Keskustori 360 º

Tampere sai ensimmäisen raatitalonsa Kauppakadun alkupäähän 1802. Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Raatihuoneen tontille torin laitaan valmistuivat ns. salonki- eli pilaripuodit – 14 kojun kokonaisuus, jossa myytiin sekalaista kauppatavaraa. Puodit paloivat maan tasalle 1879.

Uutta kaupungintaloa ryhdyttiin rakentamaan arkkitehti Georg Schreckin piirustusten mukaan 1880-luvun lopulla. Uusrenessanssia edustava rakennus valmistui 1890. Raastuvanoikeus sijoitettiin toiseen kerrokseen Kauppakadun puolelle ja maistraatti Hämeenkadun puolelle.

Vuosi valmistumisensa jälkeen Raatihuone otti suojiinsa myös vastaperustetun poliisilaitoksen. Ajan mittaan virkavalta sai käyttöönsä Hämeenkadun puolelta VPK:n vanhan kalustorakennuksen sekä Kauppakadun puolelta entisen Kaupunginhotellin talon.

Raatihuoneen salia vuokrattiin ahkerasti ulkopuolisille muun muassa näyttelyjä ja juhlia varten. Kaupunginorkesteri piti siellä konserttejaan vuoteen 1960. Taloa on käytetty vain kaupungin edustustarkoituksiin 1966 alkaen.

Tampereen ensimmäisen kaupunginarkkitehdin Frans Ludvig Caloniuksen piirtämää uusrenessanssityylistä Sandbergintaloa on nimitetty myös Caloniuksentaloksi tai Clayhillsintaloksi.

Sen rakennutti apteekkari Thomas Clayhills Kauppakadun ja Itäisen kadun (nykyinen Aleksis Kiven katu) kulmaan. Talon ensimmäinen, kolmikerroksinen osa valmistui 1882 ja se oli Tampereen ensimmäinen kerrostalo. Kaksi muuta osaa valmistuivat 1891 Kauppakadun varrelle sekä 1897 torin laitaan.

Myöhemmin konttoristi Wilhelm Sandberg vuokrasi rakennuksesta tilat rautakaupalleen. Sandbergin jälkeen rautakauppaan ryhtyi myös tehtailijana ansioitunut Rudolf Winter, joka määräsi testamentissaan, että rautakaupan tuotosta osa on käytettävä yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Puutarhakadun kulmalla ennen nykyistä Kansaneläkelaitoksen eli Kelan taloa (1981) oli vielä 1970-luvulla yli satavuotias Seurahuoneen puutalo. Se oli 1866 valmistunut näyttävä rakennus, jossa oli torin puolella tilat hotellia, krouvia ja juhlasalia varten.

Ravintoloitsija Emanuel Joselin ryhtyi vetämään yritystä ja halusi ottaa käyttöön nimen Seurahuone. Alkuaan Seurahuone sijaitsi Kauppakadulla, jossa Johan Rosendahl ei saanut sitä menestymään. Näiden kahden ”susiteettiherran” välille kehkeytyi riita ravintolan nimestä.

Kaupungin porvariston piti ratkaista kina maistraatissa, mutta kun ketään ei ilmaantunut paikalle, todettiin että kumpikin käyttäköön samaa nimeä jos mielivät. Rosendahl vetäytyi, sillä hänellä oli jo Pyynikillä kesäravintola ja hän oli hieman aiemmin avannut Kauppakadulle Hotel de Toivon. Joselinin vetämänä Seurahuoneesta kehittyi menestyvä yritys. Se oli kaupungin ainoa juhlahuoneisto Raatihuoneen
valmistumiseen saakka.

Tampere sai 1967 keskusvirastotalon, jonka suunnitteli arkkitehti Aarne Ervi. Talon pohjoinen osa valtuustosaleineen valmistui 1975. Aleksis Kiven kadun ja Satakunnankadun kulmauksesta oli jo 1950-luvulla purettu ns. Frestadiuksen talo, jonka paikalle nousi nykyinen Tekstiiliteollisuusliiton rakennus. Sitä on kutsuttu myös Rättilinnaksi ja Lumppulinnaksi. Frestadiuksen puutalo oli presidentti J. K. Paasikiven lapsuudenkoti
1870–1877.

Englantilaisen arkkitehdin Georg Cunliffen piirtämä kutomo Plevna (1877) on Finlaysonin alueen ensimmäinen punatiilinen rakennus. Nimensä tehdashalli sai Turkin-sodan taistelupaikasta: 1877 venäläiset valtasivat turkkilaisilta nykyisen Bulgarian alueella sijaitsevan Plevnan kaupungin.

Kutomossa sytytettiin ensimmäisenä pohjoismaissa sähkövalo 1882. Plevna saneerattiin 1990-luvulla, ja tiloihin muuttivat ravintola, elokuvakeskus ja pysäköintitalo. Plevnan naapuriksi rakennettiin 1899 nelikerroksinen kehräämö, jonka oli suunnitellut sveitsiläinen arkkitehti Carl-Arnold Séquin-Bronner.

Kansa antoi rakennukselle nimen Siperia, koska samaan aikaan Venäjällä rakennettiin maailman pisintä rautatietä, Siperian rataa. Kehräämön suuret mittasuhteet ovat saattaneet myös vaikuttaa nimeen. Kolmas syy lienee se, että Suomesta karkotettiin noina aikoina rangaistusvankeja Siperiaan. Kehräämö saneerattiin 2000–2001 liiketiloiksi.

Teollinen toiminta alkoi tontilla nro 1 vuonna 1785, kun kupariseppä Abraham Häggman rakensi vaskipajan ja paperitehtaan. Jälkimmäisen johtoon tuli Helsingin yliopiston kirjanpainaja Johan Christoffer Frenckell 1832.

Alkujaan Frenckellin tehdaslaitokset olivat valkoisiksi rapattuja. Arkkitehti Birger Federley suunnitteli nykyisen punatiilisen tehdasalueen 1903–1920.

1800-luvun rakennuskannasta ovat jäljellä vain rapattu konttorirakennus (suunnitellut arkkitehti C. L. Engelin toimisto, 1847), vaprikööri Häggmanin tehtaan kahdeksankulmainen savupiippu (1876) sekä paperitehtaalle 1870-luvulla rakennettu pannuhuone, jossa toimii kirjaston lehtilukusali.

Viime vaiheissaan tehdas oli Rosenlewin suvun omistuksessa. Suku päätti lopettaa Tampereen-toiminnot 1920-luvulla, ja vuoden 1930 puoliväliin mennessä tontti vesioikeuksineen ja rakennuksineen siirtyi kaupungille. Tarkoituksena oli purkaa koko tehdasalue, mutta sota tuli väliin. Tiloissa on nykyään toimistoja ja teatteri.

Tampereen ensimmäinen apteekkari Johan Henrik Långhjelm sai 1700-luvun lopussa haltuunsa tontin nro 2 suunnilleen nykyisen Vanhan kirkon koillispuolelta. Myöhemmin hän sai koko rannan puutarhakseen, jotta voisi viljellä siellä lääkekasveja.

Långhjelmin pojalta ranta-alueen kasvipuutarha siirtyi 1820 apteekkari A. W. Tennbergille. Hän istutti 1835 alueelle vaahteroita, ja näin sai alkunsa Tampereen Kirkkopuisto, nykyinen Kirjastonpuisto.

Teollisuusmies ja ravintolayrittäjä Nikolai Bauer perusti puistoon 1890-luvulla kesäravintola Schweitzerin, jossa muun muassa Ernst Schneevoigtin orkesteri musisoi kesäisin kahdesti viikossa. ”Vappaata soittoo ja kiinnikoittoo”, kuului mainoksen mukaan tamperelainen sanonta.

Kirjastonpuistoa on eri aikoina ehostettu, viimeksi 2009–2011. Kunnostustöiden yhteydessä tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa ei ole löydetty jäänteitä keskiaikaisesta kylänpaikasta, joka lienee sijainnut alueen välittömässä tuntumassa lähempänä tapulia. Sen sijaan päivänvaloon on saatu muinaisjäännöksiä paperitehtaan tuotannosta 1800-luvulta sekä muun muassa piipun koppa, joka ajoittunee kartanokaudelle 1600–1700-luvuille.

Tampereen ensimmäinen kirjasto toimi vuosina 1837–1840. Kaupunginkirjaston synnyksi lasketaan  kuitenkin vuosi 1861, jolloin uusi kirjastolaitos avattiin. Kannatusyhdistys keräsi omaa taloa varten varoja, ja hanke vauhdittui, kun kenkätehtailija Emil Aaltonen lahjoitti 1919 kirjastotalon pohjakassaan miljoona markkaa.

Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema klassismia edustava talo valmistui 1925. Kirjastotaloon sijoitettiin aluksi myös taidehalli ja työväenopisto. Kaupunginvaltuusto piti siellä kokouksiaan.

Vuonna 1962 kirjastoväki sai talon omakseen, mutta muutti sieltä 1986 uuteen pääkirjasto Metsoon Hämeenpuiston varrelle. Vanhaan kirjastotaloon tuli kaupungin toimistoja sekä näyttely- ja kokoustilaa.

Aleksis Kiven muistoveistos Hengetär siunaa runoilijaa paljastettiin 1928 kirjastotalon edustalla. Tämän Suomen ensimmäisen vertauskuvallisen henkilömuistomerkin teki Wäinö Aaltonen.

Tampere sai kirkon 40 vuotta perustamisensa jälkeen. Kirkkorakennuksena oli aluksi Tammerkosken kartanon vanha päärakennus, jonka kellarirakennuksen väitetään olevan osa kirkkotapulin (1828) kivijalkaa. Pietarilaisempiretyylisen tapulin suunnitteli valtion intendentinkonttorin päällikkö Carl Ludvig Engel. Hänen edeltäjänsä Carlo Bassi suunnitteli ruotsalaista empireä henkivän Vanhan kirkon, joka oli valmistunut neljä vuotta aiemmin.

Kirkkoa on useassa vaiheessa peruskorjattu, ensin 1840-luvulla, viimeksi 1990-luvulla. Alkujaan sen nimenä oli vain Tampereen kirkko, mutta kun Aleksanterin kirkko valmistui 1880-luvun alussa, Kauppatorin pyhätöstä tuli Vanha kirkko.

1890-luvulla kosken partaalta purettiin piirilääkäri Bonsdorffin talo, ja tontti varattiin julkista rakennusta varten. Ensin aluetta ajateltiin kauppahallin käyttöön, mutta paikan sai 1904 perustettu Tampereen Teatteri.

Päätöstä seurasi väittely siitä, sopiiko taidelaitos lähelle kirkkoa. Osa seurakuntaväestä vastusti teatterin rakentamista, sillä huonojen vaikutusten pelättiin leviävän Thalian temppelistä Herran temppeliin. Monien vaiheiden jälkeen senaatti päätti 1907, että teatteri tontille nouskoon, mutta ei 20 metriä lähemmäs kirkkoa. Arkkitehti Kauno S. Kallion piirtämä uusklassistinen rakennus valmistui 1913.

Tukkukauppias Gösta Sumelius oli asunut yksikerroksista kauppataloaan torin laidalla vuodesta 1870. Vuosisadan lopulla hän pestasi helsinkiläisen Grahnin, Hedmanin ja Wasastjernan arkkitehtitoimiston töihin, ja tuloksena oli jugendhenkinen asuin- ja liikerakennus Sumeliuksentalo (1901). Talon julkisivu muutettiin nykyiseksi 1928.

Kosken rannassa Hämeensillan eteläpuolella sijaitsi kolmikerroksinen Sumeliuksen palatsi, joka oli valmistunut 1890. Tämä F. L. Caloniuksen piirtämä uusrenessanssirakennus purettiin 1930-luvun lopulla, kun ryhdyttiin Tempontalon (1938) urakkaan. Kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer piirsi puhdaspiirteisen funkisrakennuksen, jonka katutaso tehtiin yhdeksi suureksi myymäläaukeaksi. Talossa toimi Tampereen ensimmäinen tavaratalo Tempo.

Viljakauppias Gustaf Selin rakennutti 1886 Kauppatorin etelälaitaan kolmikerroksisen kivitalon, jonka oli piirtänyt kaupunginarkkitehti Calonius. Kun muut Keskustorin eteläosan talot edustavat lähinnä jugendia, Selinintalo on 1800-luvun lopun uusrenessanssia, kuten Raatihuone ja Sandbergintalokin.

Tontille oli rakennettu jo 1874 kaksikerroksinen pihasiipi, jossa toimi myöhemmin Selinin vesitehdas. Virvoitusjuomatehdas toimi vielä 1972 ja valmisti mm. Rio Ritaa, Ami Colaa ja Pomoa. Vuonna 1934 taloon rakennettiin  Kirkkokadun puolelle Kauno S. Kallion suunnittelema jatko-osa.

Arkkitehti Birger Federley piirsi kaupunginviskaali Verner Palanderin tontille torin etelälaitaan wieniläisjugendia henkivän asuin- ja liiketalon, jonka itäinen osa valmistui 1901. Toinen puoli jäi odottamaan, sillä viskaali halusi hieman muuttaa piirustuksia. Uudet tilattiin rakennusmestari Vihtori Heikkilältä. Asiasta nousi oikeusjuttu, mutta 1904 valmistunut uusi osa rakennettiin kuitenkin Heikkilän suunnitelman mukaan.

Talon erikoisuus on Keskustorin puolella ylimmässä kerroksessa sijaitseva ateljee, jonka viskaali rakennutti rouvalleen, taidemaalari Viivi Palanderille. Avioliitto kuitenkin kariutui, rouva muutti Pariisiin ja meni naimisiin kuvanveistäjä Ville Vallgrenin kanssa.

Suomen Pankki osti talon Palanderin jälkeläisiltä 1920-luvulla. Nykyään ateljee on Tampereen kaupungin  kulttuuripalvelujen hallinnassa ja toimii vierailevien taiteilijoiden residenssinä.

Commercentalon viereen rakennettiin 1902 Georg Schreckin piirtämä rakennus, viralliselta nimeltään Kangashallit. Sitä kutsuttiin kylmähalliksi tai kylmiksi halleiksi, koska lämmitystä ei ollut. Sen julkisivussa oli kaksi tornimaista sisäänkäyntiä. Molemmista alkoi noin kolme metriä leveä, suorakulmaista piha-aluetta kiertävä käytävä.

Kylmähalli oli kuin Raatihuoneen tontilla sijainneiden vanhojen pilaripuotien kopio. Kylmähallissa oli 28 myymälää, joissa kaupattiin vaatteita, kenkiä, kankaita ym. Halli purettiin 1964 Suomen Työväen Säästöpankin toimitalon tieltä.

Commerce (1899) on ensimmäinen Kauppatorin kerrostaloista, joka rakennettiin korkeapainevesijohdon keksimisen myötä: saatiinhan nyt vesi nousemaan jopa viidenteen kerrokseen. Commerce edustaa ajan saksalaistyyppistä jugendmaista kerrostaloarkkitehtuuria. Helsinkiläisen arkkitehtitoimisto Andersin–Jung–Bomansonin piirtämässä talossa toimi 1900-luvun alkupuolella hotelli Central.

Commercen kätköissä näytettiin myös Tampereen ensimmäisiä ”eläviä kuvia”. Kieltolain aikana kivijalassa pidettiin salakapakkaa. Oikeaa nimeä ei muista kukaan, mutta se tunnettiin Morkkuna, Käärmeluolana tai Tuhannen riemun kapakkana.

Talon kulmassa toimi pitkään 1. Apteekki, jonka nimi kirjoitettiin tosiaankin ”Ensimäinen Apteekki”. Nykyään kulmassa toimii Suomen ensimmäinen McDonald’s-hampurilaisravintola. Keskustorin eteläosaan Commercen edustalle saatiin vuonna 2002 useista graniittilaatoista ja graniittiveistoksesta koostuva Kivikirjasto. Kiviin on hakattu Tampereella vaikuttaneiden runoilijoiden ja kirjailijoiden tekstejä.