Tampereen taidemuseo - Akseli ja Nuori Suomi

Akseli ja Nuori Suomi - Huone 5

TAIDE, USKONTO JA SUURI TUNTEMATON

“Taide ja uskonto ovat hyvin lähellä toisiaan. Mielestäni on olemassa jonkinlainen korkeampi ajattelu, mysteeri, joka asustaa ihmissielussa – jolle vain taide voi antaa muodon. Myös Jeesuksen saarnat olivat taidetta, hyvin suurta taidetta.”

Vaikka Akseli ei ollut “uskovainen”, hänen taiteensa ja uskonto usein kulkivat rinnakkaisraiteilla. Uskonto kuului arkipäivään 1800-luvun lopun Suomessa ja olisi merkillistä, jos sillä ei olisi ollut merkitystä Akselin taiteelle. Kansankuvaajana ja sen luonteen tulkitsijana Akseli oli hyvin tietoinen kirkon ja uskonnon merkityksestä vuosisadanvaihteen Suomessa. Monessa teoksessaan hän kuvasikin viikoittaisia kristinuskoon liittyviä rituaaleja. Muistelmissaan taiteilija kirjoittaa: “Kirkkomme opetuksista olen myös selvillä, mutta mitään tietä en ole päässyt niinkään pitkälle, että olisin voinut rakentaa päteväksi hyväksymääni mieskohtaista vakaumusta näistä asioista.”

Akseli tunsi raamatuntarinat ja usein ammensi niistä inspiraatiota teoksiinsa.

“Minulla on ranskankielinen Uusi testamentti, josta olen löytänyt mitä kauneimpia asioita. Sen sanonnat eivät ole samoja, jotka me olemme oppineet suomeksi ja ruotsiksi, ne antavat tyystin erilaisia ajatusmalleja kuin pappien sepittämät. Jeesuksella, tuolla suurella ihmisellä, oli sama paskainen tehtävä kuin meillä taideihmisillä; ja hän nuhtelee pappeja iloisesti ja puhuu kauneuden keskellä. Se soopa, joka on pantu hänen sanomakseen on sepitetty jälkeenpäin.

Myös muinaiset kulttuurit ja mytologiat sekä uudempi mystiikka kiehtoivat taiteilijaa:
“Nuorukaisena luin koko paljon mitä ruotsiksi oli käännettynä Swedenborgia ja sen jälkeen kahlailin teosofiankin sumuisilla soilla, mutta madame Blavatsky paljastui minulle hyvissä ajoin.”

1890-luvulla Akseli pyrki luomaan visuaalisen ilmaisukielen Kalevalan vaikeasti tulkittavalle runomaailmalle. Ponnisteluistaan huolimatta hän ei eepoksesta löytänyt kestävää ratkaisua sanan ja kuvan väliseen ongelmavyyhtiin. Ajatustenvaihto nuorsuomalaisten ystävien kanssa johdatti hänet laajemmille maailmanhistorian aluevesille. Akseli tajusi, että suomalaisen mytologian voi pukea sen universaalisuuden paljastavaan kuvataiteelliseen muotoon vain tukeutumalla vuosisatojen saatossa kestäviksi todettuihin esikuviin. Länsimaissa sekä kristillis-raamatullinen että muinaisegyptiläinen kuvasto olivat osoittaneet ajattomuutensa. Akseli kääntyi niiden puoleen etsiessään kestävää ratkaisua Kalevalan kuvataiteelliselle ilmaisulle.

Ad Astra
1894, öljy, 76 x 85cm, yksityiskokoelma

Kristuksen pää
1895, öljy, 29 x 20cm, Pohjanmaan museo / Hedmanin kokoelma

Babylonialainen nainen
1899, öljy, 54 x 36cm, yksityiskokoelma

Kristuksen käsi
1897, lasimaalaus, 40 x 45cm, Gallen-Kallelan museo

Siirry muihin huoneisiin:

Etusivu | Näyttely | Yhteystiedot | Tukijat