Sara Hildén -raitti

Sara Hildén liittyi Tampereen Lotta Svärd -paikallisosastoon vuonna 1933. Lottatoiminta
tarkoitti herkeämätöntä vapaaehtoistyötä vapaa-ajalla: lehtien ja merkkien myyntiä kaduilla ja tilaisuuksissa sekä ompelu- ja myyjäisurakoita. Sara sai lääkintälotan koulutuksen. Jatkosodan alussa hän toimi ilmavalvontalottana.

Syksyllä 1939 Sara palasi Helsingin-jakson jälkeen takaisin kotikaupunkiin ja sai pestin Tampereen Puvun myymälänhoitajana. Samassa rakennuksessa hän oli työskennellyt 1920-luvun puolivälissä tuotantopuolella. Tehtaantyttö alkoi vastata myymälänhoidosta.

Huone 112 (nykyään 354)

Luulajalainen liikemies John Andersson rakasti Saraa yli 10 vuoden ajan, 1930-luvun alusta sotavuosiin asti. Etärakkaus kukoisti kun pariskunta tapasi Pohjois-Suomessa tai Tampereella. Herra Andersson majoittui aina hotelli Tammeriin, jossa parin ”oma huone” oli numeroltaan 112.

Kirjastotalon tiloissa toimi myös työväenopisto, jossa Sara seurasi luentoja muun muassa kirjallisuudesta ja sielutieteestä. Samassa talossa järjestettiin taidenäyttelyitä.

Sara ponnisteli vaatetusalalla eteenpäin vuosien ajan, kunnes hän vuonna 1926 sai 20-vuotiaana myyjättärenpestin muodikkaasta Puku-Aitasta. Liikkeen omistajat olivat naisia, varmaankin Saran ensimmäisiä ammatillisia esikuvia.

Ensimmäisen johtotehtävänsä Sara sai vihdoin viimein kesällä 1942, kun hänestä tuli Tampereen Puvun myymälänjohtaja Tempon taloon. Sara oli 37-vuotias. Myymälä teki erinomaista tulosta. Kiireisten työpäivien vastapainoksi Sara teki pitkiä kävely- ja hiihtolenkkejä.

Ainanlinnan suureen huoneistoon Sara muutti aviomiehensä Erik Enrothin kanssa vuonna 1957. Sara sisusti asunnon modernistisen kodikkaasti uudella kotimaisella designilla ja mielitauluillaan. Esikaupunkitalon sijasta Sara halusi asua Tampereen
liike-elämän sydämessä ja lähellä lippulaivamyymälää.

Muotitalo Hildén avattiin 1.10.1956 ja se edusti Tampereella aivan uudenlaista, mannermaisen tyylikästä naisten paratiisia. Pariisilaisuutuudet, muotinäytökset ja lehdistön huomio siivittivät myymälän menestystä, ja henkilökunta oli tunnettua
asian tuntevuudestaan.

Sara asui Tampereella monen monituisissa osoitteissa ennen kuin muutti uudenkomeaan kivitaloon vuonna 1941. Samassa talossa hän viihtyi viitisentoista vuotta, ensin vuokralla, sitten omistusasunnossa. Ensimmäisen oman myymälänsä hän avasi saman talon kivijalassa vuonna 1952.

Sara pääsi muuttamaan Pyynikinrinteen arvoalueelle vuonna 1934, koska vuokraa oli jakamassa useamman nuoren naisen ja miehen ”bolagi”. Kämppäkaverusten elämä oli värikästä ystävyyttä. Kämppikseltään taidemaalari Kalle Lehtomäeltä Sara teki ensimmäiset taidehankintansa jo 1930-luvun puolella.

Sara asui ja työskenteli nuorena tyttönä 1920-luvun alussa sahatyöläisperheessä Särkänniemessä. Sen uimakalliot tulivat tutuiksi liikunnalliselle piikatytölle. Melkein 60 vuotta myöhemmin hän avasi samalla paikalla oman taidemuseonsa, mesenaatin
elämäntyön elävän muistomerkin.