Tampereen taidemuseo

 

 
Luovuuden Rakentajat

 
 

Sijaintisi: Musti > Mustin kiinalainen juttu!

Kiinalainen juttu
Kirjoituksen, viestin ja merkityksen koukeroita Luovuuden rakentajat – kiinalaisen nykytaiteen muodonmuutos 1980 – 2007 -näyttelyssä


Sui Jianguo: Legacy Mantle

Kuva ja kirjoitus ovat viestejä

Kuvien lukeminen viesteinä on erityisen haastavaa kiinalaisen taiteen näyttelyssä, koska kuvan ja kirjoituksen perinne on erilainen kuin länsimaissa. Niinpä se tarjoaakin jännittävän näkökulman näyttelyyn ja seuraamisen arvoisen juonen kiinalaisen nykytaiteen dekkariin.

Varhaisimmat kiinalaiset kirjoitusmerkit periytyvät noin ajalta 1300 eKr. Kalligrafia, kaunokirjoitus, on maisemamaalauksen ohella Kiinan arvostetuin taiteenlaji. Kalligrafia ei ole vain teknistä taitoa, vaan mietiskelyä ja henkistä kypsymistä. Siveltimenvetoja harjoitellaan koko elämän ajan yhä uudelleen ja uudelleen kohti täydellisyyttä. Sanan muoto, merkitys ja käyttöyhteys ovat kaikki tärkeitä. Sana ja kuva tulevat yhdeksi. Tussimaalauksiin kuului usein runo, joka oli osa maalauksen sommitelmaa.

Luonnonrunous, maisemamaalaus ja kalligrafia olivat kokonaisuus. ”Runo on maalaus ilman muotoja ja maalaus on runo, jolla on muoto”, kirjoitti kiinalainen taiteilija Guo Xi 1000-luvulla. Vanhat kalligrafiamestarit olivat samalla runoilijoita.

Perinteistä kalligrafiaa nykytaiteessa edustaa Yang Jiechangin Kysy taivaalta (Ask the Sky, toisen kerroksen kolmas galleria), 9-paneelinen kalligrafinen teos. Se sisältää katkelmia samannimisestä runosta, jonka on kirjoittanut Qu Yuan, Chun hovin runoilija ja pappi (340 – 278 eKr.) Teos on yksi hänen laajimmista runoistaan ja perustuu satoihin kysymyksiin luonnosta ja yhteiskunnasta. Yang Jiechangin 1980-luvun alussa valmistunut teos on, paitsi kunnianosoitus Qu Yuanille, myös sanaleikki taiteilijan omasta nimestä: kiinalainen merkki ‘jie’ tarkoittaa “kysyä” ja ‘chang’ tarkoittaa “sinistä”, joka viittaa taivaaseen.

Ilmeisesti Yang Jiechang on viehtynyt nimien voimaan: keskikerroksessa kassaa vastapäätä olevassa videoteoksessa hän luettelee sellaisten ihmisten nimiä, jotka hän on elämässään tuntenut ja jotka ovat merkinneet hänelle paljon.

Tehtävä:
Tee kuvaksi oma nimesi. Voit käyttää nimesi kirjaimellista merkitystä tai itseäsi luonnehtivia kuvia.

Kirjoitusta viestin kantajana kuvaa runollisesti Xu Bingin tilateos Elävä sana (Living Word), joka kaartuu kävijän ylle yläkertaan noustessa. Teos alkaa lattialta, josta sanat nousevat lentoon ja kohoavat yli 200 merkin parvena kohti kattoikkunoita. Sieltä niiden voi ajatella lentävän taivaalle, muiden litujen joukkoon. Elävä sana on toteutettu eri näyttelytiloihin kolme kertaa aikaisemmin, mutta Tampereen kokonaisuus on suurin.


Xu Bing : Living Word

Lento alkaa englanninkielisellä sanalla ”bird” (lintu) ja muotoutuu merkki merkiltä entistä enemmän kiinalaista kirjainta muistuttavaksi. Viimeiset merkit ovat tyylitellyn linnun muotoisia ja lähellä vanhaa kiinalaista kalligrafiamerkkiä, joka merkitsee lintua. Kiinalaiset kirjainmerkit olivat aluksi kuvia, jotka esittivät sanan tarkoittamaa hahmoa tai asiaa.

Pohdittavaa:
Mitä kirjainjärjestelmiä tunnet?
Mitä mielikuvia niistä sinulle syntyy (esimerkiksi arabialaisesta tai slaavilaisesta kirjoituksesta)?


Työhuoneen aarteet ja nykytaide

Kalligrafin työvälineitä kutsutaan Kiinassa ”työhuoneen neljäksi aarteeksi”. Ne ovat sivellin, paperi, muste ja musteenhankauskivi. Koska ne ovat niin perinteikkäitä ja kunnioitettuja, niiden epätavallinen käyttö voi järkyttää. Performanssissaan Julkinen mustepesu (Public Ink Washing, valokuvia keskikerroksen toisessa galleriassa) Wu Shanzhuan heitti päälleen tussimaalia vuonna 1987, jolloin performanssit olivat kaiken lisäksi Kiinassa kiellettyjä.

Pohdittavaa:
Minkä asioiden, kuvien tai esineiden käyttö epätavallisissa yhteyksissä voisi Suomessa herättää (tai on herättänyt) närkästystä?

Samassa galleriassa Yang Jiechangin suurikoiset maalaukset Sata mustekerrosta (100 layers of ink) hyödyntävät kalligrafian perinnettä oikeaoppisemmin, vaikka ensi silmäyksellä ei siltä näytäkään. Teosten suuret mustat muodot vaikuttavat abstrakteilta ja tuovat mieleen 1960-alun informalismin länsimaiden taiteesta. Ne eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti abstrakteja taideteoksia vaan kalligrafian perinteisen tekemisen ilmentäjiä. Yang Jiechang on maalannut valkoisen sideharson päälle mustaa tussimaalia yhä uudelleen ja uudelleen, yhteensä sata kerrosta, niin kuin perinteinen kalligrafi jatkuvasti harjoittelee ja toistaa siveltimenvetojaan. Keskittyminen ja mietiskely ovat työskentelyn ydin. Kalligrafiassa kohtaavat hiottu taito ja spontaanisuus, henkisyys ja ruumiillisuus.


Jang Jiechang: Above - Self Portrait at 50 years

Toisen kerroksen pääaulan takaseinän monumentaalisessa teossarjassa Yang Jiechang on kuvannut itsensä lentämässä taivaalla pilvien yläpuolella. Teoksen nimi on Ylhäällä – Omakuva 50-vuotiaana (Above – Self Portrait at 50 years). Perinteisen ja huikean taitavan maalauksen lisäksi teoksessa on eri kirjainjärjestelmillä kirjoitettuja tekstejä. Yang Jiechangin omintakeista kirjoitustapaa voi seurata televisioruuduista. Hän hallitsi perinteisen kalligrafian jo niin hyvin, että kyllästyi sen siloisuuteen ja halusi oppia kirjoittamaan rujommin ja voimakkaammin. Niinpä hän päätyi kirjoittamaan kaiken ylösalaisin, myös jokapäiväisen elämän vaatimat tekstit, nimikirjoitustaan myöten.

Kirjoitus ilman merkitystä

Kun kirjoitus on Kiinan kulttuurissa näin tärkeää, sen merkityksettömäksi tekeminen on erityisen dramaattista. Näin toimivia teoksia näyttelyssä on useita. Keskikerroksen toisessa galleriassa Wu Shanzhuanin suuren maalauksen Flag with False Characters (Väärien kirjainten lippu) merkit näyttävät kirjaimilta, mutta eivät ole – ne eivät merkitse mitään. Wu Shanzhuan on tehnyt teoksen pohjalta kollaasin, jossa hän seisoo sen edessä vannomassa valaa. Juhlava isänmaallinen ele ja ikiaikainen kirjoitusperinne ovat yhtä tyhjiä.

Toisen kerroksen kolmannessa galleriassa on esillä Xu Bingin Kirja taivaasta (Book from the Sky) ja sen tekemiseen tarvittuja välineitä. Taiteilija keksi itse tuhansia merkityksettömiä kirjoitusmerkkejä, jotka hän huolellisesti kaiversi kirjasimiksi. ”Tekstin” lukeminen on kiinantaitoiselle yhtä mahdotonta kuin kaikille muillekin, koska mikään ei merkitse mitään – se vain näyttää oikealta.
Kirja taivaasta on kiinalaisen nykytaiteen tunnetuimpia teoksia ja syy taiteilijan muuttoon Kiinasta Yhdysvaltoihin. Näyttely, jossa se vuonna 1986 oli esillä, suljettiin nopeasti – teoksen aiheuttama hämmennys oli viranomaisten mielestä vaarallista – tai ehkä kyseessä oli salainen koodi?

Pohdittavaa:
Mistä merkityksettömien merkkien luominen voi kertoa? Poliittisesti? Filosofisesti ja maailmakatsomuksellisesti?

Kieli on vahva väline. Tulevaisuuden totalitaarisessa kauhukuvassa Vuonna 1984 George Orwell kertoo Oceanian valtiosta, jonka ”uudesta kielestä” oli karsittu vivahteet ja vallassa olevan Puolueen ideologian vastaiset sanat. Jäljelle jätettyjen sanojen merkitykset on kavennettu tai muutettu vastakohdakseen – Rauhan ministeriö toimii sotaministeriönä, Totuuden ministeriö hoitaa propagandaa ja Rakkauden ministeriö huolehtii valtion turvallisuudesta vainoamalla ankarasti toisinajattelijoiksi epäiltyjä. ”Uudella kielellä” ei voi ajatella toisin, se tarjoaa välineet vain Puolueen linjaa seuraaviin ajatuksiin.


Kuvakirjoituksesta kuvakirjoitukseen

Kiinalaisten kirjainmerkkien alku on kuvissa, joista ne vuosituhanten kuluessa hioutuivat nykyisen kaltaisiksi merkeiksi. Xu Bingin kookas maisema keskikerroksen seitsemännessä galleriassa voi ensi silmäyksellä näyttää perinteiseltä kiinalaiselta tussimaalaukselta, mutta se sisältää kaksinkertaisen informaation: jokainen yksityiskohta rakentuu kirjaimista, joka on kuvatun asian nimi. Puun kuvan muodostavat eri puulajeja merkitsevät sanat, kiven kiveä merkitsevät sanat ja niin edelleen. Maisemasta, landscape, on tullut maisemakirjoitusta, landscript. Yhteen huoneen pienistä maisemista tekstit on kirjoitettu englanniksi.

Toisella tavalla Xu Bing on lähestynyt kirjoituksen ja kuvan suhdetta teoksessaan Kirja maasta (Book from the Ground) toisen kerroksen viidennessä galleriassa. Siinä hän on pyrkinyt luomaan yleispätevät merkit, joita kaikki äidinkielestään tai kielitaidostaan riippumatta pystyisivät lukemaan. Tarina etenee kuvin – niin kuin kiinan kirjoitusmerkit alkuvaiheessaan. Esillä oleva tarina alkaa: ”Aurinko nousee, herätyskello soi, mies nousee ylös ja sytyttää valot. Hän huomaa, että kello on jo seitsemän! Hän ajattelee, että tulee kiire lentokentälle, kone lähtee kello 11.00.”

Tehtäviä ja pohdittavaa:
Tee oma kertomus kuvamerkein.
Mitä voi ilmaista, mitä ei?
On sanottu, että kuva ei sano enemmän kuin tuhat sanaa, vaan puhuu eri kieltä. Mitä se mielestäsi tarkoittaa?

Pohjakerroksessa Xu Bing istuttaa näyttelyvieraan koulun penkille installaatiossaan Neliökalligrafian luokkahuone (Square Calligraphy Classroom). Siellä opetellaan länsimaisen ja kiinalaisen kirjoituksen yhdistämistä taiteilijan itsensä kehittämäksi ”Uudeksi englantilaiseksi kalligrafiaksi” eli neliökirjoitukseksi (Square Calligraphy). Siinä sanat ryhmitellään länsimaisista kirjaimista kiinalaista merkkiä muistuttaviksi neliöiksi. Opiskelija joutuu katsomaan omaa totuttua kirjoittamistapaansa ulkopuolelta ja murtamaan rutiininsa – ehkä myös oppimaan ymmärtämystä toisenlaisia hahmottamistapoja kohtaan.


Xu Bing: Square Word Calligraphy

Maanviljelyskommuuniin jäsenkirjeestä kultaiseen kännykkään

Luovuuden rakentajat –näyttelyn taiteilijat edustavat uuden taiteen aaltoa, joka nousi Kiinan kulttuurivallankumouksen (1966 – 76) päätyttyä. Kulttuurivallankumous oli halunnut taidetta, joka tuki sen pyrkimyksiä ja levitti sen sanomaa massoille. Taiteilijoita ja älymystön jäseniä lähetettiin maaseudulle ”uudelleenkoulutettaviksi” – jos heillä oli onnea, monen kohtalo oli paljon kovempi ja lyhyempi. Xu Bingin varhaisin teos näyttelyssä on äärimmäisen harvinainen kulttuurivallankumouksen ajan tiedotuslehti, joka on esillä keskikerroksen ensimmäisessä galleriassa. Xu Bing oli lähetetty 19-vuotiaana uudelleenkoulutettavaksi köyhään Hupenin kommuuniin, jonka Lanman Shanhua (Loistavat vuoristokukat) –jäsenkirjettä hän kuvitti.

Kulttuurivallankumouksen – niin kuin Venäjän vallankumouksenkin – taiteellinen toiminta ja tiedonvälitys pyrki yksinkertaisin kuvin välittämään uuden ajan periaatteita suurille kansanjoukoille. Nyky-Kiinassa kommunikaatio on toisenlaista: sen kiteyttää Tammerkoskessa seisova kultainen mies puhumassa kännykkään. Teos on Sui Jianguon kullattu pronssiveistos. Se esittää modernin Kiinan talousmahdin ikonia.

Pohdittavaa:
Millainen olisi nyky-Suomen tunnus?
Entä millainen se olisi ollut 1960 – 1970 –luvuilla? Etsi vertauskuvallinen hahmo tai esine ja suunnittele siitä taideteos.