1 + 1 = 3

Hämeen läänin aluenäyttely

1.12.1996 - 2.2.1997

1 + 1 = 3 on Hämeenlinnan, Lahden ja Tampereen taidemuseoiden edustajien muodostaman asiantuntijaryhmän valitsema kutsunäyttely, johon osallistuu mielenkiintoisia taiteilijoita maakunnan eri osista: kolme Kanta-Hämeestä (tai oikeastaan neljä, kun mukana on kahden taiteilijan työryhmä), kolme Päijät-Hämeestä ja kolme Pirkanmaalta. Näyttelyn järjestäjät ovat Hämeen läänin taidetoimikunta ja Tampereen taidemuseo.

1 + 1 = 3 -näyttely sisältää kiintoisaa teosten vuoropuhelua sekä keskenään että C.L. Engelin taidemuseorakennuksen hillitysti klassististen tilojen kanssa. Materiaalit ja tekniikat ulottuvat öljyvärimaalauksesta kankaalle aina teokseen, joka ei olekaan museossa vaan taiteilijan kotisivulla Internetissä. Mukana on grafiikkaa, piirustuksia, veistoksia, keramiikkareliefejä, dioraama ja installaatioita. Teoksia tai teoskokonaisuuksia on yhteensä 80. Taiteilijat esittelee 32-sivuinen nelivärinen näyttelykirja.

Museon yläkerroksessa kävijä kohtaa ensimmäiseksi tamperelaisen Kaisa Lehto-oksan serigrafiaan perustuvat teokset, joissa on muistumia Euroopan klassisesta taiteesta ja heleät ja nautittavat värit. Lahtelaisen Matti Happosen veistokset viittaavat sekä klassiseen antiikkiin että Kauko-Itään ja jousella ampumisen viisauteen. Jotkut niistä ovat kuin monumentaalisia muinaislöytöjä. Riihimäellä asuvan ja Hyvinkäällä työskentelevän Mildred Lehtisen kaksi huonetta puolestaan pursuavat hilpeää heraldiikkaa, mm. Hämeen ilveksiä erilaisina versioina.

Museon sisääntuloaulaa hallitsee lahtelaisen Arto Määtän päätyseinän peittävä metallinen ilmoitustaulu, joka opastaa kävijän hänen ArtLess Homepage -kotisivulleen. Metalliputkitelineestä voi vielä ottaa mukaansa taiteilijan Internet-käyntikortin. Juha Merran ja Jouko Pullisen tamperelais-hämeenlinnalaisen työryhmän teokset koostuvat useista osista, joiden viittauksenomaiset, urbaanin runolliset sisällöt kiteyttänee yhdessä niistä oleva teksti: rautatien ja pienoisrautatien risteys - unelmiemme kohtauspaikka. Lahtelaisen Markku Kopran täsmällisten piirustusten ja monotypioiden maailma on samalla tuttu ja vieras, eivätkä niiden nimet ratkaise merkityksiä katsojan puolesta.

Pohjakerroksen takaseinää hallitsee tamperelaisen Mikko Kuivaston uhkea dioraama, jossa lammas ja susi sekä lukuisa joukko muita eläimiä tapittavat tiukasti ihmettelevää ihmiskävijää. Kokonaisuuden kruunaa toimiva pienoisrautatie. Dioraama on perinteisten biologisten museoiden tapa esitellä kaupungistuneelle kävijälle luonnonympäristöjä, joiden villeys ja epämukavuudet näin kesytetään osaksi kalustettua huonetta. Vasemman puoleisilla sivuseinillä on riihimäkeläisen Maija Vainonen-Grytan keramiikkareliefejä, joiden täsmälliset ja hiotut muodot valkoisella pinnalla luovat monenlaisia tilavaikutelmia ja -assosiaatioita. Oikean puoleisilla seinillä tamperelaisen Merja Tanhuan maalausten täyteläiset ja hehkuvat värit ja koristeelliset muodot herättävät talven keskelle muistikuvia auringosta tai vaikkapa barokin ja jugendin lennokkaasta ilmaisusta.