja yhteyttä.
  • Näytä myönteisiä tunteita monin eri tavoin lasta kannustaaksesi. Esimerkiksi aito hymy, silmänisku, kosketus, peukku, taputus, ylävitonen ovat yleisesti käytettyjä.
  • Puhu innostuneesti ja katso rohkaisevasti, näillä voit auttaa lasta selviämään hankalien vaiheiden yli.
  • Ilmaise myönteisesti kiinnostustasi lapsen aloitteita, ajatuksia, orastavia taitoja ja tekoja kohtaan. Huomioi erityisesti lapsen mielenkiinnonkohteet.
  • Valmista lapsen kanssa yhdessä hänelle mieleinen kuvallinen palkkiotaulu, johon kirjaatte yhdessä mietityn harjoituksen tavoitteen. Tavoitteen tulee olla realistinen ja suhteutettu lapsen nykyiseen taitotasoon. Kuvita ja/tai kirjoita täsmällisesti harjoituksen tavoite, siten se pysyy sekä aikuisen että lapsen mielessä. Esimerkiksi tavoite "ilta sujuu hyvin", on lapselle epämääräinen ja liian iso kokonaisuus. Sen sijaan tavoite "lapsi menee hammaspesulle heti iltapalan jälkeen" voisi olla sopivan konkreettinen ja selkeä. Palkkiotaulun avulla voidaan paremmin hahmottaa ja seurata harjoittelun etenemistä.
  • Käytä tarvittaessa ulkoisia palkkioita. Tällaisina voivat toimia esim. tarrat, kuvat, sadut, rentoutushetket, yhteiset tekemiset, herkut, peliaika tms. Palkkioksi kannattaa yhdessä lapsen kanssa valita sellainen asia, mikä häntä kiinnostaa ja palkitsee. Varothan ylipalkitsemista. On tärkeää, että syy-seurausyhteys on lapselle selvä. Kun lapsi yhdistää palkkion ja toiminnan, se auttaa häntä motivoitumaan harjoiteltavaan toimintaan.
  • On tavallista ettei harjoittelu suju aina kuten toivoisit. Vanhempana ehkä haluat että lapsesi edistyisi nopeammin ja systemaattisemmin. Kuitenkaan aiempia onnistumisia ja palkkiotauluun ansaittuja merkkejä ei tule mitätöidä – saavutettuja etuja ei saa poistaa.
  • Varaudu muokkaamaan palkkiosysteemiä tilanteen mukaan sekä kärsivällisesti toistamaan ja kirkastamaan harjoittelun kulkua toivottuun osa-tavoitteeseen/tavoitteeseen pääsemiseksi.

Motivaation herättäminen ja merkitys

Vuorovaikutus, yhteinen ymmärrys ja lasta motivoiva toiminta luovat vahvan maaperän kaikelle ohjaamiselle ja oppimiselle. Lasta motivoivien asioiden ottaminen toiminnan lähtökohdaksi on kehitystä ja oppimista vahvistavaa.
Motiiveilla on geneettinen perusta ja ne muotoutuvat varhaislapsuudessa. Motiivit ovat suhteellisen pysyviä ja niitä voi olla vaikea muuttaa. Mikään motiivi ei ole itsessään hyvä tai huono. Motiivit ovat eri asia kuin osaaminen tai käyttäytyminen eivätkä ne näy välttämättä päälle päin.
Mitä vahvempi tarve/motiivi on, sitä useammin ja enemmän sitä pitää tyydyttää, muuten ihminen turhautuu ja stressaantuu eikä oppiminen onnistu. Kun lapsella on motivaatiota, hän innostuu opittavasta asiasta ja vaikeidenkin asioiden oppiminen on mahdollista ja helpompaa.

  • Tutustu lapseen seuraamalla hänen kiinnostuksen kohteitaan mm. leikeissä ja vapaissa toiminnan hetkissä. Seuraa millaisten asioiden ja puuhien pariin lapsi luontaisesti hakeutuu. Katso, havainnoi, kuulostele, kysy…
  • Käytä havaintojasi lapsen motivointiin. Motivoiko lastasi esim. Pokemon vai prinsessa Elsa?
    Voisiko näistä hahmoista tehtyä kuvallista kannustus-/palkkiotaulua käyttää apuna aamu- tai iltatoimiin?
    Entä voisiko lapsen motivaatiota herätellä erilaisten hahmojen tarinamaailmojen kautta mm. vahvuuksien ja haasteiden avulla?

Ennakointi

Ennakointi on tulevaisuuteen suuntautumisesta ja tulevien tapahtumien jäsentämistä etukäteen. Jos lapsella on toiminnanohjauksen vaikeuksia, niin hänellä voi olla vaikeutta lukea ympäristön vihjeistä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tietääkö lapsi, mitä milloinkin tapahtuu vai tulevatko tilanteet lapsen näkökulmasta "puun takaa"? Lapsen toimintaa tukee selkeä päivärytmi ja jos siihen tulee muutoksia, niin niistä tulee kertoa lapselle riittävän aikaisin.

  • Käytä puheen lisäksi mm. kuvia ja piirtämistä
  • Ota avuksi visuaalinen päiväjärjestys ja/tai viikkokalenteri
  • Yllättäviä muutoksia tulee arjessa väistämättä. Silloin apuna voi olla muutoskortti, jonka avulla lapsi tietää että muutos tavanomaiseen on tulossa. Muutoskorttikuva symboloi muutosta ja se on yhdessä lapsen kanssa ennalta sovittu. Ajatus on että sama kortti toimisi joka muutostilanteessa. Voit käyttää muutoskorttia viikkokalenterissa tai ottaa muutoskortin mukaan arjen erilaisiin tilanteisiin.

Strukturointi

Strukturointi on toiminnan, ajan, paikan ja henkilöiden jäsentämistä. Strukturointi vastaa kysymyksiin mitä, missä, milloin, miten, kenen kanssa ja kuinka kauan. Kun lapsi tietää, miten missäkin tilanteessa toimitaan, mitä häneltä odotetaan, niin hänen on helpompi tuntea olonsa turvalliseksi. Struktuuri toteutuu aikuisen tuella ja ohjauksella. Struktuurin tulee olla sellainen, että lapsi ymmärtää sen, jolloin se vahvistaa lapsen toimintakykyä ja osallisuutta.

  • Jäsennä toimintaympäristöä ja tekemistä kuvilla, piirroksilla, värikoodeilla, kirjoitetulla tekstillä ja konkreettisilla esineillä.
  • Ota avuksi visuaalinen päiväjärjestys ja/tai viikko-/kuukausikalenteri

Osittaminen

Osittaminen on kokonaisuuden pilkkomista osiin, etenemistä vaihe kerrallaan, jotta ne ovat lapsen opeteltavissa. Jos lapsella on toiminnanohjauksen vaikeuksia, niin hänellä voi olla vaikeutta hahmottaa toimintojen peräkkäisyyttä, lukea ympäristön vihjeitä ja ymmärtää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Lapsen on helpompi keskittyä ositettuun toimintaan yksi asia kerrallaan. Näin peräkkäisistä yksittäisistä osista voi lapselle vähitellen muodostua kokonaisuus, joka lisää lapsen toimijuutta/itsenäistä tekemistä.

  • Osita lapselle eri toiminnot esim. kuvien avulla, kuten hampaiden tai käsienpesu, pukeminen ja wc-käynnit sarjakuvan tapaan "Ensin- sitten- lopuksi" –tyylisesti.

Visuaalisuus

Yksi kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Visuaalisuus on näköaistiin liittyvää tai kuvallista itsen ja ympäristön hahmottamista tai ymmärtämistä. Kuvat ovat apuna lapsen toiminnan ja käyttäytymisen ohjaamisessa ja ne auttavat lasta oppimaan. Joillekin lapsille kuva voi olla ainoa keino, jolla hän ymmärtää muiden viestejä tai ilmaisee itseään. Kuvien/kuvasarjojen tulee vastata lapsen tarpeisiin yksilöllisesti.

Kuva on konkreettinen ja pysyvä ja siihen voi aina palata. Kuvalla on rauhoittava vaikutus ja sen avulla vältytään jatkuvalta moittimiselta ja komentamiselta. Kuva kannustaa omatoimisuuteen ja toiminnan onnistuminen palkitsee sekä lasta että aikuista. Kuvien ja muun visuaalisen materiaalin käyttö motivoi usein myös puheen tuottamista ja edistää sekä kielen että sosiaalisten taitojen kehitystä. Kuvat innostavat vuorovaikutukseen.

  • Kokeile/käytä oikeita esineitä tai kuvia puheen tueksi aina kun arki haastaa. Esimerkiksi pienen lapsen kanssa ulos lähdettäessä: 1. ota saappaat käteen ja näytä ne lapselle 2. sano lapselle: laitetaan saappaat jalkaan 3. sano: nyt lähdetään ulos 4. sano: hyvä, hienosti toimittu ja näytä peukkua.
  • Tutustukaa ennalta kuviin ja harjoitelkaa niiden käyttöä yhdessä. Esimerkiksi 1. näytä saappaiden kuvaa eteisessä 2. sano lapselle: laita ensin saappaat jalkaan, 3. sano: sitten mennään ulos 4. hyvä, hienosti toimittu ja näytä peukkua.
  • Kokeile rohkeasti kuvien käyttöä, vaikka aluksi voit tuntea epävarmuutta ja arkuutta.
  • Miettikää yhdessä kuvan/kuvien paikka, missä se tukee parhaiten suunniteltua tekemistä.
  • Käytä kuvia, joita lapsi ymmärtää ja jotka motivoivat häntä toimimaan. Tarkista, että lapsi ymmärtää kuvan viestin.
  • Jos kuvat eivät toimi nyt, niin kokeile myöhemmin uudelleen.
  • Jos joku asia toimii, niin tee sitä lisää.
  • Voit ottaa kuvia nettisivuiltamme, niitä voi aikuinen/lapsi itse piirtää. Voit ottaa myös valokuvia tai leikata lehdestä kuvia.

Konkreettisuus

Konkreettisuus on käytännönläheistä, käsin kosketeltavaa, fyysistä, jotain mitä voi aistein (usein näkö- ja tuntoaisti) havaita. Se sisältää nykyhetkeen liittyviä toimintoja ja asioita.

  • Käytä mahdollisimman konkreettisia ja havainnollistavia ohjausmenetelmiä. Puheen tukena on syytä käyttää kuvia, esineitä ja kirjoitettuja sanoja.
  • Näytä mallia, ohjaa kädestä pitäen ja sanoita menossa olevaa toimintaa - mitä olet juuri nyt tekemässä ja mitä lapselta odotat. Muista ajatus: Ensin – Sitten – Lopuksi.
  • Mikä haastaa juuri teidän perheessä? Pohtikaa yhdessä ensin aikuisten kesken omasta näkökulmastanne ja lähtökohdistanne, miten perheenne arki saadaan selkeäksi ja sujuvaksi. Suunnitelkaa tarvittavat toimet ja sovittakaa ne perheenne käytänteisiin. Pidä mielessä lapsen kehitys- ja taitotaso ja muut tilannetekijät.

Johdonmukaisuus

Johdonmukaisuus on selkeä ja järjestelmällinen tapa toimia lasta ohjatessa eri ympäristöissä.

  • Etene lapsen ohjauksessa järjestelmällisesti ja varaa riittävästi aikaa ohjeiden sisäistämiseen. Kaikki henkilöt sitoutuvat toimimaan lapsen kanssa pitkäjänteisesti yhteistyössä.
  • Pilko ja osita ohjeet selkeästi ja siten helpotat hahmottamista ja ymmärtämistä. Pilkottujen yksityiskohtaisten ohjeiden avulla lapsen on helpompi aloittaa, tarvittaessa keskeyttää sekä lopettaa toiminta. Tämä auttaa lasta hahmottamaan mitä, miksi ja miten tehdään.
  • Mieti etukäteen, miten toimit vanhempana hankalissa tilanteissa. Mitkä asiat jätät huomiotta, mistä asioista saa seuraamuksen ja mikä seuraamus on? Aikuinen saattaa suunnitella olevansa johdonmukainen, mutta lapsen ei-toivottu käytös saa omat tunteet kuohahtamaan niin, että järkevä johdonmukainen ajattelu ei onnistukaan. Jos huomaat käyvän näin, mieti, mitkä asiat auttavat sinua rauhoittumaan ja pysymään rauhallisena tilanteessa, jotta voit pysyä alkuperäisessä ajatuksessa olla johdonmukainen.

Huomio ohjeistukseen

  • Selvitä, miten lapsi kommunikoi.
  • Älä tulkitse asioita.
  • Kommunikoi selkeästi, puhu hitaasti ja sano vain se mitä tarkoitat.
  • Vuorottele kommunikaatiossa, yksi puhuu kerrallaan.
  • Käytä kuvia, sillä ne selkeyttävät puhettasi ja vahvistavat viestiäsi.
  • Varmista, että lapsi tietää, että puhut hänelle ja että hän on kuulolla.
  • Anna lapsille konkreettisia toimintaohjeita puheesi tueksi esim. näytä vaatetta pukeutumaan ohjatessa.
  • Näytä mallia.
  • Pilko ohje pienempiin osasiin ja harjoittele vaikeimpia kohtia erikseen.
  • Hyödynnä esim. peiliä, videoita ja/tai kuvitettua liikemallisarjaa osista muodostuvan kokonaisuuden hahmottamiseen ja harjoitteluun, kuten pukemisessa, joukkuepeleissä, polkupyöräilyssä.
  • Karsi vaihtoehtoja.

Huomioi aistit

Koemme ympäröivät tapahtumat aistiemme kautta. Joillakin ihmisillä aistitiedon käsittelyssä on pulmia mm. aistimuksiin ylireagointi tai heikko reagointi, jolloin aistimukset koetaan liian voimakkaina, huomaamattomina tai ärsyttävinä. Pulmana voi olla myös aistihakuisuus, jolloin lapsella on voimakas tarve saada aistimuksia ja hän hakee niitä poikkeuksellisen paljon ja monin eri tavoin. Aistitiedon käsittelyn häiriöistä puhutaan silloin kun haasteet ovat pitkäkestoisia, haittaavat uusien taitojen oppimista ja ne häiritsevät jokapäiväistä elämää. Tällaiset haasteet on tärkeä tunnistaa varhain ja löytää keinoja niiden helpottamiseksi. Miten vähentää liiallisia ärsykkeitä, löytää keinoja sopivaan vireystilaan, miten purkaa aistikuormaa ja miten löytää rauhoittumisen/ rentoutumisen keinoja. On kuitenkin hyvä huomioida että esimerkiksi stressaantuneena saatamme reagoida hyvin voimakkaasti meteliin tai ääniin jotka eivät normaalisti häiritsisi meitä lainkaan. Tämä on normaalia eikä tarkoita, että ihmisellä olisi aistitiedon käsittelyn häiriö.

  • Anna mahdollisuus vetäytyä rauhoittumisnurkkaan, jos lapsi kokee ylikuormittuvansa aistimuksista ja tarvitsee aikalisän esim. kotona voisi olla peitoista tehty maja tai iso pahvilaatikko jossa on tyynyjä ja vaikka pehmoleluja. Koulussa tai päiväkodissa voi olla sermillä erotettu rauhallisempi tila jossa on mukava olla. Tärkeintä että on yhdessä sovittu paikka, johon voi tarvittaessa vetäytyä.
  • Anna lapselle kuulosuojaimet, jos näyttää että lapsi häiriintyy äänistä.
  • Anna lapselle aurinkolasit, jos valot häikivät/häiritsevät.
  • Mahdollista lapselle syvätuntoaistimuksia tuovia liikkeitä, jos hän näyttää kaipaavan vireystason laskua. Tällaisia aistimuksia voivat tuottaa mm. painopeitto, voimakas ja rauhallinen hieronta, tuolipunnerrus, karhupaini, käpertyminen peittoon tai tyynykasaan.
  • Kokeile kanelitankoa esim. hammaslääkärikäynnillä se voi auttaa kestämään epämiellyttäviä hajuja.

Kodin, päiväkodin, koulun ja muiden ammattilaisten yhteistyö

Moniammatillisen yhteistyön edellytyksenä on muun muassa luottamuksellinen ja kunnioittava ilmapiiri sekä mahdollisuus yhteiseen keskusteluun ja reflektointiin. Moniammatillinen yhteistyö vaatii toimijoilta oman asiantuntijuuden tunnistamista ja selkiyttämistä. Vanhempi on lapsensa asiantuntija, joten tuo vanhempana rohkeasti ehdotuksia ja näkökulmia esiin.

Sujuva yhteistyö edellyttää ymmärrystä nepsy-vaikeuksien taustatekijöistä, halua ymmärtää toisen näkökulmaa ja toimia yhdessä. Yhteistyön sujuessa saavutetaan ratkaisuja monimutkaisiin haasteisiin.

Monialainen yhteistyö selkeyttää sekä asiakkaalle että verkostolle sen, mitä kukin tekee ja missä ajassa. Ennen tapaamista asiakkaan kanssa yhteistyössä sovitaan, mitä asioita neuvottelussa käsitellään ja ketä siihen kutsutaan. Työntekijöiden vastuulla on huolehtia, että neuvottelu toteutuu yhdessä asiakkaan kanssa sovittujen tavoitteiden mukaisesti.

Asiakkaan palveluymmärryksen lisääntyminen tarkoittaa asiakkaiden näkökulmasta tietoisuutta ja ymmärrystä omista mahdollisuuksistaan eri palveluiden käyttöön.

  • jos sinulla vanhempana on huolta lapsesta, niin pyydä moniammatillista tapaamista lapsen asioissa esim. neuvolaikäiselle keinu-tiimi tai kouluikäiselle oppilashuollon palaveri.
  • hakeudu niin vanhempana kuin ammattilaisena mukaan lasta koskeviin palavereihin erityisesti nivelvaiheissa kuten koulun alkaessa ja yläkouluun siirtyessä.
  • ammattilaisena käytä neuvottelussa visuaalista esitystä puheesi tueksi kuten esim. fläppitaulua. Fläppitaululle tehdyn suunnitelman asiakas voi halutessaan valokuvata tai ottaa mukaansa.
  • Ammattilaisena huomio jäsennelty neuvottelun kulku:
    -Tervetuloa,
    -Lyhyt kuvaus tilanteesta, kysymykset - esim. arkeen liittyvät ongelmia,
    -"Vastaukset" - ongelmien ymmärtämiseksi,
    -Ohjauksen/kuntoutuksen painopisteet – pitkän tähtäimeen suunnitelma,
    -Opeteltavan asian määrittely – vastuunjako ja lyhyen tähtäimen suunnitelma,
    -Tarvittaessa materiaalin jakaminen,
    -Jatkosuunnitelma,
    -Lopetus.