PIISPA JAAKKO GUMMERUKSEN kirjaston vaiheita 1934-1995

Piispa Jaakko Gummeruksen (13.10.1870 Sääminki - 24.11.1933 Tampere) laajan kirjaston sijoituspaikaksi hänen kuoltuaan tuli Tampereen kaupunginkirjasto jo vuoden 1934 aikana. Jaakko Gummerus, teologi ja tutkija, työskenteli Helsingin yliopiston professorina vuosina 1900-1920 ja sen jälkeen aluksi Porvoon (1920-) ja myöhemmin Tampereen piispana vuodesta 1923. Hänen tutkijanroolistaan ilmestyi vuonna 1993 Matti Ijäksen väitöskirja "Jaakko Gummerus kirkkohistoriantutkijana" ja arviointien yhteydessä todettiin, että Gummeruksen kirjastosta tarvittaisiin enemmän tietoa.

Kirjaston oston yhteydessä kerääntyneestä asiakirjamateriaalista käy ilmi, että kokoelma jakaantui seuraavasti; kirjat jäivät Tampereelle, kun taas käsikirjoitukset ja kirjeenvaihto sijoitettiin muualle. Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoituskokoelmassa on hankintoihin liittyvää Gummeruksen kirjeenvaihtoa antikvariaattiliikkeisiin Suomessa ja muualla Euroopassa sekä kirjaston luetteloita. Osa kirjeenvaihtoa koskien mm. hänen julkaisutoimintaansa on sijoitettu Oulun maakunta-arkistoon.

Jaakko Gummerus oli merkittävä tutkija ja vuosikymmenien kuluessa hän keräsi laajan kirjakokoelman. Hän hankki itse kirjallisuutta, mutta vastaanotti myös paljon kirjallisuutta tutkijoilta lahjoituksina. Kirjeenvaihdon valossa näyttää siltä, että Gummerus kartutti kirjastoaan kulloisenkin työn, tutkimusten ja harrastusten sanelemien tarpeiden mukaan. Maailmansodan jälkeen Jaakko Gummerus totesi, että kirjastoa olisi tullut laajentaa ennen sotia, jolloin hinnat olivat edullisimmillaan. Kirjasto sisälsi parin kolmen vuosisadan ajalta suvun kokoelmia ja omia hankintoja on opiskeluajoista lähtien esim. Saksasta.

Gummeruksen tutkimuskohteita olivat mm. kirkkohistoria ja siirtyminen piispaksi Tampereelle sai aikaan sen, että hän alkoi tutkia myös tämän alueen historiaa. 30-luvulla ilmestyivät tutkimukset Johannes Gossnerista ja 1800-luvun alkupuolella Tampereella vaikuttaneesta Ferdinand Uhdesta, joka toi tänne Pietarista gossnerilaisuuden. Oman hiippakunnan tilasta hän kirjoitti laajat kertomukset, ensimmäiset laatuaan, vuosilta 1917-1922 ja 1927-1932.

Tampereen historiallisen seuran ensimmäisenä puheenjohtajana (1925-33) Gummerus teki monia tärkeitä aloitteita ja luennoissaan seuran kokouksissa hän käsitteli paitsi Tampereen oloja myös yleisempiä kysymyksiä. Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran sihteerinä hän kiinnitti jo vuosisadan alussa huomiota kirkonarkistojen tutkimattomiin aineistoihin, joiden luetteloimista varten seura jakoikin stipendejä. Gummeruksen aineiston joukossa Tampereen kaupunginarkistossa on luetteloa Tampereen seudun kirkonarkistoissa olevista keskiajan ja 1500- sekä 1600-lukujen kirjallisuudesta ja hänen kirjastoluettelossaan on vastaavanlaista listausta muualta maasta (Piispa Jaakko Gummeruksen kirjastoluettelo s. 65-67). Tampereen Historiallisen Seuran puheenjohtajana hän myös esitti ja sai aikaan, että Tampereen kaupunginkirjastossa luetteloitiin 20-luvun lopussa kirjaston historialliset kirjat historiantutkijain ja harrastajien tarpeita varten - tuohon aikaan ei ollut vielä käytettävissä Suomen Historiallista Bibliografiaa. Kirjoja hankkiessaan Gummerus käytti apunaan antikvariaattien luetteloita. Antikvariaattiliikkeiden ja Jaakko Gummeruksen välisestä kirjeenvaihdosta on mielenkiintoista seurata kirjaston kehitystä.

Tammerfors, Finland den 7 April 1929
J. Halle Antiquariat, Munchen.
Aus Ihrem Katalog 65 (Drucke des sechszehnten Jahrhunderts) II, Seite 180, bestelle ich das Buch N:r 492: U r b. R e g i u s, Seelen ertzney fur die gesunden vnd krancken.......M.D.XXX. Sollte diese Auflage schon verkauft worden sein, ist ein anderer Druck des Buches mir ebenso willkommen, doch sollte sie eine nicht spätere als aus den 40-er Jahren sein. Ich wäre dankbar fur eine möglichst schnelle Zusendung. Den Preis - nach dem Kataloge M.20. - bitte ich, wenn dies von Deutschland aus möglich ist, nachzunehmen. Kataloge ueber Arbeiten zu der Geschichte und Geographie der skandinavischen Länder sind mir immer willkommen.
Hochachtungsvoll
Bischof D.theol.

Kyseinen tilaus koskee Gummeruksen kokoelman vanhinta painettua kirjaa ja siitä käy ilmi, että hän hyvin aktiivisesti keräsi myös historiaa ja maantiedettä koskevaa kirjallisuutta. Piispa Jaakko Gummeruksen työhuoneen ja kirjastohuoneen lisäksi kirjoja oli jopa ullakolla. Kokoelman käytön helpottamiseksi aineisto luetteloitiin kolmekymmentäluvulla . Parin vuoden työn tuloksena saatiin kokonaiskuva kirjaston laajuudesta. Korttiluetteloon sisältyi 5947 nidettä ja lisäksi erillisessä luettelossa oli noin 2000 kirjaa ja kirjasta. Kirjaston kononaismääräksi saatiin noin 16 000 nidosta sekä 200-300 käsikirjoitusta. Kokoelman laajuus sekä sen tieteellinen arvo herättivät piispa Jaakko Gummeruksen kuoleman jälkeen toivomuksen sen säilyttämisestä kokonaisena jatkossakin.

Professori Martti Ruuth ja tohtori Ilmari Salonen ottivat tehtäväkseen kokoelman arvioimisen sekä käsikirjoitusten tarkastamisen ja järjestämisen. Käsikirjoituksiin sisältyi huomattavasti julkaisuvalmista aineistoa sekä lisäksi piispan eri tilaisuuksissa pitämien esitysten käsikirjoitukset. Hänellä oli tapana valmistella huolellisesti kaikki puheensa ja säilyttää ne. Viimeisin tutkimuskohde oli Agricolan Rukouskirjan lähteiden selitysteos, jonka käsikirjoitusta Gummerus valmisteli vielä sairasvuoteellaan ja sai valmiiksi 900 käsikirjoitussivua. Teoksesta jäi puuttumaan vain noin sata sivua. Aineisto oli kuitenkin siinä määrin koossa, että kirja saatiin julkaistua vuonna 1941.

Aloitteentekijänä Tampereen Historiallinen Seura

Aamulehden laajassa artikkelissa vuoden 1933 viimeisessä sunnuntainumerossa esiteltiin kirjastoa ja sen merkitystä lehden lukijoille. Samalla viikolla pidetyssä Tampereen Historiallisen Seuran kokouksessa ainoana käsiteltävänä asiana oli piispa Jaakko Gummeruksen omaisten seuran sihteerille lehtori Alpo Silanderille esittämä toivomus kokoelman sijoittumisesta Tampereelle.

Tohtori O. A. Kallion ja lehtori Alpo Silanderin allekirjoittama Tampereen historiallisen seuran aloite kirjaston ostamiseksi kaupungille jätettiin kaupunginhallitukselle kokousta seuraavana päivänä 5.1.1934. Esityksessä suositeltiin kokoelman sijoittamista erikoisosastona kaupunginkirjaston yhteyteen:

"Kuten tiettyä, jätti piispa Jaakko Gummerus vainaja jälkeensä kirjaston, joka laajuudeltaan ja laadultaan on maamme edustavimpia ja merkittävimpiä yksityiskirjastoja. Luetteloituna se ilmoituksen mukaan sisältää noin 16 000 nidosta, ja sen rahallinen arvo nousee meidän oloissamme perin huomattavaan summaan varsinkin kun siinä on tieteellisiä harvinaisuuksia, joita ei edes Helsingin yliopiston kirjasto omistane. Teologisiin ja kirkkohistoriallisiin teoksiin nähden se on asiantuntijan lausunnon mukaan meillä suorastaan ainoalaatuinen, mutta samalla se myös suuressa määrin on sisällykseltään yleishumanistinen ennen kaikkea yleishistoriallinen.

Sanomatta on selvää, mikä kulttuurimenetys koituisi, jos tätä systemaattisesti koottua ja mitä suurimmalla huolella järjestettyä ja vaalittua ensiluokkaista kirjastoa ei saataisi kokonaisena säilymään, vaan se hajoaisi. Kun kirjaston kohtaloa ei vielä ole ratkaistu ja kun tiedossamme on, että piispa Gummeruksen lähimmät omaiset soisivat sen ehyenä jäävän juuri Tampereelle, olemme kääntyneet arvoisan Kaupunginhallituksen puoleen siinä mielessä, että Kaupunginhallitus ryhtyisi toimiin, että Tampereen kaupunki lunastaisi sen ja sijoittaisi sen Kaupunginkirjastoon mieluimmin piispa Gummeruksen nimeä kantavana erillisenä osastona. Jos niin tapahtuisi, tulisivat tutkijat kautta maan epäilemättä useinkin turvautumaan näin laajennettuun kirjastoomme. Meidän ei tarvinne tähdentää, kuinka tämä seikka olisi omiaan tehostamaan sanotun laitoksen arvoa ja merkitystä.

Rahallinen puoli olisi kuulemamme mukaan siten järjestettävissä, että ostaja suorittaisi sovitun erän eri vuosiin jaettuna. Kun piispa Gummeruksen omaiset helmikuun alussa muuttavat asuntoa, olisi suotavaa, että sitä ennen ensi tilassa asetuttaisiin kosketuksiin heidän kanssaan. Tampereen kaupunki on tunnustusta ansaitsevalla tavalla kannattanut ja tukenut sivistyspyrintöjä, koskivatpa nämä kansanvalistusharrastuksia, taiteellisia rientoja tai tieteellistä laatua olevia pyrkimyksiä. Näin ollen rohkenemme toivoa, että esitykseemme suhtauduttaisiin myötämielisesti ja että se saisi myönteisen ratkaisun."

Kokoelman osto

Jo samana päivänä kaupunginhallitus lähetti kirjaston johtokunnalle kirjelmän, jossa se pyysi lausuntoa Tampereen Historiallisen Seuran ehdotuksesta. Kaupunginhallituksessa annettiin asiasta useampia puoltavia lausuntoja ennen asian seuraavaa käsittelyä. Asiaa puolsivat Tampereen hiippakunnan piispa Aleksi Lehtonen yhdessä kirkkohistorian professori Martti Ruthin kanssa ja seurakunnan kappalainen A. E. Jokipii, joka oli tutustunut kokoelman sisältöön kaupunginkirjaston asiantuntijana.

Piispatar Siiri Gummerus antoi kaksi selvitystä; toisen kokoelman sisällöstä ja toisen hintaehdoista. Hän jätti kaupunginhallitukselle kirjastosta tehdyt kortit, joihin oli merkitty 5947 nidettä ja lisäksi hän ilmoitti, että kirjastonjohtaja Armo Keravuori oli saanut luettelon, joka sisälsi noin 2000 nidettä ja "lisäksi kirjastoon kuuluu 2000 kirjaa ja kirjasta, jotka on ainoastaan luettu, mutta ei luetteloitu. Sidottuja niteitä on 2963". Kirjaston johtokunta, johon mm. O.A. Kallio kuului, asettui vastauksessaan oston kannalle, mutta ennen ratkaisua kaupunginhallitus pyysi vielä tarkempaa selvitystä siitä, mitä vuotuisia lisäkustannuksia osto aiheuttaisi ja mahtuisiko kokoelma nykyisiin tiloihin? Kirjaston seuraavassa kirjelmässä todettiin, että ostosta ei välttämättä aiheutuisi lisäkustannuksia, jos kokoelman aiheuttama työ voitaisiin jakaa usealle vuodelle. Mikäli taas haluttaisiin saada kokoelma nopeasti käyttökuntoon, se merkitsisi lisätyövoiman tarvetta.

Vuoden lopussa Tampereen kaupunginhallitus ilmoitti Historialliselle seuralle aloitteen johtaneen tuloksiin. Tampereen seurakunta, tuomiokapituli ja kaupungin valtuusto ostivat kokoelman 28.6. päivätyllä kauppakirjalla siten, että kirkkovaltuusto myönsi tarkoitukseen 50 000 mk, tuomiokapituli 25 000 mk ja kaupunginvaltuusto 25 000 mk. Piispa Jaakko Gummeruksen kirjastosta tuli kaupungin omaisuutta ja lisäksi sovittiin, että kaupunki kustantaisi kirjojen sidottamisen ja luetteloinnin kaupunginkirjaston yhteydessä. Kirjaston yleistajuinen osa päätettiin yhdistää johtokunnan tekemän päätöksen mukaan kaupunginkirjaston yleiseen lainausosastoon, mutta tieteellistä päätettiin säilyttää tieteellisen lukusalin yhteydessä.

Gummeruksen kokoelma

Pääosa kirjastosta siirrettiin jo kesällä 1934 kaupunginkirjastoon. Kokoelma sijoitettiin kirjastotalon pääkerrokseen omaan "Gummeruksen huoneeseen", joka oli aikaisemmin toiminut kerhohuoneena. Kirjojen sijoittamista varten hankittiin kolme suurta kaksipuolista hyllyä, joihin mahtui jokaiseen pari - kolmetuhatta nidosta.

Kirjaston järjestelyn ja käyttökuntoon saattamisen arveltiin vievän joitakin vuosia, sillä työ tehtiin muiden töiden ohella. Ostettu kokoelma sisälsi noin 8000 kirjaa ja lisäksi noin 2000 pikkukirjasta. Kirjaston omissa kokoelmissa oli tuolloin 77 000 kirjaa ja normaali vuotuinen lisäys oli noin 5000 nidosta. Ostettaessa kirjoista oli noin 2000 valmiiksi sidottuina ja ensimmäisen vuoden aikana sidotettiin 1000 kirjaa. Jäljelläolevien sidottamisen (4000) arveltiin tapahtuvan seuraavien viiden vuoden kuluessa. Kirjaston luetteloiminen eli sen vieminen kaupunginkirjaston kantakirjaan oli käynnistynyt jo loppuvuonna 1934 ja maaliskuun alussa 1935 voitiin tamperelaisille kertoa, että arvokkain osa kirjastoa olikin saatu jo luetteloitua ja sitä voitiin antaa tutkijoiden käyttöön luettelon mukaan.

Ostotapahtumien yhteydessä kirjastonjohtaja Armo Keravuori ja kirkkoherra A.E. Jokipii olivat tutustuneet perusteellisesti kokoelmaan, jonka sisällöstä he kertoivat laajassa artikkelissa Aamulehdessä. Artikkelissa todettiin kokoelman sisältävän teologista kirjallisuutta nelisen tuhatta kirjaa, joiden joukossa oli todellisia harvinaisuuksia. Jaakko Gummeruksen systemaattisesti keräämä vanhan kirjallisuuden kokoelma sisälsi kirjallisuutta erityisesti hänen omilta tutkimusalueiltaan. Kirjastoa tutkittaessa havaittiin hänellä olleen mm. joukko Aleksis Kiven alkuperäisiä käsikirjoituksia. Nämä eivät kuitenkaan sisälly kaupunginkirjastoon tulleeseen kokoelmaan, vaan ne on sijoitettu Valtionarkistoon ja kopioitu myös SKS:n kokoelmiin. Vanhoja teoksia kokoelmassa oli noin 150, joukossa mm. kaksi inkunaabelia: "Bartholomaeus de Chaimis, Interrogatorium sine Confessionale" ja "Guido de Monte Rotheria, Manipulus curatorum". Kokoelmassa oli kuusi 1500-luvun kirjaa, joiden joukossa täydellinen, hyvin säilynyt alkuperäisiin kansiin sidottu "Missale, Romanum"- messukirja vuodelta 1589. Mukana oli Erik Sorolaisen Postilla, useita Gezeliusten teoksia, Abraham Achreniuksen ruotsinkielinen saarnakirja vuodelta 1752, ruotsalaisen Viipurin piispana toimineen Pietari Bångin "Priscorum Sveogothorum ecclesia" vuodelta 1675, Alceniuksen "Genealogia Sursilliana", Strandbergin "Åbo stifts herdaminne", pergamenttisidoksinen Gottfried Arnoldin "Kirchen- und Ketzerhistorie" (1700) ja lapinkielinen rukous- ja käsikirja "Manuale Lapponicum" vuodelta 1669.

Kokoelmassa oli huomattava määrä kirkkohistoriallista kirjallisuutta ja erityisesti patristiikkaa eli alkukirkon ja kirkkoisien aikaa käsittelevää kirjallisuutta. Dogmihistoriaa oli runsaasti, josta esimerkkinä Adolf Harnackin "Lehrbuch der Dogmengeschichte" I-III. Pohjoismaista kirkkohistoriaa oli laajasti myöskin katoliselta ajalta. Luonnollisesti Suomen kirkkohistorian osuus oli hyvin täydellinen. Kokoelmassa oli lisäksi teoksia, jotka käsittelivät uskonnollista elämää, uskonnon historiaa, lähetystointa, seurakuntien ja pitäjien historiaa.

Vanhan ja Uuden testamentin tutkimusta käsittelevää kirjallisuutta oli paljon. Huomattava kokoelma oli erilaisia pappeinkokousten- ja ekumeenisen liikkeen kirjallisuutta painettuina pöytäkirjoina ja kokousselostuksina.

Kirkollisista hakuteoksista mainittakoon mm. 24-osainen "Realencyclopädie fur protestantische Theologie und Kirche" ja 4-osainen Kirke-Leksikon for Norden, johon Gummerus kirjoitti myös itse. Kokoelmaan kuului myös runsaasti teologisia aikakauskirjoja, erikoisesti saksalaisia.

Yleistieteellinen kokoelma sisälsi runsaasti Suomen ja Euroopan historiallista kirjallisuutta, samoin esimerkiksi Suomen tiedeakatemian tieteellisiä julkaisusarjoja. Tähän osaan kokoelmaa kuului teoksia, jotka jo ennestään olivat kirjaston kokoelmissa, mutta myös huomattavasti aivan uutta materiaalia. Kokoelmaan kuulunut kaunokirjallisuus liitettiin kirjaston yleiseen osastoon.

Kokoelman luetteloista

Koska kokoelma oli luetteloitu piispa Gummeruksen eläessä, on tutkijoilla tuon korttimuotoisen luettelon avulla mahdollisuus perehtyä kirjastoon Helsingin yliopiston kirjaston käsikirjoitusosastossa. Sen lisäksi kokoelmasta on myös erillinen monistettu luettelo, Piispa Jaakko Gummeruksen kirjastoluettelo, joka käsittää 129 foliokokoista lehteä. Näitä luetteloita on ainakin seitsemän, niistä neljä on Oulun maakunta-arkistossa ja yksi Helsingin yliopistossa. Tampereella oleva luettelo on aikojen kuluessa kärsinyt kovasti. Alkulehdet ovat repaleiset ja kansilehdestä on jäljellä vain osa. Luetteloon on lyijykynällä merkitty teosten arvioituja hintoja ja lopussa luetellaan sellaisia piispan kodin kirjoja, joita ei ole luetteloon eritelty, kuten noin 200-300 ruotsalaista ja saksalaista teologista teosta sekä sivuhuoneessa, käytävässä ja osin ullakolla olevia kirjoja.

Luettelo alkaa Walter Friedensburgin teoksella "Geschichte der Universität Wittenberg" (1917) ja ensimmäinen jakso päättyy Wilhelm Kahlin teokseen "Lehrsystem des Kirchenrechts und der Kirchenpolitik." Freiburg 1894. Sen jälkeen alkaa aakkosellinen luettelo alkaen Hilma Aakkulan "Liuksialan kartanon vaiheilla" (1913) sivulta 30 ja päättyy sivulle 94 Frans Äimän teokseen "Lappalaisia lainasanoja Suomen murteissa". Samalta sivulta alkaa uusi aakkostus Antti Aarnen "Vergleichende Märchenforschungen"- teoksella päättyen Virittäjään sivulla 114. Sen jälkeen seuraa kirkkohistoriallisten ja teologisten teosten luettelo, joka jatkuu sivulle 120. Tässä jaksossa on mukana vanhoja teoksia. Loppusivuilla on sekalaista kirjallisuutta alkaen "Yleisen terveysopin alkeista" päätyen teokseen "Ur vår tidsforskning".

Luettelo noudattaa ilmeisesti piispa Gummeruksen omien kirjojen järjestystä kotikirjastossa.

Oulussa on lisäksi erillinen, mutta samaan aikaan syntynyt luettelo: Antikvaarisesti arvokkaita kirjoja Jaakko Gummeruksen kirjastossa. Näitä kaksisivuisia luetteloita, jotka on nidottu samaan tapaan kuin laajempikin luettelo, on kolme kappaletta. Se sisältää seitsemän kirjaa: inkunaabelit ja 1500-luvun kirjat, joista on kuitenkin pois kokoelman vanhin kirja vuodelta 1530. Lisäksi Oulussa on kuusi kappaletta kaksisivuisia luetteloita, joissa ryhmitellään kokoelman kirkkollista aineistoa 96 ryhmään alkaen kohdasta 1. Puheita ja saarnoja ja päätyen kohtaan 95. Saarnoja ja puheita ja 96. Kaikenlaista.

Joidenkin kirjojen kohdalla on lyijykynämerkintä "suvussa säilytettävä". Esimerkiksi vuoden 1809 "Kyrko-Handbokin", jossa on A.J. Gummeruksen signeeraus, toivottiin pysyvän suvussa. Erillisessä kirjekuoressa käsikirjoituskokoelmassa (HYK) on lappu, jossa on tieto, että Aleks. Gummeruksen nahkakantinen "Suomalainen virsikirja" vuodelta 1886 on "Papan kuoltua" siirtynyt "Arvo Gummerukselle, joka 1920 lahjoitti sen Jaakko Gummerukselle piispaksi nimityksen johdosta".

Tampereen Kaupunginkirjastossa alettiin kokoelman siirron jälkeen kirjata kokoelman kirjoja kahteen foliokokoiseen nahkaselkäiseen luetteloon Piispa Gummerukselta ostetut kirjat I-II. Nämä sisältävät tiedot kirjastoon ostetuista Gummeruksen kirjoista ja niistä selviää lisäksi esimerkiksi kirjan kantanumero, merkitsemisaika, kirjan tekijä, kirjan nimi, ilmestymisvuosi, kustantaja, sitomishinta ja aika sekä kirjan luettelointiaika ja mahdolliset siirrot. Tiedot eivät kuitenkaan ole täydelliset: kirjan ja tekijän nimi on lyhennettynä ja merkinnät siirroista ovat vajavaiset. Luetteloon vieminen alkoi Suomalaisen tiedeakatemian sarjoilla ja julkaisuilla, joita oli runsaasti. Vuonna 1935 kirjasto saattoi tiedottaa kaupunkilaisille, että kirjaston arvokkain teologinen osa on luettelon avulla käytettävissä. Vuoden 1935 lopussa kirjaan oli merkitty 5269 teosta. Työ eteni parin vuoden kuluessa nopeasti ja kirjaston vuosikertomuksessa vuonna 1937 voitiin ilmoittaa, että "piispa Jaakko Gummeruksen kirjastossa on 10 008 (ed. v. 9871) nidosta. Piispa Gummeruksen kirjasto on nyttemmin kokonaan kirjoissa, parin viime vuoden lisäykset ovat etupäässä kaksoiskappaleita ja eripainoksia". Kuitenkin vuoden 1945 vuosikertomuksessa kirjasto vielä ilmoitti, että "Tampereen Työväenyhdistyksen (lahjoitettu 1941) ja piispa Jaakko Gummeruksen lahjoittamien kirjastojen luettelointi on vielä kesken tai aivan alkuvaiheessaan ja olisi se mahdollisimman pian suoritettava loppuun, jotta niidenkin kirjavarat saataisiin yleisön käyttöön." Vuoden 1958 inventaariossa mainitaan, että kokoelmassa on 3632 teosta ja loput olivat siis varastoissa. Samana vuonna sai Pispalan sivukirjasto uudet suojat Ahjolan toimitalossa ja sen suojiin sijoitettiin erikoiskokoelmien kirjat, joita ei oltu viety kirjaston kortistoihin.

Tampereen kaupungin käsikirjastossa on korttiluettelo, jonka kirjastonhoitaja Hetti Hannikainen on tehnyt joko 30-luvun lopussa tai 40-luvun alussa. Kortiston alussa todetaan, ettei se ei ole täydellinen, mutta sisältää varastossa olevaa kirjallisuutta.

Tämä runsaan kahdentuhannen kirjan luetteloitu osa on jaettu ryhmiin kirjastossa noudatetun luokittelun mukaisesti. Siinä on valtaosa 1900-luvulla painettua kirjallisuutta ja melkoisesti 1800-luvulla painettua, mutta vain vajaa 30 teosta 1700-luvulta ja yksi 1500-luvulta. Viimemainittu oli Missale Romanum vuodelta 1589, joka oli mukana arvokkaiden kirjojen luettelossa.

Kaikki kokoelman kirjat oli kuitenkin leimattu Piispa Jaakko Gummeruksen kokoelma - leimalla ja lisäksi numeroitu, joten ne ovat aina muista kirjoista erotettavissa. Sen jälkeen kun kokoelma hajoitettiin, käsikirjastoon sijoitetut kirjat löytyvät sen kortistosta ja jo kortissa on aina merkintä G ja kirjan kantakirjanumero. Sama numero on myös itse kirjassa leiman lisäksi.

Varastoitu kokoelma siirrettiin myöhemmin Pispalan kirjaston varastoon - noin sata hyllymetriä kirjoja ja noin 28 hyllymetriä lehtiä. Kun Pispalan kirjasto 1991 lakkautettiin kaupunginvaltuuston päätöksellä (Päätös 27.11.1991) ja sen sen tilat määrättiin tyhjennettäviksi kesällä 1992 (1.7.) oli kokoelma sijoitettava muualle. Tampereen evankelisluterilainen seurakunta sijoitti osan ja kirjasto osan omiin varastoihinsa. Kesällä 1995 loputkin kirjaston varastossa olevat vain osittain luetteloidut kirjat sijoitettiin piispantaloon. Jo aikaisemmin käsikirjastossa olleet kokoelmaan kuuluneet teokset ovat edelleen siellä tutkijoiden käytettävissä. Kokoelman hajottaminen 60-luvulla merkitsi, että missään ei ole enää yhtenäistä kokoelmaa tutkittavissa. Erilaisin näyttelyin Gummerus-kokoelman kirjoja on esitelty yleisölle vuodesta 1988 alkaen. Tähän kokoelmaan sisältyvät kirjaston vanhimmat 1500-luvun kirjat yhtä lukuunottamatta. Vuonna 1995 kirjasto sai lahjoituksena Aldus-painatteen vuodelta 1522 ja Gummerus-kokoelman vanhin kirja on vuodelta 1530 Seelen ... (ks. Bibliophilos 1993:4).

Poimintoja kirjojen omistajista

Vaikkakaan Gummeruksen kirjastoa ei enää yhtenä kokonaisuutena ole, on sen tutkiminen mahdollista olemassaolevien luetteloiden avulla. Sen lisäksi, että kokoelma on hyvin täydellinen aikansa teologinen kirjasto, se sisältää myös muuta mielenkiintoista materiaalia.

Yhtenä esimerkkinä suvussa säilyneistä kirjoista mainittakoon Anders Chydeniuksella olleet kirjat. Chydeniuksen veljen tytär Sofia Magdalena Chydenius oli pitkään kasvattina Anders Chydeniuksen perheessä ja sai lahjana mm. ruotsinkielisen käännöksen Christian Langhansenin "Barna-Postillasta", joka ilmestyi Norrköpingissä vuonna 1765. Teokseen Chydenius on kirjoittanut "Förärat åt Sophia Magdalena Chydenius af dess Far broder Anders Chydenius d. 21 November 1781". Jaakko Gummeruksen isän äiti oli Sofia Magdalena Chydeniuksen tytär. Isän äiti Emilia Sofia Nordling oli Sofian ja Kokkolan kirkkoherran, lääninrovasti Karl Johan Nordlingin tytär. Sitä kautta on kokoelmaan tullut myös Anders ja Augusta Chydeniuksella ollut Anders Nohrborgin "Den Fallna Människans Salighets-Ordning", Stockholm 1776, sekä Karl Joh. Nordlingin hallussa ollut "Novum testamentum Graece" 1-2 (1834). Jaakko Gummeruksella oli käsikirjoitustensa joukossa osa Anders Chydeniuksen omaelämäkerran (vuodelta 1780) originaalikonseptia, siitä on maininta Historiallisen seuran kokousten pöytäkirjoissa vuonna 1918. Konseptin hän oli saanut sedältään Kaarle Jaakko Gummerukselta, jolle tuo oli tullut "nähtävästi" äidiltä Emma Nordlingilta. "Den svenska psalm-bokenin" (1831) omistajana on taas ollut 1833 Alb. Nordling.

Muista omistuksista mainittakoon, että esimerkiksi Alexand.Lauraeus on ostanut 1786 1732 Jenassa painetun teoksen "Io. Georgii Walchii Introdvctio in Libros ecclesiae Lvtheranae symbolicos observationibvs historicis et theoligicis illcstrata."

Joh. Biurmanin "En kort dock tydelig Bref-Ställare" vuodelta 1767 on ollut Carl Henric Standbergillä vuonna 1795. Omistus on merkitty kahteen eri kohtaan kirjassa. Strandbergilla on myös 1795 ollut J.P. Kellingiuksen "Öfver Konung Davidz Psaltare" vuodelta 1679. Tuo kolmiosainen yli tuhatsivuinen teossarja on sidottu yhteen Dresdenissä 1659 painetun kaksiosaisen M. Samuel Ruhlingin teoksen kanssa. Vaalea pergamenttisidos on jo seuraavana vuonna siirtynyt Ephraim Wendelinille. Matrikkeleita kokoelmaan sisältyy useita ja vuonna 1900 Gummeruksen huutokaupasta ostama P. Aschanin, "Kuopio stifts matrikel", on välilehditetty ja sisältää paljon tietoja. Pehr Joh. Alopaeuksen hallussa on ollut vuonna 1755 saksaksi käännetty "Nordische Sämlungen". Kirjassa on myös muita omistuksia. Ericus Tulindberg hankki itselleen huutokaupasta 28.2.1781 Claudius Örnhielmin teoksen "Historiae Sveonum Gothorumque" (Stockholm 1689). Omistus on kirjan takakannen sisäpuolella samoin ostomerkintä. Nimi on myös nimiöllä samoin joku muu omistusmerkintä PKM?

Monissa teoksissa on runsaasti merkintöjä ja näiden lisäksi omistajien signeerauksia kirjojen siirtyessä omistajalta toiselle vuosisatojen kuluessa. Nämä Gummerus-kokoelman kirjoihin sisältyvät merkinnät ja laajatkin tekstilisäykset, ex librikset, välilehtimerkinnät ja erilaiset huomautukset tekevätkin kirjoista kulttuurihistoriallisesti merkittäviä ja kiehtovia.

Painamattomat lähteet:

Painetut lähteet:

(Julkaistu viimeistä kappaletta lukuunottamatta: Bibliophilos 1996:4)

Tuula Rantanen
Päivitetty heinäkuussa 1998.


Käsikirjaston etusivu