Harakka (Pica pica) on aina ollut ihmisen seuralainen, maalla ja kaupungissa. Kaupungeissa se ilmestyy aina sinne, missä on riittävän korkea pensaikko tai riittävän tiheäkasvuisia puita risupesälle. Tämän vuoksi harakkaa ei välttämättä näe uusilla asuinalueilla, joilla lehtipuut ja pensaat eivät ole vielä kasvaneet riittävän suuriksi.

Harakan suosiossa ovat lehtipuut, koska kesällä lehvästö kätkee pesän poikasineen täysin. Puisto- ja pihapuiden leikkaaminen on antanut harakalle uusia pesimäpaikkoja, sillä suuri risuista koottu pesä tarvitsee tukevan, tiheäoksaisen alustan.

Tampereen Kissanmaalla on kioski, jonka vieressä on leikattu hopeapaju. Sen tiheiden oksien suojassa, pari metriä bussipysäkillä odottavien ihmisten yläpuolella yöpyy useita harakoita. Talviaamuina, vielä hämärän vallitessa, nousevat harakat ylempänä oleville oksille jaloittelemaan yksi toisensa jälkeen. Bussia odottavat, töihin menevät ihmiset ovat tuskin huomanneet, mitä joka aamu pään yläpuolella tapahtuu.

Ihmisen läheisyydessä nämä veijarit osaavat olla aivan hiljaa. Jos niihin kiinnittää huomiota, ne lentävät heti tiehensä äänekkäästi nauraen.

Kesäaikaan harakat pesivät asuntoalueiden pihapuissa sekä lähipuistossa ja käyvät toisinaan kioskin kulmilla aterioimassa. Harakka viihtyy Tampereella myös ydinkeskustassa.