Pyynikin kirkkopuisto on ollut hautausmaana vuodesta 1785 aina 1880-luvun loppupuolelle. Kun alue otettiin käyttöön ei Tampereella ollut vielä kirkkoa. Siunaukset toimitettiin "läpikäytävässä", joka oli hautausmaan porttirakennus Koulukadun ja Pirkankadun välisellä puistokäytävällä. Vanha kirkko valmistui Keskustorille v. 1824 ja aluksi myös Uuden kirkon nimellä tunnettu uusgoottilainen Aleksanterin kirkko vuonna 1880 Pyynikin kirkkopuistoon.

Ensimmäiset puuistutukset olivat v. 1813 istutettuja koivuja. Varsinaisesti Pyynikin kirkkopuiston, jonka silloinen nimi oli Aleksanterin kirkkopuisto, suunnitteli puistomaiseen asuunsa Tampereen ensimmäinen kaupunginpuutarhuri K.J. Gauffin. Sinne istutettiin mm. hopeapajuja, siperianlehtikuusia ja jalavia. Hänen aikanaan perustettiin kirkkopuiston vieressä Aleksanterin koulun pihassa sijainnut kaupungin ensimmäinen pieni taimitarha jossa kasvatettiin muutamia puita ja pensaita.

Tampereen toisen kaupunginpuutarhurin Onni Karstenin aloitteesta kirkkopuistoa ryhdyttiin kunnostamaan v. 1898. Puustoa harvennettiin ja uusia käytäviä rakennettiin. Puiston länsilaidalle saadulle lisäalueelle istutettiin koivuja läheisestä taimitarhasta. Puistojen hoitoa voitiin tehostaa, kun Tampereen ensimmäinen kasteluposti saatiin kirkkopuistoon v. 1902.

Pyynikin kirkkopuistossa on Suomen paksuin euroopanlehtikuusi, Larix decidua (ympärysmitta rinnankorkeudelta 457 cm, mitattu v. 1989).

Pyynikin kirkkopuiston suihkulähde on rakennettu v. 1900. Sen yhteyteen on v. 1936 rakennettu W.R. Rautalinin patsas 'Kevät' iloisesti tanssivine poikineen.

Sijainti kartalla
Tampereen puistoja
Etusivu