Etusivu
Kaupunkiluonto
Kaupunkiluonto on muuttumassa
Kaupungissa viihtyvät monet lajit
Alkuperäislajisto
Kaupunkipakoiset lajit
Kaupunkihakuiset lajit ovat ihmisen seuralaisia
Kaupunkiluonto sopii monille kasveille
Kaupunkihakuiset lajit hyötyvät ihmisestä
Kaupungissa on kymmeniä karkulaisia
Parhaat paikat Tampereella
Kaupunkibiotoopit -elinympäristöt kaupungissa
Metsätyypit
Kuvia Tampereelta
Sisällysluettelo
Kaupungissa on kymmeniä karkulaisia

Kaupungeissa monet ympäristötekijät ovat äärevämpiä kuin luonnossa: maaperä on ravinteikkaampi, valoa on enemmän tai keskilämpötilat ovat korkeampia. Pienympäristöissä, kuten tiilimuureilla, pientareilla, tasakatoilla tai katukiveyksillä kuumuus, kuivuus, valoisuus, kalkkipitoisuus ja muut ympäristötekijät korostuvat erityisesti.

Kaupungeissa istutuksista villiintyneitä lajeja on kymmeniä, jotka vaativat aivan tiettyjä ympäristöoloja. Esimerkiksi kukka-amppeleista kaupunkipihoille on karannut luonnossa uhanalainen ketoraunikki (Gypsophila muralis) ja puistoista rehevöityneisiin kaupunkimetsiin on levinnyt sembramänty.

Liljakukko on kirkkaan punainen kovakuoriainen, joka tekee parissa kesässä selvää kukkapenkin liljoista. Ensin lehtiin tulee reikiä. Kun lehdet on syöty pieniksi tyngiksi, käyvät liljakukot kukkien kimppuun, ja lopulta jäljellä on vain varren tynkä. Parin viime vuoden aikana se on levinnyt myös Tampereelle. Liljakukko leviää ilmeisesti kauppapuutarhojen myymien liljansipulien mukana.

Helsingin saarissa pesii vuosittain valkoposkihanhia (Branta leucopsis), joista ensimmäiset olivat tarhakarkulaisia, mutta niiden joukkoon on liittynyt myös Siperian tundralle matkalla olleita yksilöitä. Helsingin ja Espoon suurilla nurmikentillä laiduntaa nykyisin jo satamäärin valkoposkihanhia.

  Paina