Lemmikkieläinten vuodesta toiseen jatkuva lannoitustyö luo mahdollisuuksia paljon ravinteita vaativille kasvilajeille, jotka leviävät lähimetsiin, pientareille ja joutomaille maan typpipitoisuuden noustessa.

Koirien ja kissojen "typpipäästöt" ovat määrältään suuria ja vaikutusalueeltaan laajoja. Vaikka esimerkiksi koirien ulkoilutus keskittyy poluille ja tietyille alueille puistoissa ja kaupunkimetsissä, sadevesi ja lumien sulamisvesi kuljettavat ulosteen ja virtsan sisältämät ravinteita pitkiä matkoja.

Kaupungin harjuilla voimakkaimmat muutokset ovat ulkoilupolkujen lähistöllä, mutta vaikutus näkyy vielä yli sadan metrin päässä polkujen alarinteessä. Lähellä polkuja kasvillisuus on koiranputkea, nokkosta ja eri heinälajeja. Polun varret muistuttavat aika tavalla vanhanmallista lantalan vierusta. Kauempana poluista nokkosen ja koiranputken määrä on pienempi, mutta vaateliaat lehtolajit ovat yleistyneet sielläkin. Yleistyessään lehtolajit muokkaavat maaperää kohti lehtomultaa, koska lehdet muuttuvat hajotessaan mullaksi. Ravinteikkaat sulamisvedet lannoittavat myös ulkoilualueiden lähistöllä olevia puroja ja järviä.