Tampereen taidemuseo

  

 
Taivas maan päällä -
Kauneus ja hyvyys

 
  Sijaintisi: Musti > Taivas maan päällä > Kauneus ja hyvyys

Kauneus ja hyvyys



Lorenzo di Credi
(Firenze, noin 1460 – 1537, tai hänen seuraajansa)
Jeesus-lasta palvotaan
Temperamaalaus puulle
Halkaisija 96 cm
Näyttelyssä numero 8

Lorenzo di Credin maalauksessa Jeesus-lasta palvotaan Maria ja kolme enkeliä polvistuvat lapsen ympärille. Taustalla on nukkuva Joosef, joka unessa saa käskyn lähteä Marian ja lapsen kanssa Egyptiin turvaan Herodekselta. (Matt. 2.13)

Yleensä taulut ovat neliskulmaisia. Humanismin lähettiläät -näyttelyssä on kaksi pyöreätä, joita kutsutaan nimellä tondo. Pyöreä muoto on ikuisuuden ja täydellisyyden vertauskuva. Florenzo di Credin maalauksessa pyöreä muoto myös säestää hahmojen kolmiulotteisuutta. Marian ja enkelien hahmot edustavat renessanssitaiteen luonnonmukaisuuden ja ihanteellisen kauneuden tavoittelua. Ihanteina olivat sulokkuus, viehkeys ja pakoton luonnollisuus. Sitä kuvastaa myös maisema, joka taustassa kietoutuu siniseen autereeseen.

Firenzeläinen Lorenzo di Credi eli täysrenessanssin aikana. Hän oli esimerkiksi Leonardo da Vincin aikalainen. Kreivi Baldesar Castiglionen 1500-luvun alussa kirjoittamassa Hovimiehessä Urbinon hoviväki pohtii kauneuden ja hyvyyden suhdetta tavalla, joka erinomaisesti sopii di Credin maalaukseen:

…kauneus syntyy Jumalasta ja on kuin ympyrä, jonka keskipisteenä on hyvyys. Ja niin kuin ei voi olla ympyrää vailla keskipistettä, ei voi olla kauneutta vailla hyvyyttä.

Ajatelkaa sitten ihmisen muotoa, ihmisen, jota voidaan sanoa pieneksi maailmaksi. Siinäkin nähdään että jokainen ruumiin osa on luotu välttämättömästi, taitavasti eikä sattumalta ja että koko muoto on mitä kaunein, niin että olisi vaikea päätellä luovatko kaikki jäsenet ihmisen kasvoihin ja muuhun ruumiiseen enemmän jotain hyödyllistä vai jotain viehättävää, esimerkiksi silmät, nenä, suu, korvat, käsivarret, rinta ja samoin muut osat; ja samaa voidaan sanoa kaikista eläimistä.

… Lyhyesti sanoen: tämä viehättävä ja pyhä kauneus on kaiken ylimpänä koristuksena, ja voidaan sanoa että hyvä ja kaunis ovat jollakin tavalla yhtä ja samaa, varsinkin ihmisruumiissa, jonka kauneuden lähimmäksi syyksi katson sielun kauneuden. Todelliseen jumalalliseen kauneuteen kuuluvana tämä tekee kauniiksi kaiken, mitä se koskettaa, ja erityisesti silloin kun ruumis, jossa se asuu, ei ole niin kehnoa ainetta, ettei se voisi lyödä siihen oman olemuksensa leiman. Kauneus on siis oikea sielun saavuttaman voiton merkki, kun sielu jumalallisella kyvyllään vallitsee aineellista luontoa ja valollaan hälventää ruumiin pimeyden.”

Oletko samaa mieltä? Onko kaunis samalla hyvää? Voisiko pahaa ylistävä olla kaunis?