Tampereen taidemuseo - Akseli ja Nuori Suomi

Akseli ja Nuori Suomi - Huone 13

SUOMI ITSENÄISTYY 1917-1918

“Vuonna 1913 alkoi selvitä minulle ja ehkä jollekulle muullekin, että Suomi tulisi kohdakkoin saavuttamaan itsenäisyytensä. … Tämä asia ei ollut minulle mikään uusi asia, sillä olin jo kauan sitä hautonut, jo paljon ennen kuin alkoivat nuo viralliset valan rikkomukset Venäjän puolelta, ja tunnen sen varmaan, etten suinkaan yksin niin ajatellut, vaikka siihen aikaan ei paljon puhuttu.”

Kauan elänyt idea Suomesta itsenäisenä valtiona kypsyi täyteen mittaansa ensimmäisen maailmansodan aikana. Ongelmiakin oli:

“Että Suomen täytyy kerran olla vapaa, so. todellisesti suvereenisen riippumaton, on luonnollista, mutta jos se käy senaattimme ehdotuksen ja venäläisten komiteanjäsenten mukaan, emme sitä aikaa saa nähdä. On tyypillistä meidän juristi-poliitikoillemme, että he yhä jatkuvasti ovat taipuvaisia alistamaan maamme barbaarien ikeeseen – ja sitä he nimittävät reaalipolitiikaksi! Venäjällä ei vallankumous ollut mitenkään juridisesti korrekti, mutta kun asia koskee Suomea, täytyy kaikki juridiset muodot ja pykälät ottaa huomioon, vaikka on selvää, että meillä ei ole mitään Venäjän kanssa tekemistä niin pian kuin olemme saaneet huligaanit täältä pois.”

Maailmansota ja Venäjän sekasortoinen tilanne aiheutti kiehuntaa myös Suomen poliittisella kentällä. Marraskuussa 1917 päättyi Suomen Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston järjestämä yleislakko. Viikkoa myöhemmin Suomen eduskunta nimitti maalle uuden senaatin. Svinhufvudin senaatti antoi eduskunnalle tiedoksi laatimansa Suomen itsenäisyysjulistuksen, josta sosiaalidemokraattien vaatimuksesta äänestettiin. Se hyväksyttiin äänin 100–88. Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917, mutta vapaa maa siitä tuli vasta taistelukentällä. Vuoden 1918 sodan puhkeamiseen Suomessa vaikuttivat sekä maan sisäiset, historialliset ristiriidat että Baltiassa vallinnut sotatila. Sääty-yhteiskunta mureni ja maattoman työväestön poliittinen asema voimistui.

Suomalaisille sosiaalidemokraattijohtajille osoittamassaan kirjeessä 24.12.1917 Lenin kehotti aloittamaan vallankumouksen Suomessa. Tilanne kärjistyi, ja Suomen senaatti muutti porvarillisten suojeluskuntien sotilaskomitean valtion alaiseksi. Uusi ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim, matkusti heti Vaasaan järjestämään suojeluskuntien joukkoja. Tammikuun 1918 lopulla Mannerheim sai tietoja suojeluskuntien ja punakaartilaisten kahakoista Karjalassa, venäläissotilaiden liikehdinnästä Viipurissa ja Pietarista punakaartilaisille lähetetyistä aseista. Senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Alkoi vuoden 1918 sota, jota on nimitetty milloin vapaus-, veljes-, kansalais- tai sisällissodaksi, milloin itsenäisyyssodaksi tai punakapinaksi.

Akseli osallistui sotaan Mannerheimin joukoissa ensin rivimiehenä ja sitten upseeriksi ylennettynä armeijan kartoitustoimiston ja pääesikunnan kirjapainon päällikkönä. Mitalien ja lippujen ohella hän piirsi seteleitä Vaasan pankille ja suunnitteli univormuja eri aselajeille, muiden muassa edelleen käytössä olevan kadettien juhlaunivormun.

Taiteilija, joka katsoi taistelleensa maansa vapauden puolesta havahtui pian vuoden 1918 sodan päättymisen jälkeen siihen tosiasiaan, että sisällissodassa ei ole voittajia, ei edes silloin kun kyseessä on maan vapauttaminen vieraan vallasta. Synkissä tunnelmissa Akseli palasi sotaretkeltään Kalelaan heinäkuussa 1918. Vuonna 1919 hän toimi valtionhoitajaksi nimetyn Mannerheimin adjutanttina joitakin kuukausia, mutta linnaelämä ei loppujen lopuksi sopinut erämaan rauhasta nauttivalle Kalelan isännälle.

Onni Kokko
1918-1921, öljy, 30 x 30cm, yksityiskokoelma

Mannerheimin muotokuva
1919, öljy, 65 x 51cm, yksityiskokoelma

Katuva Kullervo
1918, guassi, 69 x 69cm, yksityiskokoelma

Valokuva adjutanteista
---

Siirry muihin huoneisiin:

Etusivu | Näyttely | Yhteystiedot | Tukijat