Meidän stoori

Kaupungin kehitysvammapalvelujen asiakkaat, asukkaat ja työntekijät jakavat pieniä ja isoja kokemuksia yksiköiden arjesta.

Kirjoittaja: Meidän stoori -blogin kirjoittajat

Blogiartikkeli
23.9.2022 08.25
Korven kodin asukas päässään punainen lippalakki ja taustallaan syksyinen maisema.

Vuodenaika

Korven kodissa iloiset päivät ovat pudonneet kuin syksyn lehdet - usein. Syksyn ohjelmaan ovat kuuluneet mm. Tapsan tahdit, Ylisfestarit kuin Korven kodin omat Elojuhlat. Elojuhlia vietettiin ystävien ja omaisten kesken ja samalla kuultiin asukkaiden laulu- ja runoesitykset.

Laulu raikaa Korven kodilla arkisin tanssivideoiden myötä, jolloin olohuoneessa soivat mm. Herra Ylppö, Robin, Popeda ja kepeä popmusiikki. Kun meno villiintyy, "pidetään bileet", joita säestävät rummut sekä helistimet. Tanssiin asukkaita kutsuvat taas videot, joissa suosikkeina ovat YMCA, Samba, Shuffle ja "Ketsuppitanssi". 

Päivän meno on sitä, että ohjaajat auttavat asukkaita muistamaan moninaisia taitojaan ja päivästä tehdään mielekäs omatoimisuudella - kykyjen mukaan. Toimintana voi olla esimerkiksi pöydän kattaminen ja tiskikoneen tyhjentäminen. Tärkeän tehtävän täyttäminen nostaa itsetuntoa, sitä että osaa. Pärjätään arjessa. 

Omatoimisuus on myös vaihtoehtoja, tiedon ja taidon yhdistämistä sekä uuden oppimista. On tärkeää tiedostaa päivän menot - kuten "milloin syödään" - ja tietää maailman kulusta uutisten sekä ohjaajien kertomusten kautta. Ohjaajan lemmikitkin tulevat asukkaille läheisiksi:
- "Miten se sun kissa voi, tuo se tänne".
- "Kysyin Maija-kissalta, että lähtisikö se huomenna Korven kotiin, se sanoi - eeen mää ny".

Korven kodin asukkaiden arjessa musiikilla on suuri osa, puhutaan päivätoiminnankin levyraadeista, joissa kuullaan mieluisaa musiikkia. Musiikkia, jonka tahdissa saa tanssittaa naisia. Syksyistä harrastustoimintaa on Korven kodilla kovasti odotettu, aina keilailusta uintiin. Päivittäinen peli- ja kävelyhetki pitää myös mieltä vireänä.

Kotosalla ei Korven kodilla TV unohdu: ohjaajien tulee olla selvillä Salattujen elämien juonikuvioista, ettei ole täysin hukassa, kenestä hahmosta puhutaan kuin tutusta - ja mitä hänelle on sarjassa tapahtunut. Joskus, kun juonenkäänteet ovat hyvinkin erikoiset.

Ohjaajan päivä täyttyy hymystä, kun kuulee vaikkapa toiveita terveisten viemisestä eteenpäin.
- "Mä voin lähettää sun puolesta terveisiä (päivätoimintakeskuksen ryhmään, missä olit töissä)."
- "Ei ne mua siellä muista, ehkä ohjaajat..."
- "Ei sua voi unohtaa."

Me ohjaajat - olemme asukkaiden muisti ja sanoitamme asukkaiden arkea, kun he eivät itse voi. Ehkä heillä ei ole kykyä kirjoittaa ylös tai sanoa tunteitaan ääneen, joten tarinat kulkevat ohjaajien kautta eteenpäin, kuten valokuvissa, videoissa, Facebookissa tai blogissa.  Ohjaajat välittävät eteenpäin sitä onnea ja iloa, joita Korven kodin arjesta saamme. Se on asia, joka ei unohdu.

Tulkoon syksy, me muistamme. Vaihtukoon vuodenajat, me ohjaajat olemme täällä asukkaita varten.

Teksti: Johhanna Tolvanen, Lähihoitaja-opiskelija, Korven koti
Jaa sosiaalisessa mediassa

Jätä kommentti