Tampereen taidemuseo

Sijaintisi: Musti >Crash! Musti poptaiteen pärskeissä

CRASH! – Musti poptaiteen pärskeissä

Roy Lichtenstein: Reflections on Crash

Energiset värit ja jättikokoiset sarjakuvaruudut vauhdikkaine juonenkäänteineen ovat saaneet Mustin pään pyörälle Tampereen taidemuseon Time for Pop Art -näyttelyssä.

Poptaiteen huippukautta elettiin 1960-luvulla, alkunsa se sai edellisellä vuosikymmenellä Englannissa ja Yhdysvalloissa. Poptaide mursi monia vanhoja käsityksiä taiteesta. Poptaiteilijoiden materiaaliksi kävivät koko kansalle tutut asiat kuten mainokset, kulutustavarat ja sarjakuvat. Asiat joita oli pidetty mitättöminä ja arkipäiväisinä olivatkin nyt osana taideteosta. Tämä uusi rajoja rikkova suuntaus ärsytti monia, mutta toisaalta myös ihastutti radikaalimpaa sukupolvea.
Näyttelyssä on teoksia viideltä tunnetulta poptaiteilijalta, jotka kaikki ovat syntyneet 1920- ja 1930-luvuilla. Taiteilijat ovat Roy Lichtenstein, Robert Rauschenberg, Jim Dine, Frank Stella ja James Rosenquist.

Roy Lichtenstein oli yksi tunnetuimmista poptaiteen tekijöistä. Hänen teoksensa ovat kuin suuria sarjakuvaruutuja dramaattisine kohtauksineen. Sarjakuvat tulivat Lichtensteinin teoksiin humoristisen kokeilun kautta. 1950-luvulla hän piirsi leikkimielellä purukumipapereita suurennettuina versioina. Aikansa kokeiltuaan taiteilija päätti siirtyä ”vakavampiin” aiheisiin, purukumipaperikokeilut jäivät kuitenkin kiehtomaan mieltä ja lopulta Lichtenstein jatkoi teoksissaan sarjakuvamaisen ilmaisun kehittelyä.

Lichtensteinin teoksissa väripinnat muodostuvat usein vierekkäin olevista pisteistä, samaan tapaan kuin vanhoissa sanomalehtikuvissa. Tätä painokuvan väritystapaa kutsutaan Benday-tekniikaksi, joka syntyi 1800-luvun lopulla ja sai nimensä keksijänsä, amerikkalaisen Benjamin Dayn mukaan. Nykypäivän sanomalehdissä painotekniikka on jo niin kehittynyttä, ettei rasteripisteitä yleensä enää näe. Silti pisteillä värjätty kuva tuo edelleen mieleen teknisesti tuotetun kuvan.

Miksi ihmeessä Lichtenstein sitten halusi jäljitellä sanomalehtien painotekniikkaa? Syynä oli taiteilijan halu häivyttää teoksen tekijä kokonaan näkymättömiin. Hän ei halunnut jättää esimerkiksi siveltimen jälkiä teoksiinsa, maalauspinnan tuli olla tasainen. Hän käytti apunaan erilaisia välineitä kuten metallisia reikälevyjä, joiden avulla hän sai aikaan jäljen, joka muistuttaa koneella tuotettua lopputulosta.

Millä tavoin taideteoksessa voi näkyä tekijän olemassaolo, millaisia jälkiä taiteilija on voinut itsestään teokseen jättää?

Tampereen taidemuseon näyttelyssä Lichtensteinin tuotannosta on esillä grafiikanvedoksia. Mukana on seitsemän teoksen sarja Heijastuksia (Reflections). Jokaisessa teoksessa kuva jää osittain peittoon viistosti kuvapinnan ylittävien hopeanhohtoisten raitojen alle, ne muistuttavat heijastuksia. Osassa kuvista heijastus peittää osittain puhekuplan tekstinkin, jolloin katsojan on tyydyttävä arvailemaan mitä tekstissä lukee.

Poptaidetta nuuhkivaa Mustia nämä ”näköesteet” suorastaan harmittavat, kunnes hän huomaa, että nehän ovat yhtä tärkeä osa teosta kuin heijastusten alta pilkottava sarjakuvakin. Sarjassa on mukana teos joka kuvaa Kippari-Kallen vauvaa Hajuhernettä huutamassa suu ammollaan. Teoksesta tulee mieleen eräs varsin tunnettu teos, norjalaisen Edvard Munchin maalaus Huuto, jolle tämä Lichtensteinin grafiikanvedos on eräänlainen vastine - heijastus.

Mistä tunnetusta teoksesta sinä tekisit muunnelman ja millainen se olisi?

Roy Lichtenstein: Reflections on The Scream

Robert Rauschenbergin teoksissa yhdistyy paljon muutakin kuin maali ja kangas. Hän keksi maalata teoksiaan lattialla ja yhdistellä teokseen kaikenlaisia pieniä ja joskus suurempiakin esineitä. Esineet, joita hän teoksissaan käytti, olivat usein täysin tarpeettomana pidettyä rojua. Tällaisen toiminnan tarkoituksena ei ollut nostaa vanhaa esinettä uuteen arvoon tuomalla se osaksi taideteosta. Pikemminkin teoksista kävi ilmi se, miten lyhyen aikaa esineet ylipäätään ovat meille tarpeellisia. Erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuja esineitä ennakkoluulottomasti yhdistelemällä voi saada aikaan uusia kiinnostavia merkityksiä. Rauschenberg on teoksessaan Rubiininpunainen hanhi (Ruby Goose) kiinnittänyt likaisen rukkasen, mittakepin ja linnun siivet maalauksen pintaan. Minkälaisia ajatuksia sinulle teoksesta herää? Keksi tarina siitä miten tavarat ovat päätyneet teokseen, miksi taiteilija on valinnut juuri nuo esineet?

Miten roskia ja muita tarpeettomaksi jääneitä esineitä voisi hyödyntää taideteoksissa?

Millaisia roskia sinä käyttäisit omaan teokseesi? Mistä asioista haluaisit roskista ja käytetyistä tavaroista kokoamallasi taideteoksella kertoa ihmisille?

Robert Rauschenberg: Ruby Goose

Omalla tavallaan kierrätystä harrastaa myös taiteilija Jim Dine, hän on kertonut kierrättävänsä teoksiensa aiheita. Hänen teoksissaan toistuvat usein tietyt kuva-aiheet kuten sydämet, kylpytakit ja pääkallot. Hän saattaa jättää jonkin paljon käyttämänsä kuvion syrjään kymmeniksikin vuosiksi ja sitten palata sen pariin uudelleen. Pitkän tauon jälkeen kuva on saattanut saada täysin uusia merkityksiä ja tuntuu taas tuoreelta. Jim Dine sanoo toimivansa näin, sillä hän ei halua haaskata mitään.

Voiko kuvalle toisaalta käydä myös niin, että se kuluu loppuun?

Sydän ja pääkallo ovat hyvin yleisiä kuva-aiheita taiteessa. Minkälaisten asioiden vertauskuvina niitä on käytetty?
Mitä merkityksiä niihin voidaan liittää?

Onko sinulla jokin rakas kuvio, joka on kiehtonut sinua jo pitkään? Tee kolme taideteosta, joissa jokaisessa on sinun lempikuviosi. Pyri luomaan jokaiseen teokseen erilainen tunnelma.

Jim Dine: Fourteen Colour Woodcut Bathrobe

Jim Dine: Shellac on a Hand

Onko tämä taidetta?

Jim Dine: The Hand-Coloured Viennese Hearts III

Museon keskikerroksessa on esillä taiteilija Frank Stellan teossarja Yksi vuohi (Had Gadya), joka perustuu vanhaan arameankieliseen lauluun. Sitä lauletaan juutalaisten pääsiäisenviettoon kuuluvan aterian lopussa. Laulun tarkoituksena on pitää lapset hereillä pitkän aterian loppuun saakka ja viihdyttää heitä. Frank Stella teki oman teoksen jokaisesta laulun kaikkiaan kymmenestä säkeestä. Tapahtumat etenevät säe säkeeltä ja tarina on oikeastaan aika hurja.

Olipa kerran pieni vuohi, jonka isä osti kahdella zuzimilla.
Nälkäinen kissa söi vuohen.
Sitten tuli koira, joka puri kissaa.
Sitten tuli keppi joka löi koiraa.
Sitten tuli valkea, joka poltti kepin.
Sitten tuli vesi joka sammutti valkean…

Keksi itse loru tai laulu ja tee sen jokaiselle säkeelle oma kuva. Voit myös jakaa keksimäsi lorun kavereiden kanssa niin, että jokainen tekee kuvan yhdestä säkeestä.

Kokeile kuvata loru niin, että kuva on ei-esittävä eli abstrakti. Voit kuvata esimerkiksi lorun tunnetiloja väreillä tai viivoilla, vaikkapa yksinkertaisia muotoja kuten ympyrää, neliötä ja kolmiotahyödyntäen.

Frank Stella:
Then came a fire and burnet the stick (Sitten tuli valkea, joka poltti kepin)

Taiteilija James Rosenquistin teoksissa tekninen taituruus suorastaan hämää katsojaa. Välillä täytyy mennä lähempää katsomaan onko teoksissa olevat kuviot maalattuja vai oikeita esineitä. Kollaasimaisissa teoksissa taiteilija on kiinnittänyt maalauksen pintaan esineitä, samaan tapaan kuin Robert Rauschenberg. Esimerkiksi alapuolella olevassa teoksessa on sekä maalattuja kuvia että pintaan kiinnitettyjä esineitä. Mutta mikä on kuva ja mikä esine? Taitaa olla parempi tulla tutkimaan paikan päälle. Tervetuloa!

James Rosenquist: Bow string