(Prunus padus)

Tuomen lähisukulaisia ovat muun muassa kirsikka, luumu, persikka, aprikoosi ja manteli. Niillä kaikilla on pehmeä marja ja kova siemen marjan sisällä. Tuomella marja vain on kovin pieni syötäväksi.

Tuomi on varsin huomaamaton puu peltojen laidoilla ja lehdoissa, paitsi alkukesästä kun se peittyy valkeisiin, tuoksuviin kukkiin. Vaikka kukinta on runsasta, mustia marjoja kypsyy kuitenkin varsin vähän. Tuomen kuoressa ja tuoreessa puussa on voimakas maku ja ominaistuoksu, josta puun tuntee helposti lehdettömänäkin. Tuoksun ja maun aiheuttaa myrkyllinen amygdaliini, joka suojaa puuta myyriltä ja jäniksiltä.

Ennen kuoresta tehtiin lääkettä reumaan ja horkkaan (malarian hoitoon). Marjoja on käytetty liköörien mausteena ja punaisen väriaineen valmistukseen. Tuomi kasvaa koko Suomessa, Lapissa hieman harvinaisempana.

Tuomen koko levinneisyysalue kattaa Pohjois-Afrikan, Euroopan ja laajoja alueita Aasiasta. Tuomi soveltuu hyvin koristepuuksi, koska se on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja kestää hyvin pakkasta. Parhaiten se viihtyy avoimella, ravinteikkaalla ja hieman kostealla paikalla, jolloin kukinta on runsasta.

Aika ajoin tuomenehrääjäkoin toukat valtaavat tuomet laajoilla alueilla. Toukat syövät puista lehdet ja kutovat koko puun seitin peittoon. Puu itse ei näytä kuitenkaan kärsivän lehtien syömisestä, sillä loppukesästä siinä on taas uudet lehdet.

Tuohituomi (Prunus maackii), jota käytetään jonkin verran puistopuuna, on kotoisin Kiinan rannikolta. Sen kuori muistuttaa nuoren koivun punaruskeaa kuorta. Punertavakukkaiset tuomet ovat tavallisen tuomen muunnoksia.