Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Soukonvuori

Soukonvuoren luonnonsuojelualue on perustettu 18.3.2011. Se sijaitsee noin 5 kilometriä Tampereen keskustasta koilliseen Kauppi-Niihaman metsän alueella. Pinta-alaltaan 45,47 hehtaarin luonnonsuojelualue on kaupungin kolmanneksi suurin Teiskon Vattulan ja Pyynikin jälkeen. Pohjoisrajasta on 800 metriä Näsijärven rantaan, idässä on Niihamanjärvi (ns. Pikku-Niihama), eteläpuolella on Kaupin golf-kenttä ja länsiraja on 350 metriä Toimelantien eteläpuolella.

Kulkuyhteydet ja palvelut

Niihaman ulkoilumajalta jatketaan Pikku-Niihamantietä pitkin noin 700 metriä suojelualueen rajalle. Paikalla on infotaulu ja alueen rajat on merkitty maastoon puupaaluihin kiinnitetyillä tunnuskilvillä.

Niihamaan kulkee kesäaikaan myös pikkubusseja. Tarkemmat tiedot bussiyhteyksistä Nysse Tampereen seudun joukkoliikenteen verkkosivuilta: http://joukkoliikenne.tampere.fi.

Luonnon piirteet

Tuoreeseen luonnonsuojelualueeseen kuuluu varsinaisen Soukonvuoren lisäksi myös sen eteläpuoleisia alueita. Itse vuori kohoaa maastosta vain hieman, eikä lakipaljastumia ole. Valtaosaksi alue on lehtomaista kangasta ja tuoretta kangasta, Soukonvuoren lakiosat ovat kuivahkoa kangasta. Pääosin suojelualue on melko luonnontilaista, vaikka aikoinaan siellä onkin harjoitettu metsänhoitoa ja peltoviljelyä. Peltolaikut ovat kuitenkin jo aikoja sitten metsittyneet. Suuri osa metsästä on varttunutta, 101–120 -vuotiasta kuusikkoa. Pohjoisosa on nuorta, 20–40 -vuotiasta puustoa, mutta myös pienialaisia, yli 120-vuotiaita, vanhan metsän laikkuja löytyy.

Maasto on kuivahkoa, mutta Niihamanjärveen laskeva puro luo maastoon pieniä korpisoistumia. Alueen maaperä on pääosin moreenia ja savea. Kallioperä on fylliittiä, suonigneissiä ja kiilleliusketta. Paikoin Soukonvuoren eteläisillä rinteillä on viileitä ja kosteita pienilmastoja, joilla on vaikutusta mm. sieni-, sammal- ja jäkälälajiston monipuolisuuteen.

Alueella on runsaasti erilaisia metsäisiä luontotyyppejä kuivasta kankaasta ja rantakallioista ravinteisiin lehtoihin, lehtokorpiin ja lähteisiin tihkupintoihin. Kasvilajeja on runsaasti ja mukana on monia lehtokasveja, kuten imikkä, keltavuokko, näsiä ja velholehti.

kuva: lehtoimikkä
Lehtoimikkä kukkii toukokuussa. Se on Tampereella varsin yleinen lehtomaisissa metsissä.

Kääpä- ja kääväkäslajisto on Soukonvuoren luonnonsuojelualueella varsin monipuolinen. Tämä kertoo osaltaan metsän vanhasta iästä sekä runsaasta lahopuustoisuudesta. Vuoden 2005 kääpäkartoituksessa löytyi 54 lajia, joista kolme lajia, mm. ruostekääpä, osoittautuivat uhanalaisluokituksen mukaan silmällä pidettäviksi. Lisäksi löytyi 8 vanhan metsän indikaattorilajia, joista mainittakoon runsaimpina esiintyneet pihkakääpä ja punahäivekääpä. Muuta sienilajistoa ei alueelta ole tarkemmin selvitetty, mutta Tampereen sieniseuran retkeilyillä alueelle ruokasienilajisto on osoittautunut monipuoliseksi ja satoisaksi. Harvinaisuutena alueelta on löydetty vuonna 2007 vaaravahakas.

Linnustoa on alueella selvitetty viimeksi vuonna 2005, ja selvitys kattoi suojelualuetta laajemman alan. Saaduista tuloksista ilmenee kuitenkin, että juuri Soukonvuoren luonnonsuojelualueella pesimälintujen lajisto on selvästi monipuolisin muihin lähimetsiin verrattuna. Pesiviä lintulajeja on havaittu 31, joista seitsemän on vanhan metsän lajeja. Etelä-Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu pohjantikka pesii alueella. Myös vankkoja kuusimetsiä suosiva kanahaukka on pesinyt alueella jo varsin pitkään. Idänuunilinnun, pikkusiepon ja peukaloisen esiintyminen kertoo iäkkäästä, luonnontilaisen kaltaisesta sekametsästä.

Alueella liikkuvista nisäkkäistä liito-orava on luonnonsuojelullisesti merkittävin, vaikka havaintoja onkin tehty varsin vähän sopivien elinympäristöjen tarjonnasta huolimatta. Alueella liikkuu säännöllisesti hirviä ja metsäkauriitakin on havaittu. Lisäksi mainittakoon kettu ja mäyrä, jotka asustavat alueella edelleen.

Hyönteislajisto on alueella selvitetty vuonna 2006. Perhosia havaittiin 109 lajia, joista melko harvinaisia ovat esimerkiksi haapaperhonen, nokisiipi, kuusikkoharmomittari ja isoharmomittari. Kovakuoriaislajeja määritettiin 200 ja mukana on monipuolista metsälajistoa, kuten pari sienipallokaslajia, Sciodrepoides alpestris -rääpikäs sekä harvinainen Atheta incognita -lyhytsiipinen. Kukkakärpäsistä löydettiin 30 lajia ja yksi niistä, Spegina clunipes, on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi. Alueelta on löydetty myös tieteelle uusi Elachista-heinäkoilaji. Selvityksen perusteella voidaan todeta alueella elävän suuri joukko lahopuista ja lehtometsistä riippuvaisia hyönteislajeja.

Rauhoituksen tarkoitus

Soukonvuoren metsäalue on osaksi varttunutta vanhaa metsää, jossa on runsaasti lahopuuta ja lahopuusta riippuvaista lajistoa. Soukonvuoren kaakkoispuolen kasvillisuus tekee siitä Etelä-Hämeen lehtokeskukselle tyypillisen reheväkasvuisen lehdon monilajisine lehtokasveineen.

Luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää Kauppi-Niihaman Soukonvuoren vanha metsä eliölajistoineen ja ympäristöineen sekä ohjata kaupunkilaisten virkistystä ja ulkoilua alueella.

Alueen nykyinen tila ja käyttö

Soukonvuori on tärkeä luontokohde ja virkistysalue, jonka halki kulkee talvisin hiihtolatuja ja sulan maan aikana suosittu Kauppi-Leinolan valaistu pääulkoilureitti. Myös Niihaman luontopolku kulkee osittain alueella ja kosteille paikoille on hiljattain rakennettu pitkospuita.

Metsä on melko luonnontilaista ja tarjoaa monipuolisesti tieto- ja kokemuslähteitä mm. opetuskäyttöön. Luontoharrastajien tiedon keruun kohde alue on ollut varsin lyhyen aikaa, mutta linnustoa on jonkin verran seurattu jo 1960-luvulta lähtien. Tehdyt luontoselvitykset osoittavat alueen monimuotoiseksi ja tulevaisuudessakin tärkeäksi luontoharrastuskohteeksi.

Käytön ja hoidon tavoitteet

Luonnonsuojelualue jätetään kehittymään luonnontilaan. Kuolleet ja kaatuneet puut jätetään paikoilleen lahoamaan. Kaatunut puu voidaan siirtää, jos se estää esimerkiksi virallisen latu- tai kulkureitin käyttöä. Reitin koneellinen kunnossapito on myös mahdollista rauhoituksen jälkeenkin. Kaatopuu voidaan siirtää sivummalle ja jättää lahoamaan.

Alueen virkistyskäyttö jatkuu entisellään, eikä esimerkiksi sienestystä tai marjastusta rajoiteta. Liikkumista voidaan ohjata kunnossa pidettävien reittien avulla. Tarkoituksena on ajan mukaan kehittää Soukonvuoren metsästä aarniomainen luonnonmetsä sekä samalla edistää Suomen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelua.

Rauhoitusmääräykset