ETUSIVU OHJAAJALLE SIVUJEN TOIMINTA TEKEMISTÄ OPPIJAN OHJEET VUODENAJAT KEVÄT KESÄ SYKSY TALVI ELINYMPÄRISTÖT KOTIPIHA LÄHIMETSÄ PUISTO NIITYT JA PELLOT RANNAT JA VEDET LINKIT JA VINKIT LÄHTEET
		Nykyään, suurin osa meistä suomalaisista asuu kaupungeissa tai taajama-alueilla. Monelle meistä kaupunkiluonto on ainut kosketuksemme luontoon päivittäistasolla. Siksi puistot ja kaupungin viheralueet ovat tavattaman tärkeitä, jotta kokisimme luonnon läheisyyden. Lapsen kasvuympäristö vaikuttaa lapsen ajanviettomahdollisuuksiin; on vaikeaa rakentaa majoja tai tutustua niittykasveihin, jos ympärillä on vain asfalttia. Suomalaisissa kaupungeissa, kuten Tampereella, on luonto kuitenkin lähellä - kyse on lähinnä sen löytämisestä. On selvää, että kaupungissa kasvaneiden lapsien luontosuhde ei pääse kehittymään, jos lähiympäristö ei ole tullut tutuksi kiipeilypuineen ja kuralätäkköineen. Kaupunkinuorten luonnontuntemus on heikkoa; luokaltaan 2 tai 3 oppilasta tuntee luontoa hyvin, kun noin kolmasosa ei tunne lainkaan. [1] Tampereen kaupungin yleissivistävän koulutuksen keväällä 2003 teettämän tutkimuksen mukaan kuudennen luokan oppilaiden mielestä lähiympäristöön tutustutaan jossain määrin (40% vastanneista), mutta ei riittävästi (31%). Myös ympäristöön ja luontoon liittyviä tapahtumia, teemapäiviä ja retkiä on oppilaiden mukaan jossain määrin (39%), mutta ei riittävästi (37%). Talkoita ei kuudennen luokan oppilaiden mielestä järjestetä lainkaan (52%) tai ei ainakaan riittävästi (16%). Myöskään lähialueen menneisyyteen ja oppilaan omiin sukujuuriin ei tutustuta riittävästi (25%) tai lainkaan (48%) tutkimuksessa mukana olleiden kuudesluokkalaisten mielestä." Tutkimuksessa oli mukana 12 tamperelaista koulua, peruskouluja ja lukioita, joista neljä oli ala-asteita. Kyselyyn vastasi 95 kuudennen luokan oppilasta. Asteikkona noissa kysymyksissä oli "Ei lainkaan", "Ei riittävästi", "Jossain määrin" ja "Kyllä, riittävästi".[2] Myönteiset kokemukset ja luonnon tunteminen synnyttävät myönteisen luontosuhteen. Lapsi kokee olonsa turvallisemmaksi ja merkityksellisemmäksi , kun hän on oppinut ymmärtämään lähiympäristönsä eri tekijöitä ja näiden vuorovaikutusta sekä hänen omaa paikkaansa tässä ympäristössä. Luonto on myös paras syy- ja seuraussuhteiden opettaja ja kokonaisuuksien esittelijä ehtymättömine tutkimuskohteineen. Lisäksi luonto opettaa paljon muutakin; maastossa kulkeminen kehittää motoriikkaa, tasapainoa, ja koordinaatiokykyä. Metsän aarteiden, kuten kivien, käpyjen ja kukkien kerääminen parantaa käden ja silmän yhteistyötä. Kun padotaan keväistä puroa tai rakennetaan majaa takapihalle, ongelmanratkaisukyky kehittyy . Näin myös luonnonmateriaalit tulevat tutuiksi. Lisäksi luonto ruokkii mielikuvitusta mitä villeimpiin seikkailuihin. Parhaimmillaan luontokasvatus avaa luonnon niin lapselle kuin aikuisellekin rauhoittumisen ja ilon lähteenä. [3] Lisää oppimisesta luontopolulla Tampereen luonto Tampereen ympäristöstrategiasta