Gallinazo

Perun pohjoisrannikolla noin 200 eKr.-300 jKr. vaikuttanut Gallinazo-kulttuuri kehittyi Virún jokilaaksossa, mistä syystä sitä toisinaan kutsutaan myös Virú-kulttuuriksi. Gallinazo-esineistöä on tavattu aina Santan jokilaaksosta lähes Ecuadorin rajalle ulottuvalta alueelta. Gallinazo-kulttuuri oli tärkeä merkkipaalu pohjoisrannikon esihistoriassa, sillä sen kehittämä ja voimistama ylimysvaltainen hallintojärjestelmä loi perustan Moche-kulttuurille.

Viimeistellyssä Gallinazo-keramiikassa jatkui se veistoksellinen ja esittävä perinne, joka tuli hallitsevaksi jo edeltäneen Cupinisque-kulttuurin aikana. Nämä piirteet siirtyivät Gallinazo-keramiikan kautta edelleen Moche-keramiikan muotokieleen. Erotuksena oli kuitenkin koristelun tekninen toteutus. Gallinazo-keramiikassa se tehtiin ns. negatiivisena maalauksena eli silaamalla vaaleammaksi halutut alueet vahalla tai vastaavalla orgaanisperäisellä aineella ennen astian polttoa. Vaha suli poltettaessa pois, mutta sen alkujaan peittämät alueet jäivät muuta pintaa vaaleammiksi ja muodostivat näin halutun koristekuvion.

Tämän Gallinazo-astian kuvaaman miehen ylhäisestä asemasta kertovat hänen komea päähineensä ja suuret korvakorunsa. © Museo del Banco Central de Reserva del Perú, Lima, Peru (Cat. 39)

Vangittua kissaeläintä esittävässä astiassa näkyy hyvin Gallinazo-keramiikalle ominainen huolellinen ja luonnonmukainen toteutus. Sademetsästä kotoisin olevia kissaeläimiä kesytettiin Perun pohjoisrannikolla lemmikeiksi. © Museo del Banco Central de Reserva del Perú, Lima, Peru (Cat. 41)