Siirry sisältöön

Sorsapuiston lintukierros

Tältä sivulta löydät lisätietoa Sorsapuiston lintutarhan linnuista ja tietoa kanalintujen elämästä. Sorsapuistossa linnut majailevat yleensä toukokuulta syyskuulle. Linnut tulevat Sorsapuistoon kesäksi hämeenkyröläisestä kanalasta.

Kuvagalleria esittelee kesän 2019 asukit lintutarhassa:

Tarha A (kahvilan pääty)

Hämeen musta maatiaiskana on utelias, kesy ja hyvä munimaan. Nimestään huolimatta kanoissa ja kukoissa on muitakin värejä kuin mustia. Osalla kanoista on haudontavietti. Hämeen musta on maatiaisista ahkerin munija, ja se munii noin 150 munaa vuodessa. Tarhassa asustelee myös kotimaisia risteytysmaatiaiskanoja ja metsästysfasaanipariskunta.

Hämeen musta maatiaiskana
Hämeen musta on kotimainen maatiaiskanarotu.

Fasaani on kotoisin Aasiasta ja Kaakkois-Euroopasta. Suomessa olevat fasaanit ovat usean alalajin risteytyksiä. Fasaaneja tarhataan metsästystä varten. Fasaaninliha on herkullista ja useista ravintoloistakin sitä löytyy ruokalistalta. Ensimmäiset fasaanit tarhasi ja istutti Karl Fazer vuosina 1901–1902. Fasaani on ensimmäinen Suomeen pysyvästi istutettu vieras riistaeläin.

Fasaani sopeutui hyvin Suomen luontoon, erityisesti viljelysmaille ja asutusten laitamille. Se käyttää ravintonaan viljaa, siemeniä, kasveja, sieniä, marjoja sekä hyönteisiä ja matoja. Talvella fasaanit hakeutuvat lintujen ruokintapaikkojen läheisyyteen, ja kaikki sieltä löytyvä kelpaa ravinnoksi.

Keväisin fasaanikukko kerää 2–5 naarasta haaremiinsa. Fasaanin soidinääni on kantava ja kova. Fasaaninaaras munii 10–20 munaa maassa sijaitsevaan pesään, joka on usein heinien suojassa.

kuva: fasaani
Fasaani istutettiin Suomeen alunperin metsästystä varten.

Tarha B

Kääpiö-Kochin on lähtöisin Kiinasta. Se on jalostettu sulkajalkaiseksi ja pyöreän muotoiseksi. Vaikka rotu on kääpiö, sillä on melko voimakas luonne. Kääpiö-Kochin kukko saattaa haastaa isonkin kukon reviiritaisteluun. Muuten rotu on helposti kesyyntyvä ja utelias. Rotu on myös kova hautomaan, ja myös kukot huolehtivat tipuista.

Kääpiö-Kochin kukko
Kääpiö-Kochin kanalla ja kukolla on runsas höyhenpeite.

Tarha C

Orpington on englantilainen maatiaisrotu. Se on jalostettu kestämään kylmiä oloja ja sitä kasvatetaan lihan ja muninnan takia. Luonteeltaan orpingtonit on rauhallisia ja ahkeria ruuanetsijöitä. Orpingtonit tarvitsevat paljon tilaa, mutta pysyvät matalassa aidatussa tilassa hyvin, koska siivet ovat painoon nähden liian pienet.

Kanarodun höyhenpeite on tiivis ja runsas, ja jalat melkein peittyvät höyhenten alle. Orpington kestää kylmää hyvin. Rotu on Englannissa vastaavassa maatiaisasemassa kuin suomalainen maatiainen Suomessa.

kuva: orpington-rotuinen kukko
Orpington-kukko Oiva tepastelee Sorsapuiston kanatarhassa tänä kesänä.

Hy-line kuuluu tehomunijoihin. Se on jalostettu monesta rodusta. Rodun jalostuksessa on haettu ahkeraa munintaa, lyhytkestoista sulkasatoa ja tehokasta rehun käyttöä.

Hy-linellä on lyhyehkö elämän kaari. Se munii noin kaksi vuotta, jonka jälkeen kana vanhenee ja muninta heikkenee. Ikääntyneen hy-linen munan kuori on hauras ja munan koko on suurentunut, mikä aiheuttaa kanalle ongelmia. Nykyään yhä suositummaksi tullut "kesäkanailu" on helppoa aloittaa näillä hy-line brown tai hy-line white kanoilla. Ne ovat uteliaita sekä syövät ja munivat hyvin. Usein kesäkanoille ei hankita kukkoa. Hy-linet on silloin hyvä valinta, koska niillä ei juurikaan ole haudontaviettiä, joka katkaisisi muninnan.

Tarha D

Sussex kuuluu isoihin kanarotuihin, ja on nimensä mukaisesti lähtöisin Sussexin maakunnasta Englannista. Sorsapuiston kukot ja kanat tulevat ovat sussex-ligth värisiä: ne ovat valkoisia ja niillä on musta pyrstö ja ja kaunis mustalla "hartiahuivi". Sussex-light on luonteeltaan rauhallinen ja hautomaviettinen rotu. Emokanat hoitavat tipunsa hyvin. Kun emo vierottaa jo isoksi kasvaneet tipunsa, kukko jatkaa tipujen hoitoa ja päästää ne siipensä alle nukkumaan.

kuva: Sussex-kukko Sorsapuistossa
Sussex-Light kukko on muuten valkoinen, mutta sillä on musta pyrstö ja "hartiahuivi".

Tänä vuonna on Sorsapuiston 80-juhlavuosi, ja D-tarhassa nähdään uutuusrotuna kookas Brahma-kana, jota ei ole aiemmin lintutarhoissa nähty. Se kuuluu suuriin harrasterotuihin ja on luonteeltaan lempeä ja rauhallinen. Brahma-kukko kiekuu matalalla äänellä ja harvakseltaan pitäen kanarouvansa kauniisti parvessa.

D-tarhassa tepastelee myös koristefasaaneja.

Tarha E

Paduaani kuuluu koristerotuihin joista käytetään harrastajien kesken nimitystä tukkakanat. Ne ovat aktiivisia ja hyviä lentämään ja hyppäämään. Kanojen pallomainen tukka ja kukkojen hapsottava tukka ei estä lintuja näkemästä. Rotu on helposti kesyyntyvä ja hyppää hoitajan olkapäälle katsomaan että, "mitäs tänään syötäisiin".

Tänä vuonna tarhasta löytyy myös pieni koristerotu Mille Fleur, joka on hyvä lentämään. Kuten rodun nimikin kertoo, Mille Fleus-kanan rinnassa kukkivat miljoonat kukkaset,eli pienet sydämen muotoiset pilkut.

Kuva: Hollannin valkohuntukukko
Hollannin valkohuntu on hauskan näköinen ja aktiivinen tukkakana. Kuvassa musta valkohuntukukko.

Tarha F (Tampere-talon pääty)

Silkkikanat ovat alkujaan Tiibetistä ja niiden väreinä ovat väreinä valkoinen, sininen, musta, punainen ja riista. Silkkikana on ahkera hautoja ja hoitaa hyvin tipujaan. Silkkikanasta on tullut suosittu lemmikkikanarotu. Silkkikanasta löytyy myös parrallinen ja tavallinen muoto. Silkkikanan iho on sininen, ja sillä on viisi varvasta, kun kanoilla on tavallisesti neljä varvasta.

Silkkikana
Silkkikanat ovat hellyttävän näköisiä pörhöpalleroita.

Kanan elämää

Kaikki kanat, myös ne koristeellisimmat, munivat. Ja kaikkien munat ovat koosta ja väristä huolimatta syötäviä. Toiset rodut saattavat munia tummansuklaanruskeita munia ja toiset vihreäkuorisia.

Kana hakeutuu mielellään aamupäivän ja iltapäivän välillä munimaan tuttuun, suojaisaan ja hämyiseen paikkaan. Jos munia jättää keräämättä, voi kanalle iskeä hautomakuume. Jotta munista tulisi tipuja, tarvitaan parveen kukko kanoja polkemaan. Kana munii myös ilman kukkoa, mutta munat eivät ole tällöin hedelmöittyneitä. Kana hautoo 21 vuorokautta, ja lopulta munista kuoriutuu pesällinen tipuja. Munankeltuainen ei ole tipu kuten usein luullaan, vaan se on tulevan tipun ravintoa. Itse tipu kehittyy valkuaiseen kasvavaan alkioon.

Kana on kaikkiruokainen, joten parasta ravintoa sille on monipuolinen vilja, teollinen rehu, keittiöjäte sekä kesällä vapaa laidunnus. Lisänä tarvitaan kalkkia, raikasta vettä ja pientä soraa. Kiviä kana tarvitsee kupuunsa, jossa ne auttavat syödyn ruoan hienontamisessa.

Kukko aloittaa kiekumisensa varhain aamulla päivän sarastaessa ja kiekuu pitkin päivää. Kana on kova kylpemään ja kuopsuttelemaan. Välillä se saattaa makoilla kylpykuopassaan aivan kuin se olisi eloton. Kylpypuuhissa multa pöllyää, ja maa täyttyy kylpykuopista. Myös ruokaa etsiessä maata kuopsutellaan tehokkaasti. Iltaisin kanat vetäytyvät orsille nukkumaan - suojaan vaaroilta.

Kanan elämää -teksti ja kuvat: Peikkorinteen lintutila, Askola
Linturotujen tekstit: Tia Hämäläinen Hämeenkyrö


Tämän sivun lyhytosoite on www.tampere.fi/sorsapuistonlintukierros