Meidän stoori

Kaupungin kehitysvammapalvelujen asiakkaat, asukkaat ja työntekijät jakavat pieniä ja isoja kokemuksia yksiköiden arjesta.

Kirjoittaja: Meidän stoori -blogin kirjoittajat

Blogiartikkeli
16.6.2022 07.29

Ruth Carter ja matkasuunnitelma

Sain idean toiselta kirjoittajalta, jolle kerroin toiveestani. Kirja on enimmäkseen Steampunk-tyylinen ja 1800-luvun lopulle sijoittuva.

Poliisin lähdettyä, Ruth oli mennyt istumaan puutarhaan valkoiselle koristetulle metallituolille miettimään kuulemaansa, joka oikeastaan kummitteli hänen päässään.
Hän ei ollut koskaan ajatellut kuulevan isänsä katoavan, vaan että hän tulisi joku päivä takaisin tai että he saisivat kirjeen häneltä.
Ruth huokaisin ja katsoi esiliinaansa, joka oli rypistynyt hänen käsien puristuksissa.
‘Olen ollut naiivi, kun olen ajatellut hänen paluuta’ Ruth ajatteli ja suoristi valkoista esiliinaansa.
Korkokenkien ääni tuli lähemmäs ja Ruth nosti raskasta päätään, nähden ystävänsä oikealla puolen.
’Ruth?’ Naomi kysyi varovasti.
’Hei’ Ruth vastasi hiljaa.
Naomi istui hänen vierelleen ja katsoi eteenpäin.
’Kuulin kaiken’ Hän sanoi kuulostaen syylliseltä.
Ruth nyökkäsi katsoen käsiinsä, jotka lepäsivät nyt hänen sylissään.
’Äitini on nyt huoneessaan, samoin sinun äitisi’ Naomi jatkoi.
’Kiitos tiedosta’ Ruth kiitti, vaikka se ei kuulostanut siltä.
Molemmat istuivat hiljaa ja he kuulivat vain lintujen laulua ja hevoset tallissa. Ruth otti henkeä nenän ja siitä sitten nenän kautta ulos.
’Naomi’ Ruth sanoi ja nousi ylös varma katseisena, kun taas hänen ystävänsä katsoi häntä hieman suu auki.
‘Minä lähden Amerikkaan’ Hän kertoi, laittaen kätensä nyrkkiin ja nosti ne keuhkojensa eteen.
Naomin kirkkaanvihreät silmät suurentuivat järkytyksestä ja ponkaisi itsensä ylös.
’Sinä mitä?!’ Naomi huudahti, samalla katsoen ystäväänsä.
Ruth hyssytteli ystävänsä ja nyökkäsi, samalla alkaen kertomaan suunnitelmaansa, jonka hän oli saanut yllättäen päähänsä.
...
’Sinä aiot mennä Amerikkaan jonkun laivan kautta ja aiot olla työntekijänä keittiössä tai siivoojana’ Naomi toisti, johon Ruth nyökkäsi.
’Mutta miten aiot selvitä siellä?’ Naomi kysyi.
’Amerikassa on dollareita, ei puntaa ja mistä saat rahaa?’ Hän alkoi kyselemään.
Ruth katsoi ylös huoneeseen, jonka hän jakoi äidin kanssaan.
Ikkunoiden edessä oli valkoinen ohut pitsi verho, muuten se olisi yleensä poissa ikkunan edestä.
’Tarvitsen apuasi’ Hän sanoi katsoen Naomiin ja alkoi kertomaan uutta suunnitelmaa.

Teksti: Marleena Ora
Jaa sosiaalisessa mediassa

Jätä kommentti