Artikkeli
29.6.2022 09.04
Ihminen kävelee metsäpolkua mäntymetsässä

Kiertotaloutta on kaikkialla - ja niin pitääkin

Tampereen kaupungin Ennakointia ja osuvia ratkaisuja työvoiman saatavuuteen -hanke osoittaa, että kiertotalous ei ole vain oma toimialansa – se on paremminkin toiminnan tapa, jonka tulisi läpäistä yhteiskunnan kaikki kerrokset sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.

Väitöskirjatutkija Jarmo Uusikartano työskentelee Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella tuotantotalouden yksikössä. Hän tutkii erityisesti kiertotaloutta ja siihen kytkeytyviä yhteistyökuvioita. Tällaisia ovat muun muassa ekoteollisuuspuistot, kiertotalouskeskukset sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden keskinäinen vuorovaikutus.

– Tutkin myös ihmisten tekemien teknologisten järjestelmien suhdetta ympäristöönsä. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastopositiiviset yritysalueet. Toisin sanoen kiertotalous liittyy suoraan muihin neljään toimialaan, jotka olivat tutkinnan kohteena Tampereen kaupungin toteuttamassa hienossa hankkeessa.

Hankkeen tulokset resonoivat omaan työhön

Johtuen kiertotalouden luonteesta eli siitä, että kiertotalouden periaatteita ja lainalaisuuksia on mahdollista tuoda osaksi melkein kaikkia kuviteltavissa olevia toimialoja, Ennakointia ja osuvia ratkaisuja työvoiman saatavuuteen -hankkeen tulokset ja johtopäätelmät resonoivat jollain tavalla lähes kaikkeen, minkä parissa Uusikartano työskentelee omassa arjessaan Hervannan kampuksella.

– Tampereen kaupungin hanke oli tarpeellinen avaus, joka toivottavasti jää elämään osaksi laajempaa keskustelua ja entistä konkreettisempia toimia kiertotalouden määrän lisäämiseksi.

– Työni yksi keskeinen osa-alue on pyrkiä luomaan edellytyksiä ja mahdollisuuksia kiertotalouteen Pirkanmaan talousalueen yrityksille. Hanke ja siitä tehty loppuraportti pitää saada toimimaan keskustelun katalysaattoreina, niin ettei keskustelu näistä teemoista pääse tyrehtymään. Hankkeessa korostuivat liike-elämä ja yritykset ja niiden rooli yhteiskunnassa. Tärkeää on kuitenkin pitää molemmat sektorit, julkinen ja yksityinen, mukana kiertotalouden edistämisessä. Kun molemmat sektorit saadaan kulkemaan asiassa rinta rinnan, mahdollisuuksia on vaikka mihin.

Uusikartano kertoo pohtineensa loppuraporttiin tutustuessaan paljon sitä, mitä hyötyjä hankkeesta voisi olla juuri Pirkanmaan kiertotaloudelle.  

– Tämä on sikäli haastava kysymys, että ennen kuin siihen voidaan tyhjentävästi vastata, meidän pitäisi pystyä jalkauttamaan loppuraportissa esiteltyjen tuloksien tietoja niin sanotusti kentälle eli tahoille, jotka kiertotalouden toteutumisesta käytännön tasolla vastaavat.

Uusikartanon mukaan edellytykset sille, että raporttia viedään eteenpäin, ovat olemassa. Raportissa esiin tulleiden tulosten ja johtopäätelmien jalkauttaminen keskeisten tahojen tietoisuuteen on kuitenkin oma ponnistuksensa. Käytäntö vaatii pohjalleen teorian, ja se on nyt olemassa.

– On aivan selvästi avautumassa erilaisia väyliä, joiden uomissa voisi olla yksityisen ja julkisen puolen yhteisen tekemisen paikkoja. Kun tässä raportissa on nyt esimerkiksi listattu tulevaisuusvisioon perustuvia toimenpiteitä sekä tavoitteiden mittareita, niin mielestäni tässä tulee tarjolle sellaisia työkaluja, joita kaupunki voi ottaa työkalupakkiinsa. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi yhteiset digitaaliset alustat ja osaamiskeskittymät sekä niiden rakentaminen julkisen ja yksityisen yhteistyönä.

Olemassa oleva potentiaali parempaan hyötykäyttöön

Uusikartano kertoo ilahtuneensa hankkeen aikana erityisesti siitä, että esiin nousi pirkanmaalainen kiertotalousosaaminen ja alan potentiaalin hyödyntäminen ja valjastaminen hyötykäyttöön, siis sen osaamisen, mitä Pirkanmaalla jo valmiiksi on. 

– Moneen muuhun alaan tai ilmiöön verrattuna kiertotalous on varsin tuore asia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että yhtäkkiä meidän täytyisi tyhjästä kouluttaa valtava määrä ihmisiä kiertotalouden asiantuntijoiksi. Alan osaamista on Pirkanmaalla jo valtavasti. Siksi hankkeen seuraavissa vaiheissa tärkeää olisi löytää keinoja ja ratkaisuja tämän osaamisen suuntaamiseen mahdollisimman tehokkaasti.

Käytännössä tämä voisi Uusikartanon mukaan tarkoittaa esimerkiksi kaikkien pirkanmaalaisten oppi- ja tutkimuslaitosten sekä yritysmaailman välisen yhteistyön tiivistämistä edelleen. Tällä tavoin jo olemassa oleva teoreettinen tieto olisi mahdollista saada tehokkaasti osaksi käytännön tekemistä ja akateemista tutkimusta. Yritykset ja oppilaitokset voisivat myös yhdessä pilotoida uusia ratkaisumalleja tulevaisuuden haasteisiin kiertotaloudessa.  Samalla tällaisilla yhteishankkeilla saataisiin toiminnallista varmuutta yrityksille, jotta yritykset puolestaan uskaltavat lähteä tekemään avauksia.

Tällainen yhteistoiminta voitaisiin saada sujuvaksi osaksi eri tahojen arkea uusien digitaalisten alustojen ja osaamiskeskusten avulla. 

– Kolmikannan eli oppi- ja tutkimuslaitosten, yritysmaailman ja kaupungin yhteistoiminnassa tärkeää on, että saadaan sitoutuvuus ja ennakoitavuus ja omistautuneisuus toimimaan. Kaikki lähtee tulevaisuuden osaajien kouluttamisesta sekä tämän hetken osaajien osaamisen päivittämisestä. Kaikelle tälle tarvitaan yhteinen paikka ja alusta, missä toimia.

Kiertotalouden arkipäiväistymistä tulisi tukea hankkeen avulla

Uusikartano uskoo, että hankkeen loppuraportti voisi toimia uskottavana kiertotalousasioiden viestintävälineenä esimerkiksi teollisuusalan työnantajien ja oppilaitosten suuntaan. Hän muistuttaa, että pelkkä viestiminen – niin tarpeellista kuin se onkin – ei pelkästään riitä. Haastavampi asia on päästä toteuttamaan käytännön tasolla toimenpiteitä, joita hankkeen loppuraportin esittelemät johtopäätelmät ja numerodata edellyttävät.

– Jokaisella toimialalla kiertotalousasiat pitäisi olla suunnitelmiin ja toimintaan sisään leivottuina niin että kiertotalous leikkaa läpi yhteiskunnan eri sektoreiden niin arkipäivässä kuin käytännössä. Kun toimialat ovat omaksuneet kiertotalouden ideaalit osaksi rakenteitaan, ei tarvita erillisiä kiertotalouspoliiseja vahtimaan kehityksen suuntaa. Silloin on saavutettu piste, johon osaltaan tällä Tampereen hankkeellakin pyritään. Pähkinänkuoressa kyse on fiksumpien ja kestävämpien toimintatapojen löytämisestä ja omaksumisesta.

Uusikartano jakaa ajatuksen siitä, että hankkeesta ja sen tuloksista viestimisen pitää olla sellaista, että se tavoittaa tarkasti ja tehokkaasti halutun kohderyhmän. 

– Ensin on pohdittava, millainen viestinnällinen keino tavoittaa parhaiten minkäkin kohderyhmän. Raportti osoittaa, että Tampereen kaupungilla on kiertotalouteen liittyvää tahtotilaa. Siksi olisi tärkeää, että seuraavaksi näytetään, että tällaista työtä on tehty ja että olemme tosissamme.” 

Hankkeen jälkeen käynnistyi sota Ukrainassa. Tulevatko sota ja sen jälkijäristykset vaikuttamaan hankkeen loppuraportissa esitettävien arvioiden ja johtopäätelmien osumistarkkuuteen kiertotalouden osalta?

– Emme tiedä, kuinka kauan tämä kriisi kestää, ja sen jälkijäristyksiä voimme myös vain arvailla. Niin kammottava asia kuin sota onkin, sillä saattaa paradoksaalisesti olla kiertotaloutta tukevia vaikutuksia. Edessä on väistämättä uudelleen rakentamisen ja yhteiskunnallisten toimien uudelleenjärjestämisen aika muun muassa Venäjän ja lännen välisissä energiasuhteissa. Tällaisissa kehityskuluissa poliittinen tahtotila näyttää olevan asettumassa vihreän siirtymän puolelle. Sodan jälkeen alkaa ’uusi normaali’, kuten alkoi pandemian jälkeenkin. Se tarjoaa ainakin mahdollisuuksia vihreälle siirtymälle.

– Nykyinen tilanne on nostanut resurssiasiat, kuten elintarvikehuollon, keskiöön, niin kyllähän kiertotalouden perimmäinen ajatus resurssiviisaudesta nousee jälleen ajankohtaiseksi; se, että käytetään resursseja tavalla, joka pitää ne kierrossa mahdollisimman pitkään ja kestävästi.

Menetelmät ja työtilat tulivat tutuiksi

Uusikartano kertoo tutustuneensa ensimmäistä kertaa useampaan Ennakointia ja osuvia ratkaisuja työvoiman saatavuuteen -hankkeessa käytettyyn menetelmään, kuten Backcasting-menetelmään sekä Howspace-verkkotyötilaan.

– Hankkeessa käytetyt menetelmät toimivat hyvin ja pidin niistä, vaikka ne eivät olleet entuudestaan kovin tuttuja. Esimerkiksi Howspace-verkkotyötila taipui erinomaisesti etätyöskentelyaikaan. Sen sijaan Backcasting-menetelmä toimi loistavasti varsinkin siinä vaiheessa hanketta, kun etsimme ja paikallistimme tulevaisuuden kehityssuuntia.

Teksti: Mikko Aaltonen, Jenga Markkinointiviestintä Oy
Kuvat: Laura Vanzo
Jaa sosiaalisessa mediassa