BIBLIOFIILI ARVO HENRIK NURMI


ARVO HENRIK NURMI
20.5.1901 Tampere - 7.9.1955 Tampere
Isä Kaarle Nylund - Nurmi Akaalta muutti Tampereelle 1899 ja solmi avioliitton kangasalaisen Ida Siltasen kanssa vuonna 1900. Lapsia neljä: Arvo s.1901, Helmi s. 1904, Saara s. 1907 ja Siiri s. 1912.

Hiljainen, pohdiskeleva Arvo H. Nurmi oli leipätyönsä ohella suorittanut Kansanvalistusseuran kirjeopiston kirjastonhoitajan kurssin ja hoiti rautatieläisten kirjastoa, mutta ennen kaikkea hän oli kirjojen keräilijä ja eläkkeelle siirryttyään yhä enemmän myös kirjakauppias. Hänellä oli antikvariaattiliike pariinkin otteeseen ja hän tarjosi kirjoja myyntiin Bibliphiloksen välityksellä sekä käyden suoraan kirjeenvaihtoa mm. eri kirjastojen ja seurojen hankinnasta vastaavien henkilöiden kanssa.

Bibliophilos 1943
Myyn tai vaihdan
N. 2.000 ERI TEOSTA
joukossa mm. arkkiveisuja ym. pikkupainatuksia, historiaa ja kaunokirjallisuutta (mm. Ahon Rautatie, Leinon Suomalaisia kirjailijoita, Johan Wilhelm). 150-numeroinen itsenäisyystaistelu- ja vapaussotakirjasto. Sanomalehtien irtonumeroita ym. Tiedustelkaa tai vielä parempi lähettäkää toivomuslistanne. Postitus erikoismerkein. ARVO H. NURMI, Tampere, Tammelank. 1.

"Ei kaikkea, vaan kokonaisuutta osassa"

Jo lapsena kotona syntynyt kiinnostus ja rakkaus kirjoihin oli elinikäinen harrastus. Valtionrautateiden palveluksessa Tampereella päivätyönsä tehneen Arvo H. Nurmen elämään harrastus toi mukanaan esimerkiksi aktiivisen osallistumisen paitsi Tampereen myös Helsingin Nuoren Voiman Liiton tapahtumiin. Toiminnan keskipisteenä oli Kirjanystävien kerho, joka perustettiin vuoden 1932 Viipurin talvipäivien aikana, mutta jo aikaisemmin Nuoren Voiman Liiton lehti oli ratkaisevasti vaikuttanut hänen ajatusmaailmaansa. Vuonna 1931 lehdessä ollut porvoolaisen kustannusvirkailijan J.H. Ellilän kolmiosainen artikkelisarja "Keräilyharrastuksista hienoin" antoi, kuten hän itse kirjoittaa, lopullisen sysäyksen kirjojen keräämiseen. Sitä ennen hän oli harrastanut aktiivisesti esimerkiksi postimerkkien keräämistä.

Elämänsisältö löytyi kirjojen maailmasta. Käänteentekevässä artikkelissaan Ellilä kirjoittaa:" Millään tavalla väheksymättä toisia (keräilyharrarrastuksia) tekee silti mieli väittää, että kaikkein hienoimpia käytännössäolevia harrastusaloja on epäilemättä sentään k i r j o j e n k e r ä i l y. Ken sellaiseen innostuu, hän varmasti saa tuntea iloa ja tyydytystä mitä moninaisimmissa muodoissa." Ellilä esittelee edelleen fennica-kirjallisuutemme merkittävän keräilijän Matti Pohdon elämäntyötä ja kehoittaa nykyajan keräilijää noudattamaan ohjetta:"ei kaikkea, vaan kokonaisuutta osassa." Ellilä pitää tärkeänä erikoistumista ja mainitsee eräinä kohteina mm. kotiseutukirjallisuuden ja Kansanvalistusseuran Kalenterien keräämisen. Hän korostaa ei vain pelkkää keräilyä vaan myös saadun kokoelman luettelointia ja merkitsemistä ex libriksin.

Artikkeli herätti Arvo H. Nurmessa aivan uusia ajatuksia, jotka sitten ajanmittaan näkyivät hänen harrastuksessaan. Hänen keräilytoimintansa, jossa jo kyllä aikaisemminkin oli ollut selkeää päämäärän tavoittelua, sai uutta mielekkyyttä ja hän löysi alueet, joille hän halusi keskittyä. Hän oli jo koulupoikana kerännyt määrätietoisesti 50 pennin romaaneja, mutta nyt kotiseutu ja siellä julkaistu kirjallisuus tulivat pääkohteiksi. Hän oli kiinnostunut kaikista kirjoista, mutta erikoisesti hän päätti keskittyä tamperelaiseen kustannustoimintaan, mutta myös kirjan historia ja vanhempain suomalaisten kirjailijoitten teosten ensipainokset kuuluivat keräilytyön piiriin.

Artikkeli ratkaisi koko loppuelämän kestävän kirjaharrastuksen suunnan, kohteen ja toteutuksen. Hänestä tuli systemaattinen keräilijä, joka perehtyi myös huolella taustoihin ja kokonaisuuksiin. Hänestä tuli Tampereen Matti Pohto, joka uutterasti vaivojaan säästämättä kolusi vinttejä, liitereitä, kellareita, antikvariaatteja, romukuormia, jätepaperikeräyksiä ja osto- ja myyntiliikkeitten valikoimia. Hän ei liikkunut vain Tampereella vaan seurasi huutokauppatoimintaa myös sen ulkopuolella. Eläkkeelle jäätyään hän antautui harrastukselleen kokonaan.

`Kirjojen rakastajat` 1932

Aikaisemmin mainittu Ellilän artikkeli toi runsaasti palautetta ja Ellilä vastasi kaikkiin kirjeellä Nuori Voima-lehdessä artikkelin viimeisen osan yhteydessä. Hän toivoi, että perustettaisiin kirjojenkeräilijän kerho tai Nuoren Voiman liittoon "asianomainen harrastuspiiri", koska kiinnostuneita oli niin runsaasti.

Liiton talvijuhlat ja vuosikokous olivat vuoden 1932 tammikuun 9-10 päivinä Viipurissa Suomalaisen Lyseon tiloissa. Talvipäivien yhteydessä oli laaja harrastuspiirien esittäytyminen. Avajaisissa olivat läsnä mm. maaherra Kullervo Manner ja kaupunginjohtaja Aarno Thuneberg. Näyttelyn yleisömäärä kohosi noin kahteen tuhanteen. Näiden talvipäivien yhteydessä NVL:n Askartelijain harrastuspiiristä erosivat itsenäisiksi harrastuspiireiksi Postimerkkeilijäin hp ja Kirjanystävien harrastuspiiri. Vuosikokous valitsi luonnollisesti Kirjanystävien harrastuspiirin johtajaksi toimittaja E.J. Ellilän Porvoosta. Hän oli ollut jo vuosia NVL:n jäsen (kuparimerkki 20.2.26 no 1140), mutta pian kokouksen jälkeen (7.2.32) hyväksyttiin hänen hopeamerkkinäytteenään kolme hänen kirjaluetteloaan: Nuorisoseurakirjallisuus, Suomenkielinen kansanopistokirjallisuus ja hänen oma kirjastonsa. Arvostelun suoritti Liittohallinto.

NVL:n uusi harrastuspiiri `kirjojen rakastajat`, kuten sitä kutsuttiin aivan ensimmäisessä harrastuspiiristä kertovassa artikkelissa, herätti suurta kiinnostusta. Hämmennystä aiheuttivat alkuvaiheessa mm. kriteerit, joilla voisi hakea harrastuspiirin kuparimerkkiä. Todettiin, että kerätyn kirjakokoelman lähettäminen arvosteltavaksi ei olisi kovin monelle mahdollista ja näin ollen päädyttiin siihen, että riittää, kun kirjojen omistaja lähettää "huolellisesti ja yksityiskohtaisesti laaditun luettelon". Luettelosta annettiin myös tarkat ohjeet. Ja lisäksi itse kokoelman olisi oltava yhtenäinen, esim. "jonkun kotimaisen kirjailijan kaikki teokset ensipainoksina, jotakin ammatti- tai harrastusalaa käsittelevä kirjallisuus, kalenterien tai julkaisujen sarja kokonaisena t.m.s. Paljon arvokkaampi on 10 teosta käsittävä yhteisen nimekkeen alle sopiva kokoelma kuin täysi hyllyllinen sattumoisin hankittuja kirjoja. Jonkinmoinen exlibris-kokoelmakin riittää harrastusnäytteeksi, mutta se on kokonaisuudessaan lähetettävä arvosteltavaksi." Samassa toiminnan suuntaviivoja kartoittavassa artikkelissa kerrottiin jo harrastuspiirin jäsenille tarjottavista bibliofiilisistä painatteista - numeroiduista painoksista ja tekijän omakätisesti nimeämistä painoksista". Lisäksi haluttiin harrastuspiirin yhteyteen antikvariaatti- tai kirjapörssiä, joka edistäisi harrastuspiirin jäsenten kirjahankintaa ja kaksoiskappaleiden vaihtoa. Todettiin vain, että vasta jäsenmäärän karttuessa voitaisiin toimittaa painettuja luetteloita ja saada aikaan tehokas kirjavälitys.

Ensimmäisenä toimintavuonna harrastuspiiriin hyväksyttiin 13 jäsentä ja heidän joukossaan oli talvipäivilläkin mukana ollut Arvo Henrik Nurmi (jäsennumero 1850). Arvo H. Nurmen harrastusnäytetyönä oli Luettelo omaan kirjastoon sisältyvästä sarjasta Kansanvalistusseuran kalentereja vuosilta 1881-1932. Arvioijana oli Ellilä harrastuspiirinsä puheenjohtajana. Harrastusnäytetyö oli alkuna Arvo H. Nurmen kirjalliselle toiminnalle.

NVL:n harrastuspiirin tuki toi Arvo H. Nurmen uudelle harrastukselle määrätietoista pyrkimystä tietoisiin päämääriin ja niinpä hän myöhemmin omassa kirjastostaan kertovassa artikkelissaan mainitseekin, että 30-luvun puolivälistä lähtien hän käytti kaiken vapaa-aikansa harrastuksensa parissa. Ellilä herätti myös ajatuksen yhdistyksen omasta lehdestä. Idea toteutui kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1942, kun Bibliophilos alkoi ilmestyä ja hänestä tuli lehden päätoimittaja. Lehden avustajakuntaan kuului myös Arvo H. Nurmi.

Tampereelle jo 1922 perustetun Nuoren Voiman Liiton kerhon toimintaan hän osallistui myös innokkaasti kertoi aikoinaan rautateiden palveluksessa yhtä aikaa Nurmen kanssa työskennellyt Martti Salo.

Arvo H. Nurmen kokoelmat ja tutkimus

Arvo H. Nurmella oli monia muistoja lapsuuteen liittyvistä kirjoista, mutta Tamperelaisia kirjoja- artikkelissaan hän kertoo Taavetin huoneen herra-kirjasta ja siihen sisältyvän kuvan vaikutuksesta, joka oli niin merkittävä, että hän nimitti kirjaa `pahan enkelin kirjaksi`. Myöhemmin hänellä oli kyseinen kirja useina eri laitoksina omassa kirjastossaan. Vaikuttavana kokemuksena hän myös mainitsee perheen kokoontumisen katselemaan Dorèn Kuvaraamattua. Perheessä oli juhlahetki, kun "lapsikatras kahdesti vuodessa kokoontui katselemaan ja ihmettelemään `piirongin lahvissa` säilytettyä raamattua". Kaunokirjallisista teoksista ensimmäiset muistot liittyvät isän Rautatiekirjakaupasta joululahjoina (1914) saamiin Leinon Pankkiherroihin ja Valakorven Penuun. Samoihin aikoihin hän keräili jo aiemmin mainittuja 50 pennin romaaneja, mutta myi ne sodan syttyessä paikalliseen Antikvaariseen kirjakauppaan peläten menettävänsä niihin sijoittamansa rahat.

Varsinainen laajamittainen kirjojen keräily sai alkunsa 30-luvun puolivälissä ja neljäkymmentäluvun alkupuolella hän jo ilmoitti Bibliophiloksessa myyvänsä tai vaihtavansa kirjojaan. Kokoelmassa hän ilmoittaa olleen silloin oli yli 2000 tuhatta teosta.

Hänen kirjakokoelmansa kasvoi kuitenkin aikaa myöden niin laajaksi, että kotiin mahtui vain Tampere-kokoelma ja ensipainokset, muu kokoelma oli varastoituna muualle. Varastoissa olikin 50-luvun puolivälissä kirjallisuutta yli 100 hyllymetrin verran.

Kokoelman kartuttamisen yhteydessä oli hänen tehtävä tutkimusta. Kun hän halusi kerätä Tampereella kustannetun ja painetun kirjallisuuden hänen oli etsittävä tieto siitä, mitä kustantajia täällä oli ollut ja mitä oli kustannettu ja painettu? Koska aiheesta ei ollut painettuna erikseen mitään yhtäjäksoista esitystä, julkaisi Nurmi Luettelon Tampereella ilmestyneestä kirjallisuudesta vuosina 1866-1916 (1937) ja artikkelin Tamperelaisesta kustannustoiminnasta (1939). Edellisen perusteella hänet hyväksyttiin Nuoren Voiman Liiton hopeamerkkijäseneksi (7.V.37). Luettelon pohjana oli hänen oma kirjastonsa. NVL:n arviointi korosti "vuosia kestänyttä harrastusta ja uutteruutta kysyvää työtä, sillä kokoelma sisältää pääasiassa hyvin vaikeasti saatavaa pikkukustantajain julkaisemaa pikkukirjallisuutta, jonka jokaisen numeron saaminen merkitsee löytöä". Lausunnon antajina olivat E.J. Ellilä, Eino Mikkola ja V.J. Kallio.

Pari vuotta myöhemmin julkaistu Tammerkoski-lehden artikkeli kertoo varsinaisen "Tamperelaisen kustannustoiminnan" alkaneen parisivuisesta pienpainatteesta nimeltä Pilgrims-Sång ja tehtailija Henrik Liljeroosin uskonnollisista kirjasista vuodelta 1867. Ensimmäinen kirjapaino, F.V. Frenckellin kirjapaino, oli Tampereelle saatu edellisenä vuonna. Artikkeli kertoo kustantajista aina 20-luvulle asti. Siinä hän myös kirjoittaa Martinin kirjansitomoliikkeestä, joka oli koulun jälkeen hänen ensimmäinen työpaikkansa kolmen vuoden ajan.

Kaikki hänen luettelonsa ja artikkelinsa syntyivät ahkeran työn tuloksena. Tampereella ilmestyneen kirjallisuuden luettelo ja artikkeli tamperelaisesta kustannustoiminnasta syntyivät luontevasti keräilytyön yhteydessä, kun hänelle oli syntynyt tietoinen kuva hänen omasta tehtävästään. Selvittäessään tamperelaiskustanteita hän oli myös joutunut ongelmiin salanimillä kirjoittavien suuren joukon edessä. Systemaattisena tutkijana hän oli jo vuonna 1941 koonnut tuhannen salanimen kortiston, jonka hän kirjoitti puhtaaksi ja lahjoitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle: Suomenkielisen kirjallisuutemme salanimiä ja nimimerkkejä vuodesta 1885 alkaen (1-1000). (Tampere 1941. 152 s. - SKS). Seuraavien 12 aktiivisen vuoden jälkeen hän lahjoitti SKS:lle 32-sivuisen täydennysluettelon: Täydennyksiä V.J. Kallion teokseen `Fennica - kirjallisuuden salanimiä ja nimimerkkejä`.

Yhdessä E.J. Ellilän kanssa hän julkaisi vuonna 1944 artikkelin Isak Julinin kirjankustannustoiminnasta Tampereella. Samana vuonna hän myös kertoi Bibliophiloksen lukijoille omasta kirjastostaan ja 1949 Ellilän toimittamassa kokoomateoksessa Oma kirjastoni laajemmin samasta aiheesta. Kumpikin artikkeli koskee kuitenkin lähinnä Tampere- kokoelmaa, muu kokoelma, joka sekin oli varsin laaja, jää melkein huomiotta.

Tampere-kokoelma

Toukokuussa 1955 (4.5.1955) Arvo H. Nurmi tarjosi kaupungille kirjastoaan "yli 3200 painotuotetta sisältävää, Tampereella ilmestynyttä tai Tamperetta käsittelevää kirjakokoelmaa." Itse hän kuvailee sitä seuraavaan tapaan: "Kokoelma käsittää kirjoja hyvin eri aloilta ja jonkin verran kokoelmaani valaisee oheinen luettelo, joka sisältää maininnan tamperelaisista kirjojen julkaisijoista ja näiden julkaisujen määristä.

Olen pakoitettu luopumaan kokoelmistani lähinnä sen vuoksi, että minulle tuottaa vaikeuksia kirjojen säilyttäminen. Asuntoni on myös vanhassa puutalossa. Jos sattuisi käymään niin ikävästi, että talossa syttyisi tulipalo, olisi olemassa suuri vaara kokoelman tuhoutumiselle, mikä mielestäni olisi suuri vahinko. Tuomari Hietala ja aktuaari Kanerva ovat käyneet kokoelmaan tutustumassa ja voivat näin ollen antaa siitä jonkinlaisen kuvan."

Nurmi oli tarjonnut kokoelmaa jo aikaisemmin Tampere-seuralle ja mukana seurasivat Unto Kanervan ja Tampere-seuran lausunnot. Tampere-Seura ehdotti kirjojen sijoittamista johonkin yleiseen kokoelmaan, koska seura katsoi sen vaativan jatkuvaa hoitoa ja täydentämistä ja seuralla ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia eikä tarvittavia tilojakaan. Seura ehdottikin kokoelman sijoittamista kaupunginarkistoon. Kanerva, joka oli tutustunut kirjastoon, piti sitä kokonaisuutena - joskaan ei täydellisenä, sillä kokoelmassa oli myöskin tamperelaisten muualla painattamia kirjoja, jotka eivät koskeneet Tamperetta.

Kaupunginhallitus käsitteli myyntitarjousta ja päätti ostaa kokoelman tarjotulla 200.000 markan hinnalla ja sijoittaa sen kaupunginarkistoon Tampere-kokoelmaa täydentämään. Asia kuitenkin raukesi Nurmen peruuttaessa tarjouksensa ennen valtuuston päätöstä.

Kun Arvo H. Nurmi jo samana syksynä äkillisesti kuoli, tarjosivat hänen vanhempansa kokoelmaa Tampereen kaupunginkirjastolle. Kirjastoneuvos Ellilä painotti Aamulehden palstoillakin lokakuussa 1955 kokoelmien merkitystä Tampereen kaupungille ja esitti suuntaviivat kokoelman käytöstä. Asia käsiteltiin kirjastolautakunnassa 20.3.1956. Lautakunnan kokouksessa olivat läsnä mm. Unto Kanerva ja kirjastonjohtaja Mikko Mäkelä. Lahjoitus päätettiin ottaa vastaan jo Ellilän kaavailemilla ja sittemmin lahjoituskirjassa mainituilla ehdoilla:

  1. Kirjasto säilytetään yhteisenä nimellä Arvo H. Nurmen Tampere-kirjasto
  2. Kaupunginkirjasto luetteloi ja painattaa luettelon
  3. Luettelo painetaan Tampereella ja
  4. Kirjasto on vapaasti kaikkien käytettävissä kaupunginkirjastossa, mutta ei kotilainauksina.
Kirjaston lopullinen luovutus tapahtui 17.10.1957.

Kokoelman sisältö

Koska Arvo H. Nurmen päämäärä oli kerätä Tampereella painettu ja Tamperetta koskeva kirjallisuus, merkitsivät tavoitteet hyvin monenlaisia kirjoja sisältävän kokoelman syntymistä. Nurmen oman luettelon mukaan kokoelma sisälsi noin 3000 kirjaa ja lehteä ja siinä on kirjoja esim. seuraavilta kustantajilta:

Isak Julin                          1898-1918         162
W. Toivonen                         1885-1914         155
J.F. Olan                           1882-1952         107
Tampereen työväen sanomalehti oy    1897-1953          99
Osk. Wäinämöinen                    1896-1910          69
Emil Hagelberg                      1867-1892          72
B.E. Martin                         1871-1920          54 

Kokolemassa on tällä hetkellä noin 3600 painatetta. Arkkikirjallisuus on omana ryhmänään ja senjälkeen koko muu aineisto on aakkosellisessa järjestyksessä. Ensimmäisenä on E. Aaltosen Neljä uutta ja kaunista nimipäivälaulua vuodelta 1884 ja viimeisenä A. Östergrenin Keittokirja (Isak Julin) vuodelta 1915. Väliin mahtuu kirjallisuutta kaikilta alueilta 1800-luvun alkupuolelta alkaen. Uskonnollista kirjallisuutta, kuten virsikirjoja, katkismuksia ja postilloja, on runsaasti. Kokoelmassa on aapisia, kaunokirjallisuutta, historiaa, työväenkirjallisuutta, aikakauskirjoja, lehtisiä, yhdistysten ja yhtiöitten toimintakertomuksia, sääntöjä, hintaluetteloita ja muita pienpainatteita sekä koko joukko lehtiä jne.

Arvo H. Nurmen laajasta kirjastosta on vain Tampere-kokoelma jäljellä yhtenäisenä kokonaisuutena Tampereen kaupunginkirjaston käsikirjastossa. Einar Palmunen antaa kuitenkin hieman tietoja siitä, mitä kirjoja on muutamiin muihin kokoelmiin siirtynyt. Palmusen keräämä Oulun yliopiston kirjastoon päätynyt hartauskirjojen kokoelma sai tuntuvaa täydennystä Nurmen kirjastosta. Hänen Nurmelta ostamansa Larin Kyöstin kirjojen kokoelma on Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa. Kokoelma Aleksis Kiven ensipainoksia ja harvinaisuuksia taas on Nurmijärven kunnankirjastossa. NVL:n talvipäivien yhteydessä pidetyssä näyttelyssä Hämeenlinnassa 1964 paikallinen kerho esitteli mm. Aleksis Kiven teoksia. Kiven ensipainokset, silloisesta Palmusen kokoelmasta, olivat esillä melkein täydellisinä ja ne olivat lähes kaikki alkuaan Arvo H. Nurmen kokoelmista.

H.C. Andersen-keräys 1955

Arvo H. Nurmen aloitteesta Nuoren Voiman Liiton Kirjanystävät järjestivät Suomessa H. C. Andersenin juhlavuoden kunniaksi kirjakeräyksen. Jo vuotta aikaisemmin hän oli tehnyt luettelon Andersenin suomennoksista Hultinin ja Vasenius-Pakarisen luetteloiden perusteella. Parin vuoden keräyksen tuloksena voitiin Tanskaan lähettää 150 suomeksi käännettyä Andersenin teosta, joista osa meni Kööpenhaminan kuninkaalliseen kirjastoon ja osa Andersenin museoon Odenseen.

"Kirjat olivat hänelle välttämättömiä kuin ruoka ja ilma. Mikään muu ei oikeastaan merkinnyt mitään"

(Einar Palmunen, Bibliophilos 1955)

Omaa kokoelmaansa hän oli esitellyt ainakin pariin otteeseen NVL:n talvipäivien yhteydessä - ensimmäisellä kerralla Tähtikirjoja (1934) ja toisella kerralla liiton 30-vuotisjuhlien yhteydessä (1951) tamperelaisia pilalehtiä. Arvo H. Nurmi laati kokoelmastaan kortistonmuotoisen luettelon ja liimasi kirjoihin oman ex libriksensä. Niitä hänellä oli kaksi. Toisen oli tehnyt taiteilija Toivo Tuomisto vuonna 1929 ja toisen taiteilija Erkki Tanttu vuonna 1938. Jälkimmäinen veturiaiheinen ex libris on kirjoissa. Ex libristen käytön yleistäminen ja kehittäminen oli osa kirjanystävien harrastuspiirin toimintaa.

Painamattomat lähteet:

Painetut lähteet:

Haastattelu:

Osallistuminen näyttelyihin:

ARVO HENRIK NURMEN TUTKIMUKSET 1932-1953

Painamattomat tutkimukset:

1932 Luettelo omaan kirjastoon sisältyvästä sarjasta Kansanvalistusseuran kalentereja (1881-1932). (NVL:n kuparimerkkinäytteenä hyväksytty 1932.)
1937 Luettelo Tampereella ilmestyneestä kirjallisuudesta vuosina 1866-1916. (NVL:n hopeamerkkinäytteenä hyväksytty 7.V.37).
1941 Suomenkielisen kirjallisuutemme salanimiä ja nimimerkkejä vuodesta 1885 alkaen. (1-1000). Tampere. 152 s. - SKS.
1953 Täydennyksiä V.J. Kallion teokseen "Fennica - kirjallisuuden salanimiä ja nimimerkkejä" (1939). Tampere. Fol.1. 32 s. - SKS.

Artikkelit:

1939 Tamperelaisesta kustannustoiminnasta. Tammerkoski 1939 s.119-125. Myös erip. (Tampere) 1940. 7 s.
1944 & E. J. Ellilä, Isak Julinin kirjankustannustoiminta Tampereella.- Bibliophilos 1944: 2 s. 22-25. Myös: Tammerkoski 1957 s. 125-126.
1944 Kirjastoni. - Bibliophilos 1944: 3-4 s. 47-49.
1949 Tamperelaisia kirjoja. - Oma kirjastoni. Toim. E. J. Ellilä. Porvoo 1949. S. 117-128.

(Julkaistu: Tammerkoski 1994:9-10)

Tuula Rantanen
Päivitetty heinäkuussa 1998.


Käsikirjaston etusivu