Siirry sisältöön Siirry suoraan hakuun

Yleisen alueen lohkominen

Mikä on yleinen alue?

Yleinen alue on kiinteistö, joka muodostetaan yleisen alueen lohkomisessa ja merkitään yleisten alueiden rekisteriin. Yleisiä alueita voi olla yhdeksää eri käyttötarkoitusta: katu, tori, puisto, urheilualue, retkeily- tai loma-alue, vaara-alue, erityisalue (esim. muuntamot) ja vesialue. Yleisen alueen käyttötarkoitus määrätään asemakaavassa vastaavasti kuin korttelialueet. Lisäksi yleinen alue pitää olla kaupungin omistuksessa ja kiinnityksistä vapaa, jotta se voidaan rekisteröidä.

Katualue

Kaupunki saa omistukseensa ensimmäisen asemakaavan mukaisen katualueen yleisen alueen lohkomisella. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 94§).

Katualueen osalla on ensimmäisen asemakaavan mukainen ilmaisluovutusvelvollisuus, joka tarkoittaa , että maanomistaja joutuu antamaan maata ilmaiseksi katuun enintään 20% asemakaava-alueella omistamastaan maasta tai enintään saamansa rakennusoikeuden verran. Tämän ylimenevästä osasta on kaupunki korvausvelvollinen.

Vaikka alueelle olisi vahvistettu useita eri kaavoja, mutta jos katu on pysynyt koko ajan katuna, sitä koskee ilmaisluovutus. Mutta jos se on välillä kaavoitettu esim. puistoksi, niin silloin ilmaisluovutus raukeaa.

Ilmaisluovutus kohdistuu myös vanhoihin tiemaihin, jos ne ovat tiekäytössä silloin kun ne kaavoitetaan kaduksi.

Yleisen tien alue (valtion tie) tulee korvauksetta kaupungin omistukseen asemakaavan vahvistamisella.

Kaupunki saa ottaa ja kaupungin pitää ottaa ensimmäisen asemakaavan mukainen katualue haltuunsa viimeistään silloin, kun sitä aletaan rakentamaan. Jos alueella on rakennus, kaivo tai jokin muu arvokas laite tai maata tarvitaan niiden käyttämistä varten, ne pitää ensin lunastaa.

Maa, jota kaupunki ei omista , mutta se kuuluu katualueeseen, kaupunki saa ottaa haltuunsa, kun lunastustoimitus on pantu vireeille.

Yleensä kuitenkin järkevintä on maanomistajan ja kaupungin tehdä jo kaavoitusvaiheessa vapaaehtoisia maakauppoja ja sopimuksia, jotta lopputulos palvelisi molempia osapuolia paremmin.

Puistot ym.

Muut kuin katualueet joutuu kaupunki aina hankkimaan omistukseensa joko vapaaehtoisilla kaupoilla tai lunastamalla ne itselleen.