Hannu Salama -raitti

Ensimmäiset Salaman teokset kypsyivät Kämmenniemen Värmälän kylässä, Salaman suvun asuttaman talon yläkerrassa. Kotitalon ohi kulkee kirjailijalle omistettu Salamantie. Samalla seudulla asui toinenkin tuleva kirjailija, Jorma Kannila. Pojat olivat mukana myös paikallisen urheiluseuran Värmälän Kannon toiminnassa. Seura järjesti kuuluja tansseja läheisellä seurojentalolla, joka oli tuolloin maamiesseuran omistuksessa.

Bussi kaupungista tansseihin lähti kuvan puhelinkopin läheltä myös Salaman romaanissa Juhannustanssit. Tampereen keskustasta on entiselle seurojentalolle matkaa noin 30 km.

”Klasu” oli Hannun opinahjo vuosina 1948–1954. Työläistaustaisia oppilaita oli koulussa yllättävän paljon.  Koulunkäynti jäi kuitenkin kesken. Äidinkielen opettajana toimi Eino Arohonka, kirjailijanimeltään Aaro Honka. Myös kirjailijat Lauri Viita, Jussi Kylätasku, Jorma Kannila ja Jouko Turkka olivat Klasun kasvatteja. Kannila toimi koulussa myöhemmin myös äidinkielen opettajana.

Suomen Pankin talo, Hämeenkatu 13. Hannun isä oli työporukoineen sähköistämässä Suomen Pankkia, jossa uurastavat myös monet Siinä näkijä missä tekijä -romaanin henkilöhahmot. Näistä Santtu Salminen on Sulo Salaman kuvitteellinen vastine: porukan suulas nokkamies ja nuorempiensa luottohenkilö. Sakissa on mukana myös Lonkasen Jaska, kaksoisagentti. Jaskan kirje, ”tunnustus”, on olemassa vain romaanissa, ei todellisuudessa.

Vanha kirjastotalo on paikka, jossa Salaman kirjailijanura sai ratkaisevan startin. Tammikuussa 1961 Tuomas Anhava saapui sinne tapaamaan nuorta kynäilijää, jonka runoja hän oli saanut luettavakseen. Tutustuttuaan myös Salaman novelleihin Anhava hankki Salamalle puolen vuoden kuukausikorvauksen Otavasta, tulevia teoksia vastaan. Laikussa kokoontui myös kirjastonjohtaja Mäkelän piiri, johon kuuluivat seudun merkittävät kirjailijat kuten Linna ja Viita.

Raatihuoneen putkat olivat kadun alla. Siellä joutuivat vierailemaan monet 1940-luvun vastarintaliikkeen jäsenet niin fiktiossa kuin tosielämässäkin. Hannun isä oli yksi kuulusteluja varten pidätetyistä. Hänet vapautettiin pian. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin.

Mustanlahden satama esiintyy esimerkiksi Salaman esikoisromaanissa Se tavallinen tarina. Satamasta oli laivayhteys Teiskon Kämmenniemeen. Mustanlahden satama-altaasta löytyy myös henkilöhahmo Orvokki romaanissa Minä, Olli ja Orvokki. Läheinen Amurin kaupunginosa oli työläisten asuttama alue, jossa myös Väinö Linna asui.

Täällä toimi repäisynauhaverstas, jonka toimintaan Santtu Salminen osallistuu romaanissa Minä, Olli ja Orvokki. Rakennus on punatiilinen tehdasrakennus, tyypillistä tamperelaista perinnettä.

Pulteri on kuuluisa kulttuuriravintola, joka on ollut paikallaan vuodesta 1968. Sen seinillä riippuu alueen aineikkaiden kirjailijoiden tekstejä. Siellä Hannukin toisinaan istui etenkin 1980-luvulla, jolloin hän asui uudestaan Pispalassa. Helsinkiin hän palasi kuitenkin jo vuosikymmenen lopulla.

Vuonna 1908 rakennettu haulitorni tunnetaan Pispalan maamerkkinä ja symbolina. Sen juurella oli Hannun isovanhempien koti ennen Hannun syntymää. Haulitorni esiintyy myös Katariina Lillqvistin ohjaamassa palkitussa animaatiossa Uralin perhonen (2008), joka perustuu Lillqvistin ja Salaman käsikirjoittamaan samannimiseen kuunnelmaan (2004). Uralin perhonen on balladi, joka pohjautuu pispalalaiseen kansanperimään ja legendoihin Mannerheimista. Animaatiosta nousi kohu, koska sen katsottiin häpäisevän Mannerheimin muistoa.

Hyhkyn jalkapallokentällä pelatessaan Hannu kuuli kirjoituskoneen rätinää. Joku pojista tiesi, että ”Late kirjoittaa”. Lauri Viita asui kentän lähellä, ja hänestä tuli Hannulle paikallinen esikuva. Hannu harrasti jalkapalloa, jonkin verran myös koripalloa. Seura oli tietysti Pispalan Tarmo.

Lamminpään Saarikorven hautausmaalle haudataan Siinä näkijä missä tekijä -romaanissa nuori tamperelainen vastarintamies Taisto Tammelund. Hautausmaan lähistöllä on myös Taiston mahdollisen esikuvan kotitalo, jonka kellarista poliisi tavoitti ryhmän johtajan Pellervo Takatalon loppusyksyllä 1942. Takatalosta muokkautui Salaman romaanien Pekka Toivola.