Pyöräillen Pispalasta Mustavuoreen ja Lamminpäähän

Pispalanharjulla kivikaudella eläneen pyyntiväestön asuinpaikka on sijainnut ajalleen tyypillisesti etelään avautuvalla rannalla. Paikka on Pispalan valtatien eteläpuolella leikkipuistossa uittotunnelista länteen. Asuinpaikassa ei ole maan päälle näkyviä rakenteita. Paikalla ei ole tehty kaivauksia mutta eri yhteyksissä alueelta on löydetty mm. kourutaltta, kivi-iskoksia, hioin ja keihäänkärki. Kohde ajoittunee 7000–10000 vuotta vanhaksi.

Peltoaukean ja rannan välissä on 1700-luvulle asti sijainnut Hyhkyn tiiviisti rakennettu kylän paikka, josta on jäljellä pellon yli näkyvä Simolan tila.

1700-luvulla Gaddin suvulle kuulunutta kartanoa on isännöinyt muun muassa hyötykasveja tutkinut kemian professori Pehr Adrian Gadd. Alueen monilajinen kasvisto periytyy osaksi hänen viljelyksiltään.

Vanha keltainen päärakennus on vuodelta 1887 ja uusi klassinen valkea päärakennus vuodelta 1928. Pihapiirin vanhasta rakennuskannasta on jäljellä myös punainen väentupa. Rakennukset ovat yksityisomistuksessa, eikä niiden piha-alueelle saa mennä.

Alueella on sijainnut Harjun kirkko vuosina 1639–1858. Gaddsuvun hautakappeli (1785) on jäänne sen hautausmaasta. Kirkon edustalla järjestettiin markkinoita, jotka kuitenkin häiriöiden vuoksi siirrettiin Pispalaan.

Harjun koulun vanhin, keltainen rakennus valmistui vuonna 1862. Sen rakennusmateriaalina käytettiin mm. Harjun kirkosta purettuja hirsiä ja kirkon kuisti siirrettiin sellaisenaan koulun kuistiksi.

Myöhemmin itäpäätyyn lisättiin toinen luokkahuone arkkitehti Wivi Lönnin suunnitelman mukaan. Laajennustarpeet jatkuivat: Alakouluksi ja  pitkämatkalaisten asuntolaksi valmistui pieni valkoinen rakennus jo vuonna 1864. Klassismia edustava valkea kaksikerroksinen koulurakennus on vuodelta 1925. Lisäksi pihapiirissä on 2000-luvun koulurakennus.

Varustukset kuuluivat juoksuhauta- ja tukikohtavyöhykkeeseen, joka tehtiin Tampereen suojaksi vuosina 1915–1917. Niitä on myös mm. Pispalassa ja Ylöjärvellä. Venäläiset rakensivat linnoituksia valtakunnanlaajuisesti osana suurempaa ensimmäisen maailmansodan puolustusstrategiaansa. Maastossa on
jäänteitä korsuista, juoksuhaudoista ja ampuma-asemista.

Tampereen ensimmäinen varsinainen lähiö, Tesoma, edustaa 1960-luvun uudenlaista asuinalueiden rakentamista. Yhdeksi kokonaisuudeksi suunniteltu, kerralla rakennettu ja kustannustehokas alue tarjosi moderneja ja hyvin  varustettuja koteja kaikille. Talot rakennettiin elementeistä ja sijoittelussa huomioitiin työmaan koneiden järkiperäinen käyttö. Alueelle rakennettiin
koulu, päiväkoti, kirjasto, kaukolämpökeskus ja liiketiloja.

Tesoman kaupunginosassa Kohmankaaren varrella on 1960-luvulle tyypillinen kerrostaloalue. Vanhimmat talot rakennutti Suomen ensimmäinen asunto-osuuskunta. Asumistukea saavat perheet olivat etuoikeutettuja asuntoihin. 1970-luvulla talot muutettiin osaketaloiksi.

Olavi Suvitien vuonna 1977 suunnittelema kirkko on monitoimitila, jossa kirkkosalia voidaan laajentaa yhdistämällä siihen seurakuntasali ja rippikoululuokka. Lisäksi rakennuksessa on lasten ja nuorten tiloja sekä kuntosali saunoineen.

Valmistuessaan 1967 tätä Ilveskosken arkkitehtitoimiston suunnittelemaa koulua pidettiin kaupungin ihanteellisimpana koulurakennuksena, jonka ympäristössä yhdistyivät asutuksen ja luonnon läheisyys. Nauhaikkunainen rakennus muodostaa piha-aluetta reunustavan lamellikerrostalojen rivin kanssa  puhdaslinjaisen 1960-luvun tilakokonaisuuden.

Tohlopinkatu on hyvä esimerkki 1960-luvun rivitalojen muodostamasta asuinalueesta ja toisaalta alueiden jaosta suurten massojen Tesomaan ja pienipiirteisempään Tohloppiin.

Lähiö edustaa 1980-luvun alun arkkitehtuuria.

Alueen pohjoisosan rakensivat 1920-luvulla maalta muuttaneet Länsi-Tampereen tehtaiden työmiehet. Maat kuuluivat Kaarilan kartanoon, jonka isäntä myi  tontteja edullisesti, neliön sai neljän munkin hinnalla. Kun alue liitettiin Tampereeseen, sinne laadittiin asemakaava, jonka mukainen rakentaminen ajoittuu 1940- ja 1950-luvulle.

Tehdasalueella on muokattu nahkaa vuosina 1916–1971. Tehdas oli erityisen tunnettu kiiltonahastaan. Työntekijöitä oli enimmillään 450 henkeä, joista osa asui lähellä olleessa tehtaan vuokratalossa.

Kadun vastapuolella sijaitsivat Sahanterä Oy ja Epilän Konepaja Oy. Nykyisen rakennuksen päädyt ovat valmistuneet 1930- ja 1940-luvulla, keskiosa rakennettiin kiinteistöä muutettaessa asuinkäyttöön 2000-luvulla.

Tehdasrakennuksen vieressä on Epilän Konepajan isännöitsijän vuonna 1912 rakennuttama puinen asuinrakennus. Rakennusten pihat ovat yksityisaluetta.

Vaaninkujalla on säilynyt muutamia huviloita 1900-luvun alkupuolelta. Punainen huvila on rakennettu vuonna 1915. Ensin siinä asui Epilän Nahkatehtaan  tekninen johtaja, 1920-luvulla autoilija Paunu ja 1936–1965 rakennuksessa oli Harjun seurakunnan pappila.

Sininen huvila on rakennettu 1900-luvun alussa ratavartijan asunnoksi. Vuosina 1928–1978 sen omisti Sahanterä Oy. Rakennukset ovat yksityisomistuksessa, eikä niiden piha-alueelle saa mennä.

Rautatieliikenne Tampereelta Poriin käynnistyi vuonna 1895. Asutus levisi radan varsia myöten, ja esimerkiksi Epilän aseman alueelle tuli teollisuutta. 1920-luvulla Epilän aseman korvasi Lielahden asema. Thure Hällströmin suunnittelema punatiilinen asemarakennus valmistui vuonna 1927.