Tampereen taidemuseo

   

 
SUOMALAISIA NAISIA - TAITELIJA JA MALLI

 
 
Suomalaisen naisen todellisuus näkyy yli sadan vuoden aikana monimuotoisena pirkanmaalaisissa taidekokoelmissa. Nainen on kuvattu ja kuvaaja, mysteeri ja toimija. Rikasta kuvaa heijastavat näyttelyn 52 teosta 32 taiteilijalta. Heistä mainittakoon Elin Danielson-Gambogi, Ellen Thesleff, Helene Schjerfbeck, Albert Edelfelt, Magnus Enckell, Tyko Sallinen, Kaarlo Vuori ja Matti Petäjä. Näyttelyn teokset kuuluvat Tampereen taidemuseon, Tampereen nykytaiteen museon, Tampereen kaupungin ja Nokian kaupungin kokoelmiin.



Tyko Sallinen
Taiteilijan äiti, 1916
Tampereen nykytaiteen museon kokoelma

Suomalaisen naisen kuvaan liitetään itsenäisyys ja vahvuus. He saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden 1906, ensimmäisenä Euroopassa ja toisena maailmassa. Suomen kuvataiteessa esiintyi jo 1800-luvun jälkipuolella vahvoja naisia, jotka maalasivat yhtä rohkeasti kuin miehet. Näin siitä huolimatta, että taiteilijan uran valitseminen merkitsi usein yksinäisen elämän valitsemista. Vaihtoehdot olivat avioliitto ja äitiys tai ura - vain harvat pystyivät valitsemaan molemmat.

Yksityinen ja julkinen

Perinteisen kahtiajaon mukaisesti nainen edusti luontoa ja tunnetta, mies kulttuuria ja järkeä. Julkinen tila kuului miehelle, ja koti oli naisen ympäristö. Se jatkui puutarhaan, joka oli linkki luontoon. Mutta tämäkään kuva ei ole yksioikoinen: Erik Enrothin ja Erkki Kuloveden naiset puutarhassa lukevat ja ovat näin siirtyneet perinteiselle miehiselle tiedon ja järjen alueelle.

Kodin yksityisyyden lisäksi suomalaista naista kuvataan julkisen elämän piirissä. Matti Petäjän naiset liikkuvat itsetietoisina ravintolassa ja teatterissa. Petäjän mallina on kotiympäristössäkin usein toinen kuvataiteen itsenäinen toimija, kuvanveistäjävaimo Sisko Petäjä. Useissa näyttelyn teoksissa nainen on taiteen kentän aktiivinen jäsen, joskus samassa teoksessa sekä malli että taiteilija. Teatteria edustavat Ida Aalberg Amelie Lundahlin pastellimuotokuvassa ja Rauni Luoma Essi Renvallin juhlavassa pronssirintakuvassa. Tampereen Työväen Teatterin johtajan Tilda Vuoren on puoliso Kaarlo Vuori ikuistanut useissa maalauksissa. Aikanaan sekä teoksillaan että elämällään kohauttaneen runoilija L. Onervan muotokuvan on maalannut tamperelainen Martta Helminen. Tove Jansson ei ateljeekuvassaan ole hahmotellut kasvonpiirteitään, mutta tunnistettavampana hän esiintyy brittiläisen muotokuvataiteilijan Kenneth Greenin maalauksessa ja Essi Renvallin väritetyssä pronssiveistoksessa.



Amelie Lundahl
Ida Aalberg
pastelli paperille
Tampereen taidemuseo

Kuka minä olen?

Itseään peilaava nainen toistuu usein kuvataiteessa. Peiliä on pidetty ylellisyyden, aistillisuuden ja turhamaisuuden tunnuksena, mutta myös itsetuntemuksen ja viisauden vertauskuvana. Se liittyy identiteettiin: näkeekö nainen itsensä ulkopuolisen arvioinnin kohteena. Sekä miesten että naisten maalaamat naiskuvat lähestyvät ihmisen olemusta ja mysteeriä myös ilman toiminnan tai ympäristön määrittelyä. Tällaisia ”pelkän ihmisen” kuvia ovat esimerkiksi Alpo Jaakolan, Ellen Thesleffin ja Ester Heleniuksen teokset. Naisen elämän ikäkaudet ovat myös löytäneet kuvaajansa. Niidenkin kuva on moninainen: pikku tyttö uppoutuu omaan sisäiseen maailmaansa, kuten Tuula Lehtisen Heini, tai valmistautuu aikuisen naisen tehtäviin, niin kuin Amelie Lundahlin maalauksessa Pikku tyttö takan ääressä. Vanhuuden kuvissa elämän jäljet näkyvät sekä arvokkuutena että rajallisuuden ja haurauden kohtaamisena ja hyväksymisenä.

Lisätietoja: Marja-Liisa Linder, museoamanuenssi
puh. 020 716 6579, e-mail: [email protected]