Saumassa sen salaisuus

1900-luvun alkuun asti sukissa käytettiin puuvillaa, villaa ja silkkiä. Polven korkeudelle ulottuva sukka kiinnitettiin sukkanauhalla. 1900-luvun alussa sukka piteni ja se kiinnitettiin ylös sukkanauhavyöllä, myöhemmin kiinnitys tuli liivin alareunaan. 1920-luvun muodin myötä helmat lyhenivät ja paljastivat sääret.

Huikaisevat sääret raionsilkkisissä saumasukissa, kuvaaja N. Rasmussen 1920-30-luku.

Suomen Trikoon ensimmäinen saumasukkakone hankittiin 1920-luvun alussa ja pian kokeiltiin ensimmäisen kerran silkkisukkien valmistamista. Sukat olivatkin kauniita, mutta eivät kestäneet pesua. Rayon mahdollisti ohuempien sukkien valmistamisen. 1930-luvulla keksittiin uusi raaka-aine nylon ja vähitellen Suomessakin alettiin puhua nailoneista. Nailonsukkien valmistus aloitettiin 1951. 1950-luvun puolella keksittiin myös saumattomat sukat. Suomen Trikoon Mailon- ja Vision-sukkamerkit lanseerattiin nopeasti kotimaan markkinoille. Sukkahousujen tuotanto aloitettiin vuonna 1960. Se sopi kauden minihamemuotiin. Samalla sukkahousuista tuli yhä edullisempia. Materiaalien tekninen kehitys mahdollisti myös yhden koon sukkahousujen valmistuksen. 1965 luovuttiin viimeisestäkin saumasukkakoneesta ja tehtiin vain pyörösukkaa.

Yrityskauppojen kautta Suomen Trikoon haltuun tulivat 1966 Amar-sukkahoususarja ja seuraavalla vuosikymmenellä Norlyn. Lycraa ryhdyttiin käyttämään sukkahousujen materiaalina ja tuotteet ohenivat edelleen. 2000-luku muutti sukkahousut funktionaalisiksi. Markkinoille ilmestyi muun muassa verenkiertoa elvyttäviä, purkautumattomia ja antibakteerisia sukkahousuja.