|
|
|
||||
ETUSIVU OHJAAJALLE SIVUJEN TOIMINTA TEKEMISTÄ OPPIJAN OHJEET VUODENAJAT KEVÄT KESÄ SYKSY TALVI ELINYMPÄRISTÖT KOTIPIHA LÄHIMETSÄ PUISTO NIITYT JA PELLOT RANNAT JA VEDET LINKIT JA VINKIT LÄHTEET |
LORUT | TEKEMISTÄ | LÄHIMETSÄN ELÄIMET | LÄHIMETSÄN KASVIT | ||||
|
Minä menin mettään, kettuja pettään, oravia ottaan, karhuja kaataan. Suom kr. ![]() Kylvi maita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, panetteli paasikoita. Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi. Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhkehille. Tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille. Pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville. Katajat karuille maille, tammet virran vieremille. (Kalevala, Elias Lönnrot, 1835) Terve, metsä, terve, vuori, Terve, metsän ruhtinas! Täss' on poikas uljas, nuori; Esiin käy hän voimaa täys? Kuin tuima tunturin tuuli. Metsän poika tahdon olla, Sankar' jylhän kuusiston. Tapiolan vainiolla Karhun kanssa painii lyön, Ja maailma unholaan jääköön. Viherjällä laattialla Miss' ei seinät hämmennä Tähtiteltin korkeen alla Käyskelen ja laulelen, Ja kaiku ympäri kiirii. Kenen ääni kiirii siellä? Metsän immen lempeän! Liehtarina miehen tiellä Hienohelma hyppelee, Ja kultakiharat liehuu. Ihana on täällä rauha, Urhea on taistelo: Myrsky käy ja metsä pauhaa, Tulta iskee pitkäinen Ja kuusi ryskyen kaatuu. Metsän poika tahdon olla, Sankar' jylhän kuusiston. Tapiolan vainiolla Karhun kanssa painii lyön, Ja maailma unholaan jääköön. (Aleksis Kivi) |
Metsä on ikään kuin maan turkki. Maa, joka sijaitsee pohjan perillä, tarvitsee hyvän talviverhon, mutta jos se riisuu turkin päältään, se saa syyttää itseänsä, jos paleltuu kuoliaaksi. (Sakari Topelius) Metsähän oli mun mieli, kauvas kaupungin melusta. (Eino Leino) Synkeä metsäOlipa metsässä synkeässä noita-akka kaamea onko se totta?ei ole totta! sehän on joutavaa puhetta! eihän se metsä synkeä ole, sehän on tuttu ja tuoksuva! noita-akkako vielä mitä! ei ole ensinkään noitia! Sanna, 8v. Vantaa ![]() Metsässämetsässä on ihanaa kun linnutkin visertääpientä polkua pitkin kulkea jo saa ihana hento pihkan tuoksu minut lumoaa pientä jalkojen sipsuttelua kuunnella jo saan oraville pähkinöitä myöskin tarjoan ja pienten myyrien kolon jo nään kunnes alkaa ilta hämärtyä ja metsän tuoksusta pois kuljen kunnes alkaa väsyttää ei jaksaisi enää kävellä kunnes pysähdyn ja otan pensaasta marjoja ja jaksan taas kävellä Essi Mangström, 9v. Lappeenranta Ei mettä ole ikinä ainoataas antanu. Metsällä on korvat ja järvellä silmät. Niin korpi vastaa kun sille huuvetaan. Ei mettä apuansa kiellä. Metsään päin on suvenpojan silmät. Ihminen erehtyy eikä kivet ja kannot. |
||||