Siirry sisältöön

Mikä on kansallinen kaupunkipuisto?

Kansallinen kaupunkipuisto on maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 68-71§) määritelty rakennettua kulttuuriympäristöä ja kaupunkiluontoa yhdistävä laaja aluekokonaisuus. Sen tavoitteena on turvata arvokkaiden kaupunkiympäristöjen säilyminen ja kehittäminen viihtyisänä kaupunkilaisten olohuoneena kestävällä tavalla. Kansallista kaupunkipuistoa hoidetaan ja kehitetään sen luonnon- ja kulttuuriperinnöllisiä arvoja vaalien ja vahvistaen.

Kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta päättää ympäristöministeriö kaupungin hakemuksen pohjalta. Kaupunki myös laatii alueelle sen kehittämistä ohjaavan hoito- ja käyttösuunnitelman, jonka hyväksyy ympäristöministeriö.

Kaupunkipuiston on täytettävä ympäristöministeriön asettamat vaatimukset. Alueella pitää olla kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, Suomen tai kaupungin oman historian kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen ja puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti huomattavia viheralueita. Kansallisen kaupunkipuiston täytyy lisäksi alkaa ydinkeskustasta tai heti sen läheisyydestä. Kaupunkipuiston on oltava myös riittävän laaja ja eheä, ja alueiden erityisten arvojen tulee olla kaavoituksella turvattuja. Ekologisuuden ja jatkuvuuden kannalta tärkeitä ovat ekologiset käytävät ja liittyminen kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai ympäröivään maaseutuun.

Suomessa on tällä hetkellä kymmenen kansallisen kaupunkipuiston statuksen saanutta kaupunkia: Hämeenlinna, Heinola, Pori, Hanko, Porvoo, Forssa, Turku, Kotka, Kuopio ja Kokkola. Kaupungit muodostavat kansallisten kaupunkipuistojen verkoston.

Lisätietoa aiheesta ympäristöministeriön verkkosivuilta: