Tampereen taidemuseo - Akseli ja Nuori Suomi

Akseli ja Nuori Suomi - Huone 4

NUOREN SUOMEN PIIRI

Suomen suuriruhtinaskunnassa vuodet 1889–1905 olivat myrskyisät. Sisäpolitiikkaa häiritsivät jo vuosikymmeniä jatkuneet fennomaanien ja svekomaanien kieliriidat. Tilannetta ei parantanut uuden suomalaiskansallisen kulttuuripolitiikan lippua heiluttavan ja kielikysymykseen neutraalisti suhtautuvan nuorsuomalaisen liikkeen esiinmarssi 1890-luvun taitteessa. Nuoren Suomen nousu pakotti vanhemmat puolueet linnoittautumaan entistä tiiviimmin ideologisiin taisteluasemiinsa.

Ulkopolitiikassa rauhan vuodet olivat päättymässä. Emämaassa Venäjällä panslavismi ja imperialismi nostivat päätään. “Nykyiset ajat ovat kiinnittäneet kaikkien kansalaisten mielet isänmaahan ja sen kohtaloon”, totesi Kustavi Grotenfelt Valvojassa vuonna 1893. Artikkeli kertoi Suomen valtio-oikeudellisesta asemasta ja maan sivistyneistön reaktiosta itärajan takaa nouseviin tummiin pilviin. Venäjän valtaa ei voitu sotilaallisesti kyseenalaistaa; piti tyytyä juridiseen ja kulttuuripoliittiseen vastarintaan. Pietarissa ei vielä tuolloin ymmärretty strategian voimaa. Venäjän johdolle Suomi oli rajamaa muiden joukossa ja keisari saattoi purkaa sille myönnetyt erivapaudet koska hyvänsä. Näin kävikin, kun maassa astui vuonna 1899 voimaan Helmikuun manifestissa määritelty keisarin poliittinen ohjelma.

Akseli ja hänen ystävänsä ja kollegansa suhtautuivat vakavasti Nuoren Suomen asiaan. Nuorsuomalaisuus ei ollut heille kevytmielistä kapakkakeskustelua tai romanttista päivänpolitiikan pohdiskelua, vaikka jälkimaailma joskus näin on arvellutkin. Kyse oli Suomen tulevaisuudesta.

Akselin lähimmät ystävät Nuoren Suomen piirissä olivat kapellimestari ja säveltäjä Robert Kajanus ja Jean Sibelius. Nuorsuomalaisten tapaamiset olivat innoittavia kaikille, jotka niihin osallistuivat. Vuonna 1891 julkaisemassaan esseessä ”Nuori Suomi” Päivälehden päätoimittaja Eero Erkko esitteli aatetta näin:

“Samalla kun me nuoret siis mitä innokkaimmin harrastamme maamme aineellista edistymistä sen kaikilla aloilla, samalla kuin olemme kansanvalistuksen hartaimpia ystäviä ja sen eteen työskentelemme, samalla pidämme erinomaisen tärkeänä kaikkein kotimaisen taiteen haarojen kohottamista, panemme mitä suurimman merkityksen siihen, että kansalliset ominaisuutemme ja luontaiset rikkautemme taiteen eri aloilla pääsevät esiintymään, ja esiintymään koko sivistyneen maailman käsitettävässä asussa. Niinpä ovatkin nuoret kirjailijamme esim. hyvällä menestyksellä jatkaneet vanhain työtä suomalaisen kirjakielen kehittämisessä, antaneet sille tuon erinomaisen hienouden ja luontevuuden, jota heidän teoksissaan niin suuresti ihailemme. Samoin on nuorten taiteilijaimme laita. Niin paljon kuin he ovatkin uusia ulkomaan aatteita omistaneet alallaan, ovat he kuitenkin kieltämättä säilyttäneet turmeltumattoman kansallisen värinsä ja ovat kuin ovatkin perin pohjin suomalaisia taiteilijoita.”

Lauri Kivekäs arkussaan
1893, öljy, 50 x 65,5cm, Tampereen taidemuseo

Ida Aalbergin muotokuva
1893, öljy, 49 x 37cm, GSM

Suomen tulevaisuus
1906, öljy, 45 x 35cm, Reitzin säätiö

Kullervo kaivertaa kuvia puunrunkoon
1887, öljy, 78 x 56cm

Siirry muihin huoneisiin:

Etusivu | Näyttely | Yhteystiedot | Tukijat