”Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.” Ps. 37:23-24

Uskoni alkoi kehittyä ja vahvistua kun olin yläasteella seitsemännellä luokalla. Sitä ennen luin kyllä iltarukouksia äidin kanssa, mutta varsinaista hengellistä elämää ei ollut. Nyt olen lukion toisella ja vähitellen alkanut myös miettiä, mille alalle suuntautuisin elämässä. En koe kutsumusta papiksi, tai luulen, etten olisi kovin hyvä siinä. Voisin ehkä toimia seurakunnassa esim. nuorisotyössä. Toisaalta olen myös harkinnut mahdollisuutta lähteä lähetystyöhön. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut kuvataiteesta.

Uskolla on minulle suuri merkitys. Se on tullut mm. äidin kautta. Hänen uskon asiansa olivat huteralla tolalla ja hän vähitellen vahvistui uskossaan. Hän kertoi minulle kaikenlaista ja välillä ajattelin, että äiti höpisee ja jeesustelee. Mutta tunsin, että Jeesus puhui minulle äidin ja myös hyvän ystäväni Minnan kautta. Voimakkaita hetkiä ovat olleet ystävän kanssa yhteiset rukoukset, jolloin olen tuntenut, että Pyhä Henki on koskettanut.

Ilman uskoa ja luottamusta Herraan minulla olisi hirveästi stressiä ja huolta. Ilman uskoa tuskin jaksaisin käydä koulussa tai tehdä mitään. Jeesus on antanut voimaa vaikeissakin elämäntilanteissa.

Olen saanut ristin kristityltä ystävältä Chicagosta. Kotona risti roikkuu enkelin siivessä sängyn yläpuolella. Sara Falbe Schmidtin yksityiskokoelma

Kävin viikonlopun kestävän koulutuksen ja olen nyt pyhäkoulun opettaja. Alan pitää yhdessä parini kanssa pyhäkoulua lapsille. Vuorottelemme toisen parin kanssa ja pidämme koulua kaksi kertaa kuukaudessa. Se on Jumalasta ja Jeesuksesta kertomista, joka lapsille tapahtuu tarinoiden ja leikkimisen kautta.

Koulussa pidämme rukouspiiriä kaksi kertaa viikossa. Meitä on tällä hetkellä neljän hengen ydinporukka. Kokoonnumme oppilaskunnan huoneessa. Rukoilemme yhdessä eri asioiden puolesta. Ne ovat sekä henkilökohtaisia asioita, että yleisempiä. Siitä on tullut minulle todella tärkeä. Yksin rukoilen päivittäin, tai koko ajan oikeastaan juttelen Jumalalle. Kerran kuussa on ylistysmessu.

Äidin kanssa pidämme päivittäin tuokion, jossa luemme päivän sanan ja rukoilemme asioiden puolesta. Pyrimme pitämään sen joka päivä, mutta joskus ei vain ehdi.

Ostin tämän Raamatun kolmella eurolla kirpputorilta, koska halusin vanhan painoksen. Se on mukanani aina matkoilla, mutta ei yleensä koulussa. Sara Falbe Schmidtin yksityiskokoelma

Monissa tekemissäni töissä hengellisyys tulee esiin jotain kautta. Haluaisin kuvataiteen kautta kertoa Jeesuksesta. Linotyö Ylistys kuvaa pään sisällä tapahtuvaa prosessia, kun olen saanut rukousvastauksen; kiitos ja ylistys Herralle! Inspiraatiota oli tällä kertaa vaikea löytää, yleensä se löytyy helposti. Rukoilin sitä ja rukoilimme sitä myös rukouspiirissä. Hyppytunnilla sain onneksi tehtyä luonnoksia. Se oli rukousvastaus. Välillä mietin, mikä Jumalalla oli suunnitelmana, kun Hän ei antanut minulle inspiraatiota, mutta sitten se tuli. Työssäni on jyrkkä raja valon ja pimeyden välillä. Koen, että Jeesus valaisee elämääni, hän on ainut valo pimeydessä.

Sara Falbe Schmidt s. 1988

Sara Falbe Schmidt, Ylistys, lino, 2005