Moche

Vuosina 100-700 jKr. Perun pohjoisrannikolla vaikuttaneen Moche-kulttuurin muinaisjäännöksiä on tavattu kolmestatoista jokilaaksosta noin 400 kilometriä pitkältä maa-alueelta. Kulttuurin piiriin lukeutui useita ideologiselta ja taiteelliselta taustaltaan samanlaisia valtioita. Lukuun ottamatta eteläisen Moche-alueen jokilaakson valtioita ne eivät kuitenkaan missään vaiheessa muodostaneet laajempaa liittovaltiota. Moche-yhteiskuntaa hallitsivat maallista ja uskonnollista valtaa käyttäneet soturipapit. Museon pohjakerroksessa esiteltävä Sipánin herran hauta on yhden tällaisen mahtimiehen viimeinen leposija.

Moche-kulttuurin pitkä elinkaari on lähinnä keramiikan perusteella jaettu viiteen vaiheeseen. Varhaisvaiheessa (keramiikan tyylivaiheet I ja II) kulttuurin peruspiirteet muovautuivat hitaasti lähinnä Gallinazo-kulttuurin pohjalta. Vuosiin 300-600 jKr. ajoittuvaa ja keramiikan tyylivaiheet III sekä IV käsittävää keskivaihetta pidetään Moche-kulttuurin kultakautena. Kulttuurin viimeinen vaihe alkoi kuudennen vuosisadan loppupuolella. Moche-kulttuurin hiipuminen johtui monesta eri syystä. Ainakin ilmastolliset katastrofit, laajenevan Wari-valtion aiheuttama paine ja yhteiskunnan sisäiset jännitteet edesauttoivat prosessin etenemistä.

Taiteenlajeista ehdottomasti keskeisin on keramiikka. Myös metallurgia kukoisti Moche-kulttuurin kaudella. Metallia osattiin valaa, juottaa ja seostaa. Eri metallien liittäminen osaksi samaa esinettä hallittiin, samoin kupariesineiden kultaaminen. Huomattava osa Moche-eliitin statusesineistöstä valmistettiinkin juuri metallista.

Mochen jokilaaksossa sijaitseva Auringon pyramidi on pahoin tuhoutunut, mutta kerran se on ollut koko muinaisen Perun suurin savitiilirakennelma. Moche-temppelirakennukset oli tapana varustaa rampein ja verhota värikkäin koristefriisein. © Martti Pärssinen

Moche-keramiikka

Keramiikka on Moche-kulttuurin taidemuodoista merkittävin, ja sen aihemaailma on laajempi kuin minkään muun muinaisperulaisen kulttuurin. Moche-keraamikot loivat sekä veistoksellisia että muodoltaan yksinkertaisia maalauskoristeisia astioita. Astiamuodoista suosituin oli perinteinen jalustinnokkatyyppi. Kaikki astiat valmistettiin muotin avulla.

Moche-keramiikan koristeaiheita olivat rannikon eläimet ja viljelyskasvit sekä kohtaukset inhimillisestä elämästä ja mytologiasta. Persoonallisesta kuvaustavastaan huolimatta komeinkaan Moche-keramiikka ei ole ollut taidetta taiteen vuoksi, vaan sen avulla on perusteltu ja lujitettu Moche-kulttuurin ideologiaa ja ylimystön valtaa. Maalauskoristeisen keramiikan kohtaukset on nykyisinkin helppo tulkita seremoniallishenkisiksi esityksiksi, mutta myös veistokselliset työt ovat luultavasti aikanaan kuuluneet osaksi tätä Moche-kulttuurin myyttitarustoa.

Monen esihistoriallisen kulttuurin ideologis-uskonnollinen perusta on kulttuurin hiipumisen jälkeen unohtunut. Keramiikkakuvasto yhdessä arkeologisen aineiston kanssa on kuitenkin mahdollistanut Moche-taruston osittaisen rekonstruoinnin. Moche-kulttuurin uskonnollisista rituaaleista tärkein oli nähtävästi uhrausseremonia, jossa rituaalimaisen sodankäynnin kautta hankitut vangit uhrattiin jumalille. Muita Moche-keramiikan keskeisiä kohtauksia ovat mm. korkea-arvoisen henkilön hautajaiset, hirvien ja merileijonien metsästys sekä ihmisen ja yliluonnollisen olennon välinen taistelu.

Veistoksellinen keramiikka on yksi Moche-kulttuurin tavaramerkeistä. Tämän tyyppiset maineikkaat muotokuva-astiat esittävät joko muinoin eläneitä todellisia ylimyksiä tai Moche-mytologian hahmoja. © Museo Arqueológico Rafael Larco Herrera, Lima, Peru (Cat. 94)

Komeimmat astiat on maalauskoristelu erittäin yksityiskohtaisesti. Tämä astia kuvaa kahden myyttisen henkilöhahmon välistä kohtausta. © Museo Arqueológico Rafael Larco Herrera, Lima, Peru (Cat. 105)