1 + 1 = 3
Hämeen läänin aluenäyttely
1.12.1996 - 2.2.1997
1 + 1 = 3 on Hämeenlinnan, Lahden ja Tampereen taidemuseoiden
edustajien muodostaman asiantuntijaryhmän valitsema
kutsunäyttely, johon osallistuu mielenkiintoisia taiteilijoita
maakunnan eri osista: kolme Kanta-Hämeestä (tai oikeastaan
neljä, kun mukana on kahden taiteilijan työryhmä),
kolme Päijät-Hämeestä ja kolme Pirkanmaalta.
Näyttelyn järjestäjät ovat Hämeen
läänin taidetoimikunta ja Tampereen taidemuseo.
1 + 1 = 3 -näyttely sisältää kiintoisaa teosten
vuoropuhelua sekä keskenään että C.L. Engelin
taidemuseorakennuksen hillitysti klassististen tilojen kanssa.
Materiaalit ja tekniikat ulottuvat öljyvärimaalauksesta
kankaalle aina teokseen, joka ei olekaan museossa vaan taiteilijan
kotisivulla Internetissä. Mukana on grafiikkaa, piirustuksia,
veistoksia, keramiikkareliefejä, dioraama ja installaatioita.
Teoksia tai teoskokonaisuuksia on yhteensä 80. Taiteilijat
esittelee 32-sivuinen nelivärinen näyttelykirja.
Museon yläkerroksessa kävijä kohtaa ensimmäiseksi
tamperelaisen Kaisa Lehto-oksan serigrafiaan perustuvat teokset,
joissa on muistumia Euroopan klassisesta taiteesta ja heleät ja
nautittavat värit. Lahtelaisen Matti Happosen veistokset
viittaavat sekä klassiseen antiikkiin että Kauko-Itään ja jousella ampumisen
viisauteen. Jotkut niistä ovat kuin monumentaalisia muinaislöytöjä.
Riihimäellä asuvan ja Hyvinkäällä
työskentelevän Mildred Lehtisen kaksi huonetta puolestaan
pursuavat hilpeää heraldiikkaa, mm. Hämeen
ilveksiä erilaisina versioina.
Museon sisääntuloaulaa hallitsee lahtelaisen Arto Määtän
päätyseinän peittävä metallinen ilmoitustaulu,
joka opastaa kävijän hänen ArtLess Homepage -kotisivulleen.
Metalliputkitelineestä voi vielä ottaa mukaansa taiteilijan
Internet-käyntikortin. Juha Merran ja Jouko Pullisen tamperelais-hämeenlinnalaisen
työryhmän teokset koostuvat useista osista, joiden viittauksenomaiset,
urbaanin runolliset sisällöt kiteyttänee yhdessä niistä
oleva teksti: rautatien ja pienoisrautatien risteys - unelmiemme kohtauspaikka.
Lahtelaisen Markku Kopran täsmällisten piirustusten ja monotypioiden
maailma on samalla tuttu ja vieras, eivätkä niiden nimet ratkaise
merkityksiä katsojan puolesta.
Pohjakerroksen takaseinää hallitsee tamperelaisen Mikko
Kuivaston uhkea dioraama, jossa lammas ja susi sekä lukuisa
joukko muita eläimiä tapittavat tiukasti
ihmettelevää ihmiskävijää. Kokonaisuuden
kruunaa toimiva pienoisrautatie. Dioraama on perinteisten biologisten
museoiden tapa esitellä kaupungistuneelle kävijälle
luonnonympäristöjä, joiden villeys ja
epämukavuudet näin kesytetään osaksi kalustettua
huonetta. Vasemman puoleisilla sivuseinillä on
riihimäkeläisen Maija Vainonen-Grytan
keramiikkareliefejä, joiden täsmälliset ja hiotut
muodot valkoisella pinnalla luovat monenlaisia tilavaikutelmia ja -assosiaatioita. Oikean puoleisilla
seinillä tamperelaisen Merja Tanhuan maalausten täyteläiset ja hehkuvat värit
ja koristeelliset muodot herättävät talven keskelle
muistikuvia auringosta tai vaikkapa barokin ja jugendin lennokkaasta
ilmaisusta.
|