Kuivalla kankaalla on vähän kasvilajeja. Sen vuoksi siellä on niukasti kasveja syöviä eläimiä ja näitä syöviä petoja.

Lapissa poro on sopeutunut kuivan kankaan olosuhteisiin. Talvella sen pääravintona ovat jäkälät, joita se laiduntaa pohjoisen karuilla kankailla. Eteläisemmässä Suomessa hirvi, kettu ja mäyrä liikkuvat myös kuivilla kankailla. Ketun ja mäyrän on helppoa kaivaa pesäluola hiekkaiseen rinteeseen.

Linnuista kehrääjä, leppälintu ja metsäkirvinen valitsevat mieluusti kuivan kankaan pesimäpaikakseen. Rastaistamme suurin, kulorastas, on myös kuivien kankaiden asukas.

Käen kukuntaa kuulee usein kuivilla kankailla. Käki on ainoa lintulajimme, joka on pesäloinen. Se munii toisten lajien pesiin ja jättää poikasten hoidon muiden huoleksi. Käen yksi tärkeä isäntälaji on kuivilla kankailla pesivä leppälintu.

Metso on yksi harvoista eläinlajeista, joka pystyy syömään havunneulasia. Talvisin se syö niiden niiden mäntyjen neulasia, joiden ravintoarvo on erityisen hyvä. Näitä metsojen hakomismäntyjä on sekä kuivilla kankailla että rämeiden reunoilla.