(Sorbus aucuparia)

Pihlaja on aiemmin ollut Itä-Suomessa suosittu pihapiirin puu. Sen punaisten marjojen on sanottu kuvaavan verta, jota rajaseudun asukkaat ovat vuodattaneet levottomina aikoina. Puistopuuna pihlaja kestää hyvin talvea, viihtyy kaikenlaisissa olosuhteissa ja on kaunis puu. Pihlajan eli kotipihlajan lisäksi Tampereen puistoissa, puutarhoissa ja kaupunkimetsissä tapaa myös suomen- ja ruotsinpihlajaa.

Tilhet ja rastaat syövät mielellään pihlajanmarjoja. Koska siemenet eivät sula lintujen vatsassa vaan tulevat ulosteen mukana pois, ovat pihlajat päässeet leviämään lintujen mukana puistoista metsiin.

Jos pihlajanmarjoja on vähän, pihlajanmarjakoi voi aiheuttaa vahinkoa omenaviljelyksillä munimalla omenapuun kukintoihin. Kun omena alkaa kehittyä puussa on toukka jo valmiina odottamassa ruokamaataan, ja omenoista tulee tällöin tavallista toukkaisempia.