Inka

Inkakulttuurin juuret ulottuvat vuoden 1200 jKr. tienoille, mutta inkaimperiumin kausi alkoi vasta 1400-luvulla. Alle sadassa vuodessa inkat loivat Kolumbian ja Ecuadorin rajavyöhykkeeltä Chilen keskiosiin ulottuneen valtion, jonka alueella asui noin yhdeksän miljoonaa ihmistä. Inkavaltion lyhyeksi jäänyt kukoistuskausi päättyi, kun Francisco Pizarron johtamat espanjalaisjoukot vuonna 1532 saapuivat Peruun ja alistivat inkavaltion keskusalueet hallintaansa.

Inkavaltion menestys perustui suurelta osin kattavaan tieverkostoon ja toimivaan hallintojärjestelmään. Tieverkosto mahdollisti sotajoukkojen nopean liikuttelemisen, ja sen varrelle sijoitetut viestinjuoksijat pystyivät kuljettamaan viestin valtion kolkasta toiseen erittäin nopeasti. Tärkeä oli myös ritualistinen lahjojen vaihto inkahallitsijan ja paikallisten heimojohtajien välillä. Lahjojen ja strategisten avioliittojen avulla inkahallitsija teki kaukaisetkin heimojohtajat alamaisikseen ja sukulaisikseen.

Inkaimperiumi oli pääkaupunki Cusco keskuspaikkanaan jaettu neljään hallinnolliseen alueeseen. Valtiota johti inkakuningas. Hierarkian seuraavalla tasolla olivat Cuscon merkkihenkilöt sekä inkavaltion alistamien suurempien etnisten ryhmien johtajat. Laskennallisesti väestö oli tämän jälkeen jaettu 10 000, 1 000, 100 ja 10 työikäisen miehen ja heidän perheensä muodostamiin yksiköihin, joilla oli omat johtajansa. Miesväestön laskennallista jakoa tarvittiin ennen muuta työverotusjärjestelmän organisoimista varten.

Inkakansan pääjumalana oli auringonjumala Inti, jonka ohella kunnioitettiin luojajumala Viracochaa sekä kuuta, tähtiä, salamaa ja sateenkaarta. Uskonnollisissa rituaaleissa jumalille ja luonnon lukuisille pyhille paikoille uhrattiin pääasiallisesti laamoja. Ihmisuhraukset olivat melko harvinaisia.

 Khipuja käytettiin inkavaltakunnassa erilaisten verotus- ja inventaariolistojen laatimiseen sekä mahdollisesti myös historiallisten tapahtumien kirjaamiseen. Khipuja solmi ja tulkitsi oma ammattikuntansa. Piirros on intiaanisyntyisen kronikoitsija Guaman Poman käsialaa.

Pitkänokkainen ja korvaparilla varustettu aryballo-ruukku on yksi inkakulttuurin tyypillisimmistä astiamuodoista. Aryballoja tunnetaan pienikokoisista aina yli metrin korkuisiin valtaviin ruukkuihin. Astioita on luultavasti käytetty maissin, maissioluen ja veden säilyttämiseen. © Museo Nacional de Arqueología, Antropología e Historia del Perú - Instituto Nacional de Cultura del Perú, Lima, Peru (Cat. 291)

Muutaman päivän matkan päässä inkapääkaupunki Cuscosta sijainnut Machu Picchu on inkakohteista kuuluisin ja yksi parhaiten säilyneistä. © Antti Korpisaari

Cuscon päätemppeli Coricanchan säilyneet kivimuurit ovat yksi maailmankuulun inka-arkkitehtuurin näyttävimmistä esimerkeistä. © Antti Korpisaari