Viikon kasvi
Viikon kasvi -esittely palaa taas Hatanpään arboretumiin kesän ajaksi Vihervuoden 2016 juhlistamiseksi. Kasvi vaihtuu aina perjantaisin 20.5. - 2.9.2016, ja kulloinkin valitaan ajankohtainen kukkiva kasvi. (Valokuvat kasveista: Iita Kulmala, Tampereen Infra)
Nuoliopaste ison perennaryhmän pohjoispäässä osoittaa viikon kasvin suuntaan. Kasvin vieressä olevassa taulussa kerrotaan kasvin alkuperästä, ominaisuuksista, kasvuolosuhteista sekä annetaan hoitovinkkejä.
'Jackman' - kirkkaankeltainen pensashanhikki
'Lovely Pink' - vaaleanpunainen
Pensashanhikki
Dasiphora fruticosa
Alkuperä: Etelä-Eurooppa, Aasia, Pohjois-Amerikka Korkeus: 30 - 150 cm lajikkeesta riippuen
Kasvupaikka: Vaatimaton kasvupaikan suhteen, viihtyy kuiten kin parhaiten aurinkoisella paikalla ravinteik kaassa hiekka- tai moreenipitoisessa mullassa.
Yleistä:
Pensashanhikki on tiheä- ja pystykasvuinen, pyöreähkö pensas, joka puhkeaa lehteen myöhään keväällä. Pienet lehdet ovat yleensä viisi lehdykkäisiä ja karvaisia. Heinäkuussa alkava ja myöhään syksyyn jatkuva kukinta on näyttävä ja runsas. Pensas peittyy lähes kokonaan kukkiin, joiden väri vaihtelee keltaisen eri sävyistä valkoiseen, vaaleanpunaiseen ja oranssiin.
Pensashanhikki sopii yksittäispensaaksi, vapaasti kasvavaksi aidanteeksi sekä pensas- ja kivikkoryhmiin. Se on helppohoitoinen, talven kestävä pensas, joka on myös kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan. Jos pensas muuttuu vanhemmiten risumaiseksi ja kukinta vähenee, sen voi leikata tyveltä poikki, jolloin tilalle kasvaa nopeasti uusia runsaskukkaisia versoja.
Arboretumissa kukkivia pensashanhikkilajikkeita:
'Jackman' - kirkkaankeltainen.
'Sandved' - kermankeltainen
'Red Ace' - oranssinpunainen
'Lovely Pink' - vaaleanpunainen
Punahattu
Echinacea purpurea
Alkuperä: Pohjois-Amerikka Korkeus: 80 - 100 cm
Kasvupaikka: Viihtyy parhaiten aurinkoisella, jopa paahteisella paikalla ravinteikkaassa hiekkapitoisessa mullassa. Kasvi viihtyy monenlaisissa maalajeissa, ei kuitenkaan kosteassa ja jäykässä savimaassa.
Yleistä:
Punahattu on tukevaversoinen, keskikorkea perenna. Se on näyttävä perennaryhmässä, mutta sopii kookkaana kasvina myös omaksi ryhmäkseen. Kasvin tummanvihreät, karheakarvaiset lehdet ovat leveän pitkänomaisia ja teräväkärkisiä. Maanrajassa lehdet muodostavat n. 40 cm levyisiä lehtiruusukkeita.
Punahatun pitkään jatkuva kukinta alkaa elokuussa ja jatkuu syyskuuhun. Suuret, päivänkakkaraa muistuttavat mykerökukinnot ovat yksittäin tukevien versojen latvoissa. Laitakukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen punaisen eri sävyistä valkoiseen. Mykerön keskellä olevat pienet ruskeanpunaiset kehräkukat ovat erityisesti perhosten suosiossa.
Kasvia lisätään joko jakamalla tai siemenistä kylvämällä. Istuttaminen ja jakaminen tehdään mieluiten keväällä. Kasvi on lyhytikäinen ja vaatii jakamisen 3-4 vuoden välein. Punahattu sopii myös leikko- ja kuivakukaksi. Muutamia punahat tulajeja käytetään myös rohdoskasveina.
Syysleimu
Phlox paniculata
Alkuperä: Pohjois-Amerikka, Eurooppaan kantalaji tuotiin jo 1720-luvulla
Korkeus: Lajikkeesta riippuen 50 - 150 cm.
Kasvupaikka: Aurinkoinen ja ilmava, mutta ei liian paahteinen paikka. Kasvualustan tulee olla ravinteikasta ja läpäisevää hiekkamultaa. Paahde, kuivuus ja niukkaravinteisuus altistavat kasvin varsiankeroiselle ja härmätuhoille.
Yleistä:
Syysleimusta on jo 1800-luvulta lähtien jalostettu useita satoja lajikkeita, joista Suomessa on saatavilla parikymmentä. On erisävyisiä punaisia, valkoisia, sinipunaisia ja kirjavia lajikkeita. Värien kirkkauden vuoksi sopivat parhaiten omaksi ryhmäkseen tai suuremman perennaryhmän osaksi. Syysleimut kukkivat lajikkeen mukaan heinä-syyskuussa. Tuoksuvat kukinnot muodostavat pitkiä ja tiheitä kartiomaisia latvaterttuja.
Kasvustoa on poutakausina säännöllisesti kasteltava. Kuihtuneet kukinnot poistetaan. Lisätään jakamalla keväällä tai syksyllä sekä juuri- ja versopistokkaista keväällä. Taimien istutusväli on 30-40 cm. Syksyllä kasvusto leikataan matalaksi.
Ankeroisten vaivaamien syysleimujen lehdet käpertyvät ja ruskistuvat, härmäsieni harmaannuttaa kasvin. Sairastuneet kasvit hävitetään polttamalla.
Turkestanin maksaruoho
Sedum ewersii
Alkuperä: Läntiseltä Himalajalta Mongoliaan
Korkeus: 10-15 cm
Kasvupaikka: Aurinkoinen, jopa paahteinen kasvupaikka.
Kasvualusta: hiekansekainen, hyvin vettä läpäisevä ja kalkkipitoinen.
Yleistä:
Turkestaninmaksaruoho kukkii heinä elokuussa ruusunpunaisin tähtimäisin kukin, jotka ovat tiheissä puolipallon muotoisissa latvatertuissa. Lehdistö on sinivihreä. Kasvi leviää mattomaisesti helposti juurtuvien versojensa avulla.
Useimmat maksaruoholajit viihtyvät parhaiten aurinkoisissa, jopa paahteisissa ja vähämultaisissa, kivikkoryhmissä ja kallion koloissa sekä kuivanpaikan perennaryhmissä. Ravinteikkaassa ja kosteassa maassa ne häviävät kilpailussa reheväkasvuisille kasvilajeille.
Turkestaninmaksaruohoa on yleisesti saatavilla ja se on erittäin talvenkestävä. Kasvia lisätään jakamalla. Kasvi on kuitenkin parhaimmillaan, kun se saa vapaasti levitä laajoiksi kasvustoiksi.
Tähtililja
Zigadenus elegans
Alkuperä: Pohjois-Amerikka
Korkeus: 50–80 cm
Kasvupaikka: Viihtyy parhaiten hieman varjoisessa, tuulelta suojatussa perennaryhmässä tai kivikkoryhmän syvämultaisessa kohdassa. Kasvualustaksi sopii ravinteikas, kosteutta pidättävä multa, jonka pintaa suositellaan keväällä lisättävän kompostimultaa. Liian ravinteikas maa heikentää talvenkestävyyttä.
Yleistä: Tähtililja on tyylikäs ja melko harvinainen, kestävä ja helppohoitoinen perenna. Poutasäällä kasvustoa on säännöllisesti kasteltava. Se leviää hillitysti. Sitä lisätään keväällä tai syksyllä siemenistä sekä jakamalla syksyllä. Taimenet istutetaan 20–30 cm välein.
Tähtililja kukkii heinä–elokuussa. Sen tähtimäiset, vihertävän- tai kellertävänvalkoiset kuvat ovat pitkinä, tähkämäisinä terttuina 50–80 cm korkuisissa versoissa. Miekkamaiset, pitkät ja kapeat lehdet ovat mättäinä.
Tähtililja on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.
Ohotanmaruna
Artemisia schmidtiana
Alkuperä: Japani
Korkeus: 20 - 30 cm
Kasvupaikka: Ohotanmarunan kasvupaikan on oltava aurinkoinen ja se kestää jonkin verran paahdettakin. Kasvualusta voi olla melko ohut, jopa alle 10 cm:n läpäisevä, kalkittu hiekkamultakerros, jonka pintaan suositellaan lisättäväksi keväisin karjanlannan ja lehtikompostin seosta.
Yleistä: Ohotanmaruna on 1960-luvulla yleistynyt tulokas. Mätästävä kasvi soveltuu käytettäväksi mm. täytekasvina kivikkoryhmissä ja maanpeitekasvina. Sen koristearvo perustuu hopeanharmaisiin ja hienoliuskaisiin lehtiin, jotka kasvavat tiheästi 20 - 30 cm korkeissa versoissa.
Ohotanmaruna kukkii elo-syyskuussa. Kukat ovat vaatimattomat ja harmaat. Ohotanmarunaa lisätään keväällä pistokkaista; taimia on melko hyvin saatavilla. Taimien istutusväli on 30 cm.
Suikeroalpi
Lysimachia nummularia
Alkuperä: Eurooppa, Kaukasus
Korkeus: 5-10 cm
Kasvupaikka: Viihtyy parhaiten kosteapohjaisilla, multavilla ja puolivarjoisilla paikoilla, mutta ei paahteessa tai kuivassa kasvualustassa.
Yleistä: Suikeroalpi on nimensä mukaisesti suikertavaversoinen, maanmyötäisesti kasvava perenna. Se leviää juurtuvien versojensa avulla. Helakanvihreät, lähes pyöreät lehdet kiinnittyvät vastakkain rentoihin varsiin. Suikeroalpi kukkii keskikesällä ja kukinta kestää pitkään. Kirkkaankeltaiset kukat ovat yksittäin lehtihangoissa kasvuston tasalla ja kukkiessaan
se muistuttaakin keltaista kukkamattoa.
Viihtyessään suikeroalpi leviää nopeasti ja tukahduttaa matalat kasvit alleen. Kasvualustan on kuitenkin oltava vapaa juolavehnästä ja muista heinämäisistä rikkaruohoista, koska ne vuorostaan tukahduttavat suikeroalpin kasvun. Sopii hyvin perennaryhmiin, nurmen korvikkeeksi jyrkkiin luiskiin sekä puiden ja pensaiden alustoille.
Kasvia on helppo lisätä latvapistokkaista. Versot juurtuvat kasvualustaansa muodostaen jo parissa kasvukaudessa yhtenäisen maton.
Kesäpikkusydän
Dicentra formosa
Alkuperä: Pohjois-Amerikan länsiosa
Korkeus: 20 - 30 cm
Kasvupaikka: Viihtyy parhaiten puolivarjoisella paikalla multavassa, kosteutta pidättävässä ja kalkkipitoisessa maassa.
Yleistä: Kesäpikkusydän on tuuheakasvuinen matala perenna, joka leviää juuristonsa avulla laajaksi kasvustoksi. Koristeelliset, saniaista muistuttavat liuskaiset lehdet säilyvät kauniina koko kasvukauden.
Kesäpikkusydän kukkii koko kesän. Toukokuussa alkava kukinta jatkuu syyskuun alkupuolelle asti. Pienet torvimaiset, sydämenmuotoiset kukat ovat pieninä ryhminä lehtien yläpuolelle nousevien kaarevien versojen paissa. Kukat ovat lajikkeesta riippuen joko ruusunpunaisia tai valkoisia.
Kesäpikkusydäntä voi lisätä jakamalla heti kukinnan jälkeen tai kylvämällä siemenistä. Jakaminen on tehtävä varoen, koska kasvin mehevä juurakko ja versot ovat hauraita. Kesäpikkusydän viihtyy parhaiten saadessaan kasvaa samalla paikalla useita vuosia.
Helppohoitoinen kesäpikkusydän sopii perennaryhmien reunuskasviksi ja peittokasviksi. Kasvi on keväällä hallanarka, joten suojaus on paikallaan. Muutoin laji on hyvin talvenkestävä.
Kesäkullero
Trollius chinensis
Alkuperä: Kiina
Korkeus: 70 cm
Kasvupaikka: Kesäkullero ei siedä kuivuutta, kasvualustan tulee olla multava ja kuohkea. Kasvupaikka voi olla aurinkoinen tai puolivarjoinen.
Yleistä: Kullerot kuuluvat leinikkikasveihin. Kesäkulleron lehti on sormiliuskainen ja keltaiset tai oranssiin vivahtavat kukat pallomaisia. Kukan keskellä on mesilehdiksi muuntuneita terälehtiä, joita ympäröi 3-4 cm leveät verholehdet. Tuoksuvat kukat keräävät luokseen mehiläisiä.
Kesäkullero on kaunis saadessaan kasvaa kauan samalla paikalla. Kasvin voi kuitenkin sen liikaa rehevöidyttyä jakaa ja uudelleenistuttaa keväällä tai elokuussa. Kukinta ajoittuu kesä-heinäkuuhun, kun muut kullerot ovat jo kukkineet. Kullero voi kukkia uudestaan, jos kuihtuneet kukat poistetaan.
Kasvin kukittua sen lehdistö ränsistyy, joka kannattaa huomioida istuttamalla sen eteen jokin muu peittävä kasvi.
Kesäkullero on kaunis leikkokukka, se kannattaa poimia nuppuisena.
Kyynelkoivu
Betula pendula ’Youngii’
Korkeus: 2 - 6 m
Kasvupaikka: Menestyy erilaisilla kasvupaikoilla, viihtyy kuitenkin parhaiten aurinkoisella paikalla.
Yleistä: Kyynelkoivu on koivun riippuvaoksainen, hillittykasvuinen muoto. Se silmutetaan tai vartetaan latvusvarrennoksena perusrunkoon. Perusrunkona käytetään rauduskoivua. Puun riippuvat oksat ovat pitkiä ja ohuita, lehdet hienoliuskaisia.
Kyynelkoivu vaatii erikoisen ulkonäkönsä ja kasvutapansa vuoksi arvokkaan kasvupaikan ja sopii lähinnä kaupunkiympäristöön. Sitä voidaan käyttää yksittäispuuna tai muutaman erikorkuisen puun ryhmänä esim. rinteeseen ja myös pihan erikoisuudeksi istutettuna. Kyynelkoivun talvenkestävyys on hyvä. Arboretumin lisäksi kyynelkoivun löytää mm. Näsinpuistosta suihkulähteen viereiseltä rinteeltä, Koskipuistosta j a Kiovanpuistosta.
Tuoksukurjenpolvi
Geranium macrorrhizum
Alkuperä: Alpit, Balkan Korkeus: 20 - 30 cm
Kasvupaikka: Viihtyy aurinkoisella, puolivarjoisella tai varjoisella paikalla kalkkipitoisessa maassa. Kasvi on vaatimaton maan laadun suhteen ja sietää kuivuutta.
Yleistä: Tuoksukurjenpolvi on helppohoitoinen peittoperenna, joka leviää maanalaisten rönsyjensä avulla. Nimensä kasvi on saanut lehdistään, jotka kosketettaessa tuoksuvat voimakkaasti. Syvään sormiliuskaiset lehdet ovat himmeän vaaleanvihreitä ja punertuvat syksyllä.
Tuoksukurjenpolvi kukkii kesä-heinäkuussa. Pienet kukat ovet sarjamaisina kukintoina 30-40 cm korkuisten versojen latvoissa. Kukat ovat lajikkeesta riippuen joko vaalean liilanpunaisia, violetinpunaisia tai valkoisia.
Tuoksukurjenpolvi sopii perenna- ja kivikkoryhmiin ja peittokasviksi puiden alle. Se on voimakaskasvuinen ja muodostaa nopeasti peittävän kasvuston, jonka läpi rikkaruohot eivät pääse kasvamaan. Sen lähelle ei kannata istuttaa hentokasvuisia kasveja. Kasvia voi lisätä jakamalla tai siemenistä kylvämällä.
Pohjanruusujuuri
Rhodiola rosea
Alkuperä: Luonnonvarainen Pohjois-Suomessa, yleisimmin Enontekiön ja Utsjoen alueella. Kasvaa myös Skandinavian ja Venäjän pohjoisosissa.
Korkeus: 30 cm
Kasvupaikka: Kasvaa luonnonvaraisena tunturiseutujen kosteikoilla, purojen varsilla ja kallioiden raoissa. Suosii kosteana pysyvää, humuspitoista ja hapanta maata. Viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla.
Yleistä:
Ruusujuuri on maksaruohokasvien heimoon kuuluva perenna, jonka paksu juurakko nimensä mukaisesti tuoksuu ruusulle. Kasvi on hidaskasvuinen ja muodostaa täysikokoisena halkaisijaltaan 40–50 cm kokoisen puolipallon, jossa voi olla 200–300 versoa. Versoon kiinnittyneet pienet harmaanvihreät lehdet ovat kärjestään tylppähampaisia.
Ruusujuuri kukkii kesä-heinäkuussa. Vihertävän keltaiset pienet kukat muodostavat tiiviitä viuhkoja versojen laivoihin. Kasvi on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä.
Ruusujuuri yleistyi kotipihojen perennaryhmissä 1920-luvulla. Se on tunnettu rohdoskasvina jo yli 1000 vuotta. Käyttäjinä ovat olleet mm. tiibetiläiset munkit ja viikingit, jotka käyttivät ruusujuurta voiman antajana pitkien merimatkojensa aikana. Ruusujuurta viljellään edelleen rohdoskasviksi kaupallisiin tarkoituksiin.
Japaninruusukvitteni
Chaenomeles japonica
Alkuperä: Japani
Korkeus: 0,5 - 1, 0 m
Kasvupaikka: Menestyy parhaiten aurinkoisella paikalla läpäisevässä, kalkkipitoisessa hiekkamaassa.
Yleistä:
Japaninruusukvitteni on matalakasvuinen, leveähkö pensas. Kaareviin, piikkisiin oksiin kiinnittyneet 2-5 cm mittaiset lehdet ovat soikeita ja hammaslaitaisia. Kauniit oranssinpunaiset kukat puhkeavat touko-kesäkuussa. Ne ovat yksittäin tai pieninä ryhminä lehtihangoissa ja peittyvät joskus rehevästi kasvavissa pensaissa uusien versojen alle.
Syyskesällä pensaaseen kehittyy tiivismaltoisia usein hieman muhkuraisia, omenaa muistuttavia hedelmiä. Halkaisijaltaan noin 10 cm kokoiset hedelmät ovat kypsinä keltaisia, ja niistä voi valmistaa esim. hilloa ja marmeladia.
Japaninruusukvitteni sopii kivikko- ja pensas ryhmiin sekä yksittäispensaaksi. Pensaan kasvualusta on syytä erottaa nurmikosta, sillä se ei kestä nurmiheinien juuristokilpailua. Pensas sietää hyvin leikkausta, ja vanhoja liian tiheitä pensaita onkin syytä harventaa kukinnan parantamiseksi. Kukat kehittyvät edellisen vuoden versoon, joten voimakas harvennus vähentää kukintaa.
Versot saattavat paleltua osittain etenkin vähälumisina talvina.
Kevätkaihonkukka
Omphalodes verna
Alkuperä: Etelä-Eurooppa, Aasia
Korkeus: 10-20 cm
Kasvupaikka: Viihtyy parhaiten ravinteikkaalla ja tuorepohjaisella kasvualustalla puolivarjoisalla paikalla.
Yleistä:
Kevätkaihonkukka on ruohomainen matalakasvuinen perenna, joka leviää hillitysti maanpäällisten rönsyjensä avulla. Pitkäruotiset, leveän soikeat lehdet muodostavat ruusukkeisen kasvuston, joka säilyy vihreänä koko kasvukauden. Lehdet kasvavat kookkaammiksi kukinnan jälkeen. Kasvin lehdistö talvehtii osittain vihreänä, jos lumipeite on riittävän paksu.
Taivaansiniset, valkosilmäiset, lemmikin kukkia muistuttavat kukat puhkeavat varhain keväällä ja kasvi kukkii pitkään, jos kuihtuneet kukat poistetaan. Kevätkaihonkukasta on myynnissä valkokukkainen lajike ’Alba’.
Kevätkaihonkukka on vaatimaton kasvi, joka viihtyy samalla kasvupaikalla useita vuosia. Se sopii maanpeitekasviksi rinteisiin, puiden ja pensaiden aluskasviksi ja puolivarjoisilla paikoilla viihtyvien perennojen seuraan. Sitä voidaan lisätä jojo jakamalla tai rönsytamista.
Hevoskastanja (Balkaninhevoskastanja)
Aesculus hippocastanum
Alkuperä: Balkanin niemimaa
Korkeus: 8 - 15 m
Kasvupaikka: Viihtyy parhaiten ravinteikkaassa, syvämultaisessa maassa aurinkoisella ja suojaisella paikalla. Puu on arka maan pohjamärkyydelle.
Yleistä: Hevoskastanja on kasvutavaltaan vahva, jäykkäoksainen ja leveälatvuksinen puu. Lehdet ovat 5 - 7 sormisia ja halkaisijaltaan jopa 30 cm kokoisia. Touko-kesäkuussa puhkeavat valkoiset tyvestä puna- tai keltalaikkuiset kukat ovat pystyissä terttukukinnoissa. Näyttävät kukinnot ovat kartiomaisia 20 - 30 cm korkuisia huiskiloita.
Syyskesällä puuhun kehittyy pyöreitä isoja hedelmiä. Piikkisen kuoren sisällä on kiiltävänruskea, kastanjan hedelmää muistuttava myrkyllisiä aineita sisältävä marja.
Hevoskastanja on komeimpia maassamme kasvavia puita. Se on meri-ilmaston puu, mutta voi menestyä myös sisämaan järvirikkailla seuduilla. Se on nuorena arka paleltumiselle ja kehittyy useimmiten pakkasvaurion jälkeen pensasmaiseksi, mutta on silti kauniiden lehtiensä vuoksi kokeilemisen arvoinen kasvi kotipihassa.
Tämän sivun lyhytosoite on www.tampere.fi/viikonkasvi