Oravaloruja
ETUSIVU
OHJAAJALLE
SIVUJEN TOIMINTA
TEKEMISTÄ
OPPIJAN OHJEET
VUODENAJAT
KEVÄT
KESÄ
SYKSY
TALVI
ELINYMPÄRISTÖT
KOTIPIHA
LÄHIMETSÄ
PUISTO
NIITYT JA PELLOT
RANNAT JA VEDET
LINKIT JA VINKIT
LÄHTEET
Laulu oravasta
Makeasti oravainenmakaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeassa
katselee hän maailman pirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhanviiri
päällänsä liepottaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas´!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas´:
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänet iltasella
unien kultalaan.
(Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä)
Oravalla puussa
Oravalla puussakäpy oli suussa.
Askeleita kuuli,
Halli-koiraks luuli.
Hyppäs männyn oksalle,
loukkas pienen jalkansa
sekä pitkän, pitkän pörröhännän.
Suom kr.
Ei orava oksien heilumista pelkää.
Lähti kuin orava oksalta.
Ei joka kuusessa oravaa ole.
Kyllä on huono metsä kun oravakin on jalkamies.
Orava hyppää puusta puuhun, haukotus kulkee suusta suuhun.
Arvoitus: Mies juoksi salon sivu, punainen turkki tupsahteli, pää keikkui, helisi sarvet.
Mikä se on?
Orava