Siirry sisältöön

Viheralueiden hoitoluokitus

Kaupungin omistamat viheralueet on jaettu erilaisiin hoitoluokkiin alueen käyttötarkoituksen ja käyttäjien, luonnonolojen sekä viheralueen laatu- ja kustannustavoitteiden mukaan. Hoitoluokitus ohjaa toiminnallisesti monipuolisen ja luonnonoloiltaan monimuotoisen viherverkon ylläpitoa. Samalla se tukee tasapainoisen ja kestävän kaupunkirakenteen tavoitetta.

Viheralueiden hoitoluokitus ja hoitotavoitteet perustuvat julkaisuun Viheralueiden hoitoluokitus 2007, Viherympäristöliitto ry:n julkaisu 36 Helsinki.

A Rakennetut viheralueet

Rakennetut viheralueet sijaitsevat useimmiten keskeisillä paikoilla ja niihin kohdistuu suuri kulutus. Alueella on runsaasti erilaisia rakenteita, kalusteita ja päällystemateriaaleja. Kasvillisuus on pääosin istutettua mutta myös luonnonkasveja.

A1 Edustusviheralueet

Edustusviheralueet sijaitsevat keskeisesti kaupunkirakenteessa. Ne ovat korkeatasoisia "katselupuistoja". Hoidon tavoitteena on paikan omaleimaisen arkkitehtonisen, historiallisen, puutarhataiteellisen tms. ilmeen säilyttäminen jatkuvasti edustuskelpoisena. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää puiston päivittäistä hoitoa.

A2 Käyttöviheralueet

Käyttöviheralueet sijaitsevat keskeisesti rakennetussa ympäristössä. Ne ovat oleskeluun, leikkiin ja pienimuotoiseen pelaamiseen tarkoitettuja usein kasvillisuudeltaan ja rakenteiltaan monipuolisia puistoja. Tavoitteena on viihtyisä, toimiva, turvallinen ja siisti puistoympäristö. Kasvillisuuden, rakenteiden ja laitteiden turvallisuutta ja alueen siisteyttä tarkkaillaan säännöllisesti.

A3 Käyttö- ja suojaviheralueet

Käyttö- ja suojaviheralueet sijaitsevat asutuksen läheisyydessä. Aluetta käytetään ulkoiluun, oleskeluun, liikuntaan ja pelaamiseen. Kasvillisuus muodostuu pääosin luonnonkasvillisuudesta, yleisilme on kuitenkin puistomainen. Hoidon tavoite on kasvillisuuden monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden turvaaminen sekä kulkureittien ja toiminnallisten alueiden kunnon ja turvallisuuden ylläpito.

B Avoimet viheralueet

Avoimia viheralueita ovat pellot ja erilaiset niityt. Ne rikastuttavat maisemaa ja taajamakuvaa. Ne tarjoavat asukkaille luontoelämyksiä ja mahdollisuuden nauttia perinteisestä maisemasta. Peltojen ja niittyjen reunavyöhykkeet tarjoavat monipuolisen elinympäristön erilaisille kasvi- ja eläinlajeille. Avoimiin viheralueisiin kuuluvat myös esimerkiksi avoimina ylläpidettävät rantojen ja tienvarsien näkymät

B1 Maisemapellot

Maisemapellot sijaitsevat yleensä asutuksen reuna-alueilla tai haja-asutusalueella. Maisemapelloilla viljellään viljelykasveja tai kukkivia maisemapeltokasveja. Niitä hoidetaan maataloudessa käytetyin menetelmin. Tavoitteena on avoimen kulttuurimaiseman ylläpitäminen, taajamakuvan rikastuttaminen ja pellon reunavyöhykkeiden luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Virkistyskäyttö turvataan ylläpitämällä käytävä- ja polkuverkoston kuntoa ja siisteyttä.

B2 Käyttöniityt

Käyttöniityt sijaitsevat asuinalueilla tai niiden läheisyydessä, ja ovat usein osana laajempaa viheraluetta. Käyttöniityt ovat avoimia tai puoliavoimia, kasvillisuus koostuu pääosin niittyheinistä ja ruohovartisista kasveista. Hoidon tavoitteena on säilyttää alue avoimena ja hoidettuna sekä mahdollistaa ulkoilu- ja virkistyskäyttö. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää kulkureitit ja niiden varrella olevat varusteet käyttökelpoisina, turvallisina ja siisteinä.

B3 Maisemaniitty ja laidunalue

Maisemaniityt sijaitsevat joko taajamissa tai haja-asutusalueilla, usein ulkoilureittien varsilla tai teiden pientareilla. Ne voivat olla osa myös osa kulttuuri- ja perinnemaisemaa. Maisemaniityt ovat avoimia tai puoliavoimia, kasvillisuus koostuu pääasiassa ruohovartisista luonnonkasveista. Hoidon tavoitteena on ylläpitää avointa niittymaisemaa siten, että alue säilyttää ominaispiirteensä ja monimuotoisuutensa.

Laidunalueet ovat niittyjä tai muita puoliavoimia alueita, jotka hoidetaan laiduntamalla. Ne voivat sijoittua asutuksen läheisyyteen, reittien varsille ja myös osaksi toiminnallista viheraluetta. Laidunalueen käyttö ja sen hoito perustuu laidunnusta vartan laadittuun hoitosuunnitelmaan.

B4 Avoimet alueet ja näkymät

Luokkaan kuuluvat avoimet tai puoliavoimet alueet voivat sijaita taajamien reuna-alueilla. Luokkaan kuuluvat usein myös näkymät järvimaisemaan, rantaniityt ja ruovikot, perinnemaisemat ja näkymät näköalapaikoilla. Hoidon tavoitteena on estää alueiden ja näkymien umpeenkasvu sekä alueille tyypillisen kasvillisuuden ja eläimistön säilyminen. Luokkaan kuuluvat lisäksi sähkölinjojen sekä teiden varsilla sijaitsevat avoimina ylläpidettävät näkemä- ja suoja-alueet.

B5 Arvoniitty

Arvoniityt ovat niittyjä, jotka määritellään tärkeiksi kulttuuriperinteen, maiseman tai luonnon monimuotoisuuden kannalta tai ne ovat asukkaille muuten merkittäviä niittyjä. Arvoniittyjen hoito perustuu aina kohdekohtaiseen hoitosuunnitelmaan.

C Taajamametsät

Metsät ovat puuston peittämiä alueita, joille tunnusomaista on luonnonvarainen pensas- ja aluskasvillisuus. Metsät tarjoavat elämyksiä, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia. Metsillä on suuri merkitys maisemassa ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen turvaamisessa.

Taajamametsien hoitoluokitusta tarkistetaan Tampereella lähivuosina. Alustava hoitoluokka määritellään alueittain viheralueen käyttötarkoituksen ja ominaisuuksien perusteella. Lopullisesti metsikkökohtainen hoitoluokka ja alueiden rajaukset täsmentyvät metsäsuunnittelun yhteydessä.

C1 Lähimetsät

Lähimetsät sijaitsevat asutuksen läheisyydessä, metsissä on hyvät käytävä- ja polkuverkostot päivittäiseen ulkoiluun. Hoidon tavoitteena on maisemaltaan edustava metsäkasvillisuus, paikoin puistomaisuus, ulkoilumahdollisuuksien turvaaminen ja luontoarvojen huomioon ottaminen. Lähimetsissä huolehditaan puuston elinvoimaisuudesta ja uudistumisesta, kulutuskestävyydestä sekä reittien ja varusteiden kunnosta. Lähimetsien siisteydestä ja turvallisuudesta huolehditaan. Niitä hoidetaan vuorovaikutuksessa alueen asukkaiden kanssa.

C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsät

Ulkoilu- ja virkistysmetsät sijaitsevat kaupungissa asuinalueiden välisillä alueilla tai metsäkokonaisuuksina kauempana taajamista. Ulkoilu- ja virkistysmetsiä käytetään monin eri tavoin ulkoiluun ja retkeilyyn. Metsän hoidossa painotetaan puuston elinvoimaisuutta ja uudistumista sekä maisema- ja luonnon monimuotoisuusarvoja. Ulkoilureittien ja latuverkostojen turvallisuudesta huolehditaan.

C3 Suojametsät

Suojametsät sijaitsevat asutuksen sekä erilaisten häiriötä aiheuttavien toimintojen, kuten liikenneväylien ja teollisuuslaitosten välillä. Suojametsä antaa näkösuojan ja suojaa pienhiukkas-, pöly- ja meluhaitoilta. Suojametsän hoidolla pyritään edistämään suojavaikutuksia ja reunavyöhykkeiden maisemanhoitoa. Hoidon tavoitteena on puuston ja muun kasvillisuuden elinvoimaisuuden ja kerroksellisuuden säilyttäminen. Suojametsien virkistyskäyttö on vähäistä, alueella ei yleensä ole ulkoiluun tarkoitettuja reittejä tai rakenteita

C4 Talousmetsät

Talousmetsät sijaitsevat kaupunkirakenteen ulkopuolella. Hoidon tavoitteena on taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talousmetsän hoito ottaen huomioon luonnon monimuotoisuus, maisemalliset arvot ja metsän monikäyttö.

C5 Arvometsä

Arvometsä on erityinen metsäalue taajamassa tai sen ulkopuolella. Luokkaan kuuluvat maiseman, kulttuurin, luonnon monimuotoisuuden tai muiden ominaisuuksien kannalta erityisen tärkeät ja arvokkaat kohteet. Hoidon tavoitteena on näiden erityisarvojen ja ominaispiirteiden säilyttäminen ja korostaminen. Arvometsille voidaan tarvittaessa laatia erillinen hoito- tai ennallistamissuunnitelma

D Muut viheralueet

Muut viheralueet ovat puistoiksi ja lähivirkistysalueiksi kaavoitettuja alueita, joita ei ylläpidetä A-, B- tai C-hoitoluokissa.

D1 Muu omistus

Alue on kaavoitettu viheralueeksi, mutta ei ole kaupungin omistuksessa.

D4 Vuokrattu

Alue on kaavoitettu viheralueeksi, mutta vuokrattu muuhun käyttöön.

D5 Muu käyttö

Alue on kaavoitettu viheralueeksi, mutta on muussa käytössä, kuten paikoitus- tai liikennealueena.

E Erityisalueet

Erityisalueita ovat rakennetut ympäristöt, jotka poikkeavat ominaisuuksiltaan hoitoluokkien A, B ja C luonteesta. Erityisalueet vaativat ympäröivästä hoitoluokasta poikkeavaa hoitotapaa. Hoidon tavoitteet määritellään erikseen kohteittain.

E1 Urheilukentät ja liikunta-alueet

Urheilukenttien ja liikunta-alueiden ryhmään kuuluvat esimerkiksi jalkapallokentät, jääkiekkokentät, uimarannat ja talviuintipaikat.

E2 Erikoispuistot, erikoiskohteet

Erikoispuistoja ja erikoiskohteita ovat esimerkiksi kasvitieteelliset puutarhat, teemapuistot, ympäristötaideteokset ja muut vastaavat kohteet.

E3 Satama-alueet ja veneiden säilytysalueet

Satama-alueiden ja veneiden säilytyspaikkojen lisäksi tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kanavat ja muut vesiliikenteeseen liittyvät alueet.

E4 Viljelypalstat ja ryhmäpuutarha-alueet

Tämä luokka sisältää asukkaiden omatoimista viljelyä varten tarjolla olevia alueita, kuten viljelypalstoja tai siirtolapuutarha-alueita.

E5 Koira-aitaukset ja koirien uittoalueet

Koiraharrastuksille osoitetut alueet, kuten koira-aitaukset, koirapuistot tai koirien uittoalueet kuuluvat tähän ryhmään.

E6 Matonpesupaikat

Matonpesupaikoille tarvitaan oma hoitosuunnitelma, koska riski ympäristön pilaantumiselle on matonpesupaikoilla ympäröivää aluetta suurempi

E7 Muut erityisalueet

Muita erityisalueita ovat esimerkiksi taimistot, sekä vakiintuneet maa-ainesten varastointi- ja käsittelyalueet.

E8 Hulevesialueet

Hulevesialueilla tarkoitetaan rakennettuja hulevesirakenteita kuten suotopatoja tai hulevesialtaita. Luonnonojat kuuluvat ympäröivän luontotyyppinsä mukaan A, B tai C –luokkaan. Hulevesirakenteiden hoidossa päätavoite on veden virtauksen ohjaaminen ja tarvittaessa hidastaminen, mutta toisaalta veden
kulun turvaaminen.

Hoitotoimenpiteet käsittävät ajoittaista puuston ja pensaston raivaamista sekä irtoroskien ja luonnonroskien poistamista. Loivapohjaisten hulevesialtaiden kasvillisuus voidaan niittää tai murskata hoito- tai käyttöohjeen mukaisesti. Kunkin hulevesialueen hoito- tai käyttöohje määrittelee myös ruoppaamistarpeen sekä suotopadon kunnostamistavan ja tiheyden.

S Suojelualueet

Suojelualueiden tarkoituksena on ylläpitää ja säilyttää alueen ominaispiirteet. Alueet voivat olla pieniä, yksittäisiä elinympäristöjä tai laajempia aluekokonaisuuksia. Ne voivat samalla olla virkistysalueita, joilla on mahdollisuus ulkoiluun ja luonnon kokemiseen. Suojelualueet ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta, vaalivat luonto- ja maisema- ja kulttuuriarvoja sekä tukevat luontoympäristön kestävää kehitystä.

S1 Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelualueita ovat luonnonsuojelulain nojalla suojellut alueet, luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit ja alueellisen ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä määritellyt erityissuojeltujen lajien elinympäristöt tai kasvupaikat. Luonnonsuojelualueiden tavoitteena on säilyttää alueen erityispiirteet ja luonnonarvot. Luonnonsuojelualueita hoidetaan alueellisen ympäristökeskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman tai rauhoitusmääräysten mukaan.

S2 Muut suojellut alueet

Muita suojeltuja alueita ovat, metsä- ja vesilakikohteet, suojeluohjelma-alueet, Natura-alueet sekä rakennussuojelulain tai rakennuslainsäädännön nojalla suojellut alueet ja muinaismuistoalueet. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää ja hoitaa aluetta niin, että sen ominaispiirteet ja arvo säilyvät. Kohteille voidaan tarvittaessa laatia erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma.

S3 Muut arvokkaat alueet

Muihin arvokkaisiin alueisiin kuuluvat esimerkiksi maisemallisesti, kaupunkikuvallisesti tai geologisesti arvokkaat alueet ja arvokkaat luonnonalueet. Muiden arvokkaiden alueiden koko voi vaihdella. Hoidon tarkoituksena on ylläpitää ja hoitaa aluetta niin että sen ominaispiirteet ja arvo säilyvät.

Muut luokat

Edellä esitettyjen luokkien lisäksi on olemassa vielä seuraavat kaksi luokkaa.

0 Hoidon ulkopuolella oleva alue

Hoidon ulkopuolella olevilla alueilla tarkoitetaan hiljakkoin voimaantulleisiin asemakaavoihin merkittyjä
viheralueita, joiden hoitoluokitusta varten tarvittavaa maastokäyntiä tai muuta vastaavaa määritystä ei ole
vielä tehty.

R Maankäytön muutosalue

Yleis- tai asemakaavassa rakentamiseen osoitetut alueet voidaan luokitella ensi vaiheessa maankäytön muutosalueiksi. Tällöin tarkoitetaan aluetta, jonka kasvillisuutta valmennetaan tulevaa käyttöä varten. Alueelta voidaan esimerkiksi harventaa puita, jotta puut tottuvat tuuliolosuhteiden muutoksiin sekä valon määrän lisääntymiseen. Toimenpiteiden tarkoituksena on säilyttää kasvillisuuden ja eläimistön elinvoimaisuus rakentamisen aiheuttaman muutoksen jälkeen.